Jälkiviisaiden maa
-Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan… Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin… (Konsta Pylkkänen Veikko Huovisen kirjassa Havukka-ahon ajattelija.)
Pääministerin aamiaiskohu osoitti tutkivan journalismin nykytilan, ja sitä ruoti perusteellisesti toimittaja Mikko Niskasaari eilen blogissaan. Se kannattaa lukea ihan ensimmäiseksi. Julkisuuteen paiskataan jokin mahdollinen kohunaihe, ja sen jälkeen jää kokonaan muiden vastuulle selvittää, mistä asiasta on kysymys, mikä alkuperäisestä väitteestä on totta ja mitä kohutoimittaja jätti kertomatta, kiteyttää Niskasaari.
Tutkivilla toimittajilla on niin kiire julkaista, että he eivät ehdi tutkia asiaa loppuun asti, vaan julkaisevat tuloksia tipoittain ja mahdollisimman raflaavasti. Kun yleisö reagoi toivotulla tavalla, niin kohua pidetään yllä uusilla paljastuksilla. Jos niitä ei ole, niin sitten spekuloidaan mahdollisilla paljastuksilla ja kysytään vaikka, aikooko pääministeri maksaa perusteettoman edun takaisin. Kun pääministeri ilmoittaa aikovansa maksaa, niin kysytään, miksi sitä ei voinut heti sanoa vaan piti odottaa kysymystä.
Sosiaalinen media on täynnä jälkiviisaita, ja sellaisiksi taantuvat jopa ihan akateemisesti sivistyneet. Kun eilen kirjoitin mielestäni neutraalin kannustuksen nuorille ja otin sivuhuomiona esimerkiksi populismista juuri tämän aamiaiskohun, niin siihen tartuttiin heti.
Minua siis vaadittiin korjaamaan teksti vastaamaan Verohallinnon eilisen lausunnon linjausta, jonka mukaan etu on verotettavaa tuloa. Näille vahingonilosta hykerteleville ei tullut mieleen eivätkä he edes suostuneet uskomaan, että en minä itse lakia ja valtioneuvoston kanslian ohjetta tulkinnut, vaan kerroin vain, mihin se ohje perustui. Lisäksi he eivät ymmärrä blogin ja jatkuvasti päivittyvän uutisen eroa.
Eilinen Verohallinnon lausunto ei edes muuta millään tavalla sitä tosiasiaa, että pääministeri on noudattanut valtioneuvoston kanslian ohjetta ja käytäntöä, joka on jatkunut ainakin vuodesta 2010 saakka, ja että se jätettiin joko aktiivisesti kertomatta tai ainakin häivytettiin kohun alle. Nyt nämä jälkiviisaat vaativat, että minun olisi pitänyt tietää eilen aamulla Verohallinnon myöhemmin päivällä antaman lausunnon sisältö. Itse he eivät katso edes menneisyyteen vuoteen 2010 asti, mutta minun pitäisi osata katsoa tulevaisuuteen. Joku jopa väitti, että uusi lausunto oli jo saatavilla juttua kirjoittaessani. Hän siis kuvittelee tuntevansa minun kirjoitus- ja julkaisuaikatauluni.
Yleisön reaktioista en sano mitään, sillä sitä jälkiviisauden määrää on mahdotonta kuvailla. Ainakin selväksi on tullut, että maa on täynnä vero-oikeuden, hallintojuridiikan ja valtion virkakoneiston antaman ohjeistuksen erikoisasiantuntijoita, joilta olisi ehdottomasti kannattanut kysyä tätäkin asiaa jo kauan sitten.
Näin toimii jälkiviisaus.
***
Koska tänne pyrkii kuitenkin vähintään sata jälkiviisasta jankuttamaan samoja asioita kuin ennenkin, niin en avaa kommentointia ollenkaan. Menen mieluummin pyöräilemään ja uimaan, ja suosittelen samaa muillekin.