Hyvinvointivaltio ja verot

Eilisessä puolueiden puheenjohtajatentissä ei oikein selvinnyt tentattiinko pääministeriä vai SDP:n puheenjohtajaa, mutta ainakin se tuli selväksi, että Sanna Marin tietää mistä puhuu. Petteri Orpo puhui omasta puolueestaan ja sen anatomiasta, Jussi Halla-aho sukupuolineutraaleista liikennemerkeistä ja opettajien voimankäyttöoikeudesta ja Sari Essayah puolusti Suvivirren lisäksi ihmisoikeuksia, jollaiseksi laski myös Päivi Räsäsen oikeuden sanoa uskonnonvapauden nimissä homoja häiriintyneiksi. Marin puhui hyvinvointivaltiosta ja sen säilyttämisestä.

Heti tentin jälkeen joku kommentaattori sanoi Marinin puhuvan kuin kolmevuotiaalle lapselle. Voi olla, mutta asioista tietämätön lapsi yleensä uskookin vähemmällä kuin aikuinen, joka luulee tietävänsä, mutta tosiasiassa vain uskoo tietävänsä. On myös sanottu, että hyvinvointivaltiota puolustavia puolueita on tungokseen asti, mutta jotkut puolueet haluavat säilyttää hyvinvointivaltion purkamalla sitä palveluja karsimalla ja verotusta keventämällä.

Kunnat tuottavat valtaosan hyvinvointivaltion palveluista alkaen neuvolasta ja päättyen saattohoitoon. Matkan varrella käydään koulua, opiskellaan, perustetaan perhe, käydään töissä, sairastetaan ja eletään ihan normaalia elämää, jonka kaikissa käänteissä on jollain tavalla kunta mukana. Vesi tulee kunnan vesijohtoverkostosta ja kunnan viemäriin menevät jokaisen aamutuotokset. Töihin mennään kunnan ylläpitämiä ja valaisemia katuja myöten. Jos jokin kunnallinen palvelu pettää, se kyllä huomataan ja vaaditaan kovalla äänellä sen korjaamista. Kaikkein kovimmin huutavat yleensä ne, jotka äänestävät verotuksen keventämistä ja palvelujen karsimista haluavia puolueita. Karsia joutaa kaikki se, mitä minä itse en tarvitse, mutta siihen ei saa koskea, mitä tarvitsen.

Jollain ne palvelut on rahoitettava, ja Marin nosti esille veropohjan laajentamisen. Keinoja olisivat lähdeveron määrääminen ulkomaalaisille sijoittajille, pääomatuloveron jakaminen myös kunnille ja kunnallisveron progressio. Tällaiset puheet nostavat monen niskakarvat pystyyn. Taas demari himoverottaa ja siinä nähtiin, että Marinin aikana SDP on luisunut vasemmalle.

Mietitäänpä asiaa oikeasti. Kunnallisten palvelujen tuottaminen maksaa, ja jotenkin ne on rahoitettava. Kuntavero on tasavero, jossa kaikkia työtuloja verotetaan samalla prosentilla. Pääomatuloista ei mene kunnallisveroa. Osa pääomatuloilla ja välillisillä veroilla kerätyistä rahoista palautuu kunnille valtionosuuksina, mutta kun joku myy vaikkapa Juuassa olevaa metsää, niin siitä saatu tulo on pääomatuloa, josta maksettu vero menee kokonaan valtion kassaan. Juuka saa osan niistäkin rahoista valtionosuuksina, mutta saisi paljon enemmän, jos tietty prosenttiosuus tästä verosta tilitettäisiin suoraan Juuan kunnalle.

Eikö olisi ihan ajattelemisen arvoinen asia? Onko se himoverotusta vai palvelujen turvaamista? Onko se veroruuvin kiristämistä vai kunnalliseen tuloverotukseen kohdistuvien korotuspaineiden hillitsemistä? Jo nykyisin kaikki verot kerää valtio, joka jakaa kunnallis- ja kirkollisveron sekä kiinteistöveron tuotot veronsaajille niiden itsensä määräämän veroprosentin mukaan. Teknisesti ei olisi kovin suuri ongelma jakaa metsänmyyntituloista maksetusta verosta tietty prosenttiosuus metsän sijaintikunnalle. Ja jos kuvaa laajennetaan, niin pääomatuloveroista voitaisiin jakaa kaikille kunnille tietty osuus ilman että maksettujen verojen määrä muuttuisi yhtään.

Kunnalliset palvelut luovat puitteet koko yhteiskunnalle, niin elinkeinoelämälle kuin kaikille yksittäisille ihmisillekin. Jos tämän asian korostaminen on vasemmalle liukumista, niin olkoon sitten niin. Miettikää sitä sitten, kun seuraavan kerran kiroatte samana päivänä veroja ja vaikkapa nousevia päivähoitomaksuja. Ette voi saada samaan aikaan olematonta verotusta ja hyvinvointivaltion tuottamia edullisia palveluja. Hyvinvointivaltio ei ole taivaasta tipahtanut itsestäänselvyys.

Tämän tajuaa lapsikin, mutta kaikista aikuisista en ole varma.