Sellaista ei ole
Kun joku nostaa esille epämiellyttävän totuuden, niin ensimmäinen reaktio on tietenkin kiistää koko asian olemassaolo. Näin kävi kokoomuksessa, kun Helsingin pormestariehdokkuudesta kevättalvella luopunut Kirsi Piha kertoi luopumisensa syyt pamfletissaan. Hänen mukaansa kokoomuksessa on äänekäs oikeistopopulistinen vähemmistö, jonka henkinen ote puolueesta on luja.
Tämän ei pitäisi yllättää ketään sosiaalista mediaa vähänkään seurannutta. Omat savustivat Pihan pois pormestarikisasta, koska häntä pidettiin liian liberaalina. Piha nimeää oikeistopopulisteiksi Antti Häkkäsen, Wille Rydmanin ja Atte Kalevan, ja ketkäpä muutkaan kuin juuri he kiirehtivät kieltämään koko oikeistopopulismin olemassaolon.
Viittauksella tutkijoihin tarkoitetaan Johanna Vuorelmaa ja Ilkka Ruostetsaarta, jotka Helsingin Sanomien mukaan eivät tunnista ongelmaa. He jäivät miettimään oikeistopopulismin määritelmää ja sitä, miten oikeistopopulismi näkyy puolueessa. Vuorelman mukaan oikeistopopulismi määritellään siten, että siellä on globalisaatiovastaisuutta, EU-vastaisuutta, etnonationalismia tai nativismia ja usein esimerkiksi vapaakauppaa vastustetaan. Tällaisia kantoja on kuulemma vaikea nähdä kokoomuksen sisällä.
Tutkijat eivät taida seurata sosiaalista mediaa tai edes ihan kaikkia uutisia. Kun eduskunta hyväksyi EU-tukipaketin, niin kymmenen kokoomuslaista äänesti sitä vastaan. Etnonationalismista olkoon esimerkkinä vaikkapa äärioikeistopopulistien suosima väestönvaihtoteoria, jota varsinkin Rydman on tuonut esille.
Oma lukunsa sitten on eduskuntaan Juhana Vartiaisen tilalle nouseva Atte Kaleva, jota ei erota perussuomalaisista oikeastaan mikään. Keväällä hän unelmoi Helsingistä ilman kommunismia, ja nyt hän haluaa pisteyttää maahanmuuttajat sekä perustaa turvapaikanhakijoille leirejä joko EU:n rajoille tai mieluummin kokonaan EU:n ulkopuolelle.
Kaleva elättelee myös kahden ääripään harhaa, jonka mukaan osa suomalaisista kieltäytyy kategorisesti näkemästä maahanmuutossa mitään pahaa ja osa taas näkee sen kategorisen kielteisenä. Itse hän katsoo olevansa siinä keskellä. Minä en tunne ketään maahanmuuton ongelmien kiistäjää, mutta sitä toista ääripäätä olen vuosien varrella nähnyt ihan liikaa. Omasta mielestään keskitiellä oleva Kaleva on tukevasti oikeanpuoleisessa ojassa, mutta kieltäytyy itse sitä huomaamasta. Puhe suvaitsemattomia suvaitsemattomista suvaitsevista taas on sitä ikivanhaa höpöhöpöä, joka on kumottu jo kauan sitten. Suvaitsemattomia ei tarvitse suvaita, sillä jos niin tekee, niin suvaitsemattomat ottavat vallan ja hiljentävät suvaitsevaiset.
Tutkijat tietenkin katsovat asiaa tutkijan näkökulmasta ja ovat oikeassa siinä, että puolueen kokonaislinjauksissa ei ole havaittavissa muutoksia. Kyse onkin siitä äänekkäästä vähemmistöstä, jonka Piha nosti esille ja jonka olemassaolo on näkynyt jo kauan jokaiselle, joka on halunnut sen nähdä. Nyt sitä on vaikea olla enää näkemättä. Kun Kirsi Pihan vertauksena käyttämän sukujuhlien juopon enon olemassaolo on nyt kerrottu, niin ainakin enon itsensä on sitä vaikea kiistää uskottavasti.
Miksi aina suvaitsemattomat valittavat että heitä ei suvaita?
Heillä on parveketupakoijan logiikka: naapurin pitäisi kasvattaa suvaitsevaisuuttaan. Näin minulle perusteli eräs tupakoija, kun yritin kertoa, että hyvä periaate olisi se, että se joka aiheuttaa ongelmia tai häiriötä, muttaa käyttäytymistään, ei haitan uhriksi joutunut.
Typeriä tekoja kohtaan vaadittu suvaitsevaisuus versus suvakeitten haukkuminen humanitäärisyyttä puolustavissa asioissa on sitä samaa ehdollista logiikkaa, joka on oikeistokonservatiiveille ollut tyypillistä läpi historian sivu. Taustalla lymyää oma etu: itsellä on erilaiset oikeudet kuin muilla ja ne oikeudet oikeistokonservatiivi haluaa määritellä muista piittaamatta.
Tosi ystävällisellä tavalla ja hienosti määritelty analyysi.Olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Tippuiko eno veneestä ja huutaa hädissään apua?