Vuoret eivät järkkyneet

Kesäiset kuntavaalit on pidetty ja tänään kaikki analysoivat tulosta, joten tämän yhden jutun verran teen minäkin niin. Oikeastaan tuloksen voisi tiivistää otsikon sanoihin, mutta jaaritellaan nyt kuitenkin vähän.

Vaaleissa ei tapahtunut mitään mullistavaa. Suurimpana kuntapuolueena jatkaa kokoomus, perussuomalaiset eivät saaneet ennustettua kuntajytkyä, SDP ei romahtanut eikä keskusta kokenut rökäletappiota. Liikettä povattuun suuntaan oli, mutta ei mitenkään maata kaatavasti. Hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus kuntavaaleissa on nyt 56,1 prosenttia, kun se eduskuntavaaleissa 2019 oli 55,7 prosenttia.

Vaalien suurimmat häviäjät olivat mielipidetiedustelut, ennustajat sekä iltapäivälehdet ja niiden politiikan toimittajat, jotka ovat odottaneet hallituspuolueiden romahdusta kuin kuuta nousevaa. Ei auttanut tekemällä tehty aamiaiskohukaan. Nyt odottelen politiikan toimittajien löytävän sopivan syyllisen, ja se on varmaankin laiska kansa.

Äänestysprosentti oli oikeasti huolestuttavan alhainen. Vain 55,1 prosenttia äänioikeutetuista käytti oikeuttaan, ja laskua edellisiin kuntavaaleihin oli 3,8 prosenttiyksikköä. Monta syytä pystyy jokainen luettelemaan, ja yksi tärkeimmistä on kesä. Asiantuntija-arvioihin perustunut vaalien siirto pitkitti vaalikampanjaa ja sekä ehdokkaat että äänestäjät alkoivat kyllästyä odotteluun. Ainakin se on selvää, että vaaleja ei koskaan kannata järjestää kesällä, jolloin politiikasta vähemmän kiinnostuneet kansalaiset löytävät helposti äänestämistä mielenkiintoisempaa tekemistä. Nukkuvien tai oikeastaan kesää viettävien puolue oli suurin voittaja. Nyt heidän äänensä ei kuulu kunnissa, mutta se on heidän oikeutettu valintansa.

Vaalituloksesta ei kannata vetää liian pitkälle meneviä valtakunnallisia johtopäätöksiä, sillä kuntavaalit ovat paikallisvaalit ja suuressa määrin henkilövaalit. Jokaisella kunnalla on omat erityispiirteensä, ajankohtaiset asiansa ja itsensä näköiset ehdokkaat. Henkilövaalien luonteesta kertoo kaikkein selvimmin puoluejohtajien suuri äänimäärä omissa kunnissaan. Jussi Halla-aho ja Sanna Marin vetivät äänisaaliillaan monta muuta omien kuntiensa valtuustoihin, vaikka jokainen yksittäinen ääni on periaatteessa samanarvoinen.

Ihan sama toistuu pienemmissä kunnissa pienemmässä mittakaavassa. Ääniharavat saavat paljon ääniä, jotka hyödyttävät vähemmän ääniä saaneita. Tämä on perustavaa laatua olevaa vaalimatematiikkaa, eikä senkään perusteella kannata vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Äänestäjä on se kuningas, eikä hänen valintaansa pidä arvostella.

Kun sanon kuntavaalien olevan paikalliset henkilövaalit enemmän kuin yleispoliittiset vaalit, niin pystyn perustelemaan sen vain oman kuntani vaalituloksella. Keskusta menetti kaksi paikkaa ja perussuomalaiset saivat kaksi paikkaa lisää, mutta se ei ole yleispoliittinen jytky. Siltä se ulkopuolisesta saattaa näyttää, mutta minun mielestäni se on ihan ehdokkaiden henkilökohtaisista ominaisuuksista johtuvaa. Parikin aiemmin paljon ääniä saanutta keskustan pitkäaikaista kuntapäättäjää jäi vaaleista pois, ja SDP:n valtuustoryhmässä sitoutumattomana ollut ja kaksi vuotta sitten ensin omaksi ryhmäkseen ja sittemmin perussuomalaisiin sitoutumattomana liittynyt ehdokas menestyi perussuomalaisista parhaiten ihan omilla ansioillaan. Ei tätä tarvitse paikallisille edes selittää, mutta kerronkin sen niille, jotka henkilöitä tuntematta voisivat vetää kannatustolpista yleispoliittisia johtopäätöksiä.

Minun pestini jatkuu, ja kiitos kuuluu äänestäjille. Kiitos myös kaikille lukijoilleni, joiden antamalla somenäkyvyydellä on ollut suuri merkitys varsinkin näissä somevaaleissa. Erityiskiitos kuuluu ihan kaikille kuntamme ehdokkaille puoluekantaan katsomatta. Muualla voitaisiin ottaa oppia asiallisesta, huumorilla höystetystä ja toisia kunnioittavasta vaalikampanjoinnista, jossa itseä kehuttiin muita moittimatta. Harvassa kunnassa lienee ollut ihan vain näitä vaaleja varten perustettu kaikille ehdokkaille yhteinen ja kaikille avoin Facebook-ryhmä, jossa ei edes meinattu riidellä kertaakaan. Turhaa se olisikin ollut, sillä yhteistyössä kunnan asioita hoidetaan.

Minut voi bongata edelleen lenkkeilemässä näissä maisemissa ja juttusillekin saa tulla. En minä pure, vaikka siltä saatan näyttääkin.