Sana nuorille

Tänään Ylen aamussa haastateltiin fiksuja ja rohkeita 18-19-vuotiaita nuoria, jotka ovat ehdolla kuntavaaleissa. Heillä on elämä edessään ja paljon annettavaa, ja sen ikäiseltä vaatii oikeasti rohkeutta astua ennestään tuntemattomaan maailmaan. Yksi heistä sanoi jotenkin niin, että asiat tuntuvat vierailta eikä tietoa tunnu olevan tarpeeksi.

Siltä se tuntuu, mutta se ei ole ongelma. Tietoa tulee koko ajan lisää, ja kun uusi asia tulee eteen, niin siihen voi paneutua. Tai sitten voi valita toisen tien, josta on saatu liiankin hyviä esimerkkejä viime aikoina. Ei tarvitse välttämättä tietää tai piitata mistään mitään, kunhan vain muistaa olla esillä ja pitää ääntä itsestään.

Niin tehtiin taas eilen eduskunnan kyselytunnilla, kun heti alkuun vaadittiin nähtäväksi pääministerin kauppakuitteja. Eduskunnan kyselytunnit ovat muutenkin täyttä sirkusta, joka ei oikeastaan millään tavalla poikkea tv:n aivot turruttavista viihdeohjelmista. Pelkkää tyhjän huutamista ja toisarvoisista asioista tivaamista. Kyselytunnit ovatkin muuttuneet tv-viihteeksi, jonka ainoa tehtävä on pitää poliitikot kansan nähtävänä. Kyllä siellä asiallisiakin kysymyksiä esitetään, mutta ne eivät kiinnosta edes uutistoimituksia. Pitää olla räväkkä ja rakentaa riitaa, niin pääsee ainakin iltapäivälehtiin.

Ja ajatelkaapa, että siitä maksetaan verotettavan palkkion lisäksi toista tuhatta euroa verotonta kulukorvausta, jonka käytöstä ei tarvitse tehdä mitään selvitystä. Kyllä kannattaa.

Aamun jälkiviisaatkin sivusivat pääministerin ateriakorvausta jo kyllästyneen oloisesti. Se on varma merkki siitä, että asia alkaa olla ohi. Lähes kaksi viikkoa se on ollut maan tärkein puheenaihe, vaikka ihan ensimmäiseksi olisi pitänyt ottaa selville ateriakorvaukseen ja sen verovapauteen sovellettujen ohjeiden juridiset perusteet. Siis näin:

Tuloverolain 70 §:n 3 momentin mukaan veronalaista tuloa ei ole pääministerin tehtäviin liittyvä asuntoetu siihen liittyvine palveluineen. Kesäkuussa 2019 tarkistetun ohjeen mukaan pääministerin asuessa virka-asunnossa, sisältäen myös lyhyet yöpymiset, voidaan tilata aamiaistarvikkeita sekä kylmänä aterioita. Niihin liittyvät kohtuulliset kulut maksetaan valtion varoista. Palveluun ovat oikeutettuja pääministerin lisäksi hänen kanssaan samaan talouteen kuuluvat perheenjäsenet. (VNK:n tiedote 351/2021)

Ja hups, siinä koko juttu. Jos ohjeissa on tarkistettavaa, niin niitä pitää tarkistaa, kuten nyt tehdäänkin.

Koko kaksi viikkoa kestänyt meteli on valitettavan hyvä esimerkki siitä, miten pelkällä kovaäänisellä julkisuudella nykyisin pärjää kaikkialla. Siinä on kuitenkin sellainen riski, että paljastuu tietämättömäksi. Jos on tarpeeksi piittaamaton, niin aina voi sivuuttaa kaiken kritiikin ja jatkaa samalla tavalla ihan vain aihetta vaihtaen. Jossain vaiheessa yleisö kuitenkin huomaa keisarin alastomaksi. Niin on käynyt monelle populistille.

Populismin sijaan voi valita ahkeran ja asioihin paneutuvan puurtajan tien. Se ei ole näyttävää eikä sillä pääse otsikoihin, mutta päättämään pääsee. Metelöivät populistit eivät koskaan päätä mistään edes omiensa joukossa, vaan he ovat pelkkiä näkyviä naamoja. Oikeasti kaikki päätökset tekevät ne, jotka perehtyvät asioihin ja osaavat perustella asiansa faktojen pohjalta. Kun lakeja säädetään tai kunnan päätöksiä tehdään, niin niiden päätösten on kestettävä kriittinenkin juridinen tarkastelu.

Nykyiset parikymppiset ovat eläneet yli puolet iästään somen maailmassa, jossa heidän ikäisiään itsensä ja erilaisten tuotteiden mainostajia sanotaan somevaikuttajiksi. Se on monelle ammatti, eikä siinä ole mitään pahaa. He eivät kuitenkaan yleensä ole yhteiskunnallisia vaikuttajia sanan varsinaisessa merkityksessä.

Nämä kaksi asiaa voi kuitenkin yhdistää. Yhteiskunnallisiin asioihin oikeasti paneutuva ja esiintymiskykyinen nuori pääsee varmasti pitkälle myös politiikassa. Ei ole mikään pakko ajatella kymmenen vuoden takaisen minun laillani, että nettijulkkikset ovat turhia ja vain ahkerat ja vähemmän näkyvät puurtajat ovat merkityksellisiä. Ymmärrän, että maailma muuttuu.

Keväällä 1977 pidin lakkiaisissa ylioppilaan puheen. Jos minulla nyt olisi aikakone, niin kävisin sanomassa nuorelle itselleni, että anna mennä, perhana! Aikanaan tulet jäämään eläkkeelle sellaisesta maailmasta, jota nyt et osaa kuvitellakaan. Elä ajan mukana ja opettele uusia asioita, niin kyllä sinä pärjäät.

Koska en voi sanoa sitä silloiselle itselleni, niin sanon sen tämän päivän nuorille. Menestystä teille kaikille. Tai ettehän te tätä lue, eikä tarvitsekaan. Kirjoitin tämän itseni kaltaisille boomereille, joiden elämä on ollut jatkuvaa uuden oppimista. Niin se on kaikilla.

***
Koska tänne kuitenkin taas tuppaa itseoppineita vero- ja hallinto-oikeuden juristeja, niin lukekaapa juttu ensin tarkasti. Puhun ohjeisiin sovelletusta juridiikasta ja sanon, että jos niissä on tarkistettavaa, niin niitä tarkistetaan. Sitä ei tehdä täällä. Muutenkin kannattaa miettiä, onko juuri se tämän jutun pointti, vai olisiko se kenties jossain ihan muualla.

Jos joku silti jatkaa asiasta vänkäämistä, niin kommentointi loppuu. Ja kyllä, tämä koskee myös sinua.

EDIT 4.6.2021 klo 16.45
Tänään annetun Verohallinnon lausunnon mukaan tulkinta on muuttunut, ja pääministerin ateriaetu on verotettavaa tuloa. Asia on sillä selvä, mutta minua on sen takia vaadittu muuttamaan kaikkia asiaa koskevia juttujani. Vaatijat eivät ymmärrä toimituksellisten, jatkuvasti päivittyvien uutisten ja blogin välistä eroa. Kaikki juttuni olen kirjoittanut tähän asti voimassa olleen ja verottajan hyväksymän tulkinnan mukaan, enkä todellakaan aio muutella niitä taannehtivasti. Ei verottajakaan peri aiemmilta pääministereiltä taannehtivasti veroa heidän saamastaan ateriaedusta.