Kesäviihdettä

Nyt kun juhannus on juhlittu, niin Iltalehti palaa mieliaiheeseensa eli hallituksen kaatamiseen. Juha Ristamäki lämmittää pääkirjoituksessa lehden itsensä keittämää aamiaispuuroa ja heittää epäilyksen varjon poliisin päälle. Yhteiskunnallinen keskustelu vältettiin julkaisemalla päätös olla aloittamatta esitutkintaa juuri juhannuksen alla. Kreeta Karvala puolestaan kertoo sisäministeri Maria Ohisalon haastattelussa hallituksen kaatuvan syksyllä, jos työllisyys- ja ilmastotoimet eivät etene.

Molemmat jutut voisi oikeastaan kuitata tällä pääkirjoitukseen tulleella kommentilla, mutta katsotaan nyt kuitenkin vähän tarkemmin.

Lehti siis epäilee ihan pääkirjoituksessa, että poliisi on toiminut lehden tavoin ja ajoittanut oman päätöksensä julkaisemisen juuri juhannuksen alle. Iltalehtihän ajoitti itse masinoimansa aamiaiskohun sopivasti kuntavaalien alle, mutta on koko ajan kiistänyt vaalien ajankohdan ja mediamyllytyksen yhteyden. Asia putkahti esille ihan sattumalta, ja pakkohan se oli uutisoida heti. Tutkiva toimittaja sanoi jopa, että hän ei edes muistanut vaalien olevan tulossa.

Poliisi siis totesi esiselvityksessä, että pääministerin ateriaetu perustui valtioneuvoston kanslian vakiintuneeseen tulkintaan ministeripalkkiolain säännöksestä ja että tulkinta on muodostunut nykyistä pääministeriä edeltävänä aikana. Esiselvityksessä ei ilmennyt, että tulkintaan liittyisi virkatoiminnassa tehtyä toimivallan ylitystä tai virkatehtävien laiminlyöntiä. Jos poliisin päätös ei kelpaa Iltalehdelle, niin siitä voi tehdä kantelun poliisihallitukselle tai valtakunnansyyttäjälle. Kantelussa voi nostaa esille päätöksen julkaisemisen ajankohdan tarkoitushakuisuuden ja siitä voi tehdä myös rikosilmoituksen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Saa nähdä, kestääkö lehden kantti.

Epäilen, että ei kestä, sillä tarkoitus on vain jatkaa saman sopan lämmittämistä.

Samaa hallituksen kaatamista on myös Kreeta Karvalan tekemässä Maria Ohisalon henkilöhaastattelussa. Ohisalo antaa “myrskyvaroituksen” ja uhkaa kaataa hallituksen, jos vihreiden ilmasto- ja työllisyystavoitteet eivät etene syksyn budjettiriihessä. Kuntavaalien allahan vihreät yrittivät nostaa ilmastoasioita keskusteluun, mutta toimittajia kiinnosti enemmän pääministerin aamupala.

Ohisalon haastattelu on sinänsä hyvä, ja siinä käydään läpi vaalitappion syitä puolueen puheenjohtajan näkökulmasta. Niitä ovat muun muassa hallitusvastuu, vihreiden kannattajien alhainen äänestysaktiivisuus, koronan aiheuttama nuorten äänestäjien lamaantuminen sekä tapahtuma- ja kulttuurialan pettymys hallituksen toimiin.

Tämä on varmasti ihan totta. Lisään kuitenkin ihan omasta puolestani yhden syyn, ja se on haastattelussakin esille nostettu puolueen linja työllisyystoimiin. Puolue on valmis  paikallisen sopimisen edistämiseen, sosiaalipolitiikan uudistamiseen työhön kannustavaan suuntaan ja työmarkkinoiden uudistamiseen muuttamalla ansiosidonnainen työttömyysturva suhdanneperusteiseksi. Työhön kannustava sosiaalipolitiikka tarkoittaa suomeksi tukien leikkaamista, ja samaa tarkoittaa myös ansiosidonnaisen muuttaminen suhdanneperusteiseksi. Näillä linjauksilla puolue on jo ajautunut eri kurssille Vasemmistoliiton ja SDP:n kanssa, eivätkä kaikki äänestäjät siitä pidä.

Mutta se siitä. Hallituksella on sisäisiä erimielisyyksiä, ja aina niistä on päästy sopuun. Jos syksyllä ei päästä, niin sitten hallitus hajoaa. Ei se sen ihmeellisempää ole. Tämä hallitus on jo saanut tärkeimmän tavoitteensa eli sote-lainsäädännön hyväksytettyä, ja lisäksi se on parantanut kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa muun muassa purkamalla aktiivimallin ja palauttamalla Sipilän hallituksen tekemiä leikkauksia. Hallituksen aikaansaannoksia on niin paljon, että niitä on vaikea edes luetella.

Ne hyvät saavutukset ovat vain jääneet huonolle uutisoinnille, kun koko ajan on ollut niin kiire kaataa hallitusta. Iltapäivälehtienkin pitäisi muistaa, että hallituksen ei tarvitse nauttia niiden luottamusta, vaan eduskunnan enemmistön. Niin kauan kuin sitä ei muisteta, menevät jutut hallituksen juuri näillä hetkillä tapahtuvasta kaatumisesta kesäviihteen piikkiin. Sinne jonnekin helleuutisten ja julkkisjuorujen väliin.