Epäilyttääkö sote, pelottaako maakuntavero?

-Ketä pitäisi äänestää, kun valtion velanotto hirvittää, sote epäilyttää ja maakuntavero pelottaa?

Tällainen kysymys sattui somessa silmiini, ja se kuvaa hyvin näiden kuntavaalien teemojen sekavuutta. Kun vaalitenteistä päätellen jotkut puoluejohtajatkaan eivät ole ymmärtävinään, niin vaikeapa on tavallisen äänestäjänkään ymmärtää. Eilinen Ylen vaalitentti ei tuonut selvyyttä, sillä näitä perusasioita ei voi selittää missään vaalitentissä. Ei ainakaan sellaisessa, jossa koko ajan puhutaan päälle, keskeytetään, huomautetaan liian pitkistä puheenvuoroista ja kiirehditään seuraavaan aiheeseen.

Minäpä yritän selittää vielä kerran.

Ensimmäiseksi näissä vaaleissa voi unohtaa kokonaan valtion velanoton. Siitä ei päätetä kunnissa, ja vaikka valtion ottamalla velalla on nyt korjattu Sipilän hallituksen tekemiä valtionosuusleikkauksia, niin silti kunnat huolehtivat vain omasta taloudestaan. Kunnan tehtävistä kirjoitin viimeksi eilen.

Sote epäilyttää monia, mutta suurin syy epäilykseen on oikean tiedon puute. En minäkään sotea pysty yhdessä blogijutussa selittämään, mutta joitain perusjuttuja voin kuitenkin kertoa. Erityisesti voin kertoa tilanteen pienen kunnan kannalta, sillä olen ollut nyt kaksi kautta kunnanhallituksen jäsen ja viime kaudella olin myös kunnanhallituksen edustaja kuntamme sote-lautakunnassa. Vuoden 2017 alussa aloitti maakunnallinen kuntayhtymä Siun sote, ja se on antanut esimakua valtakunnallisesta sotesta. Sehän rakennetaan periaatteessa samalla tavalla sillä erolla, että perusterveydenhoito, sosiaalipalvelut ja pelastustoimi siirtyvät kuntayhtymän sijaan hyvinvointialueen eli käytännössä maakunnan hoidettavaksi.

Ensi alkuun rahoituksesta vastaa valtio ja lähitulevaisuudessa hyvinvointialue itse keräämällään maakuntaverolla. Siihen palaan myöhemmin, mutta ensin kerron tilanteesta ennen Siun sotea. Silloin kuntamme vastasi itse sote-palveluista, enkä enää ikinä halua palata siihen aikaan.

Krooninen lääkäripula pakotti meidät ulkoistamaan terveydenhoidon. Se tuli kalliiksi, sillä vaikka palveluntuottaja nosti hintaa, niin silti joskus ei ollut yhtään lääkäriä. Kyllä se jotenkin toimi, mutta lopulta jouduimme irtisanomaan ulkoistamissopimuksen ja palaamaan omaan palvelutuotantoon. Lääkäreitä jouduimme taas houkuttelemaan tarjoamalla sopimukset ylittävää palkkaa, mutta siinä kilpailussa ei pieni kunta pärjää. Joka vuosi jouduimme myöntämään lisätalousarviossa lisää rahaa sote-palvelujen järjestämiseen.

Kun Siun sote aloitti, niin se oli suuri helpotus. Kunta maksaa vain sovitun maksuosuuden ja Siun sote järjestää palvelut. Siun sotea on arvosteltu liian tiukasta talouskurista, ja arvostelussa on perää. Jo alkuvaiheessa me muutamien muiden pienempien kuntien kanssa ilmoitimme halukkuutemme maksaa enemmän, mutta isot kunnat halusivat pitää maksuosuudet pienempinä. Nyt kuntamme sote-kustannukset ovat vieläkin pienemmät kuin vuonna 2016, joka oli viimeinen oman toiminnan vuosi.

Pieniä vikoja on, kuten vaikkapa vuodeosaston muuttuminen pienemmäksi hoitosoluksi, joka tänä kesänä jouduttiin sulkemaan henkilöstöpulan takia. Samoin menetimme röntgenpalvelut. Nämä näkyvät ja tuntuvat asiakkaiden arjessa, mutta kokonaisuus toimii. Maakunnan laajuisella Siun sotella on ne paljon puhutut leveämmät hartiat, ja ne mahdollistavat resurssien nopean siirtämisen sinne, missä on akuutein tarve.

Kun kuuntelen puheita valtakunnallisen soten mukana menetettävistä kunnan omista palveluista ja jopa kunnallisesta itsehallinnosta, niin ajattelen, että kunpa vain tietäisitte saman kuin minä ja kaikki muut meidän kuntamme päättäjät. Yksikään meistä ei haluaisi palata entiseen aikaan, jolloin juuri sote-palvelut olivat suurin huoli. Sote-uudistus on helpotus jokaiselle pienelle kunnalle, ja niitä pieniä kuntia on suurin osa maamme kunnista.

Entä sitten tuo maakuntavero? Siitä kirjoitin viime maanantaina, mutta kerrataan tärkein. Maakuntavero ei ole nykyisten verojen päälle tuleva uusi vero, vaan kunnallisverosta sosiaali- ja terveyspalveluihin käytettävän osuuden siirto ensi alkuun valtiolle ja myöhemmin palvelut tuottavalle hyvinvointialueelle.

Maakuntaveron tuotto ei mene uuteen hallintohimmeliin ainakaan niillä alueilla, joilla sote-palvelut jo tuottaa maakunnallinen kuntayhtymä. Niissä se organisaatio on jo valmiina, mutta päättäjiä yhtymävaltuustoon ei tällä hetkellä valita suoralla vaalilla. Kun sote saadaan valmiiksi, niin heidät valitaan maakuntavaaleilla. Kun maakuntavero todennäköisesti jossain muodossa tulee muutaman vuoden kuluttua, niin sekä päätösvalta että rahoitus ovat hyvinvointialueen päättäjien käsissä. Jos maakuntaveroa ei tule, niin sitten rahat tulevat ministeriöstä ja vaaleilla valitut päättäjät tekevät niillä sen, mitä käsketään.

Minä toivotan valtakunnallisen soten tervetulleeksi, eikä tämä ole vaalipuhetta. Tämä on ihan itse koettua. Jos nyt pitäisi palata omaan palvelutuotantoon, niin sanoisin, että pitäkää tunkkinne. Onneksi ei pidä, vaikka sotea ei tulisikaan. Siinä tapauksessa Siun sote jatkaisi.