Miten se menikään?

Mainosrahoitteiselta tv-kanavalta tuli eilisiltana Suomi-areenan puheenjohtajatentti, jossa puolueiden puheenjohtajat välillä pitivät monologeja ja välillä huusivat toistensa päälle. Eipä sitä jaksanut kauan katsoa, mutta lyhyessäkin ajassa tuli selväksi, että meillä on ihan kelvoton hallitus, joka kaatuu viimeistään syksyllä riitelyyn EU:n ilmastopaketista. Lisäksi hallitus ottaa liikaa velkaa, ei halua leikata mistään turhista menoista eikä saa aikaan työllisyystoimia. Näillä turhilla menoilla tarkoitetaan tietenkin julkisen sektorin toimintaa ja työllisyystoimilla kovia leikkauksia työttömyysturvaan ja sosiaaliturvaan.

Kylläpä on huono hallitus. Tätä samaa on toitotettu koko hallituksen olemassaolon ajan, mutta jostain syystä kansan enemmistö ei suostu pitämään hallitusta huonona. Helsingin Sanomien teettämän kyselyn mukaan 54 prosenttia on sitä mieltä, että Marinin hallitus on onnistunut melko hyvin tai erittäin hyvin. 63 prosenttia kansalaisista arvioi pääministeri Marinin onnistuneen työssään joko melko hyvin tai erittäin hyvin.

Uutisoinnissa ja suosiossa on melkoinen ristiriita. Opposition jokainen älähdys uutisoidaan suurin otsikoin ja politiikan toimittajat povaavat jatkuvasti hallituksen kaatumista milloin mihinkin riitaan, mutta tyhmä kansa ei suostu uskomaan hallitusta kelvottomaksi. Jutusta voi vertailla aiempien pääministereiden saamia arvioita, ja erityisesti huomio kiinnittyy Suomen pelastajana pidetyn Juha Sipilän olemattoman heikkoon suosioon.

Koko Sipilän hallituskauden ajan uutisoitiin hallituksen tekemisistä enimmäkseen positiivisesti. Sipilän hallitus kutsui kaikki suomalaiset talkoisiin, joihin sitten osallistuivat vain köyhät. Se hallitus teki leikkauksia muun muassa koulutukseen, sosiaaliturvaan, opintotukeen sekä lähes kaikkiin Kelan etuuksiin ja tukiin. Kilpailukykysopimuksen avulla hallitus huononsi työehtoja ja jäädytti palkankorotuksia. Aktiivimalli kuritti työttömiä ja indeksijäädytykset tekivät saman toimeentulotuen varassa eläville. Jopa sotaveteraaneilta leikattiin. Kunnat miltei kuristettiin hengiltä valtionosuusleikkauksilla, ja markkinavetoisen soten piti siirtää koko sosiaali- ja terveydenhuolto pääosin yksityissektorin hoidettavaksi veronmaksajien varoilla.

Silti uutiset olivat positiivisia ja työllisyysastettakin seurattiin prosentin kymmenesosan tarkkuudella kerran kuukaudessa. Nykyisin työllisyyden kasvu on samaa luokkaa, mutta siitä ei enää uutisoida. Vähälle uutisoinnille ovat jääneet myös subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttaminen, oppivelvollisuuden laajentaminen, valtionosuuksien palauttaminen melkein entiselle tasolle, aktiivimallin poistaminen ja monet muut päätökset, joilla on korjattu Sipilän hallituksen tekemiä leikkauksia.

Nyt on tutkittu, että Sipilän hallituksen aikana tulo- ja varallisuuserot kasvoivat merkittävästi. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta köyhtyi ja vain yksi kymmenestä rikastui. Vauraimman kymmenyksen varallisuus kasvoi ja loput köyhtyivät. Myös tuloerot kasvoivat, ja eniten tulot lisääntyivät jo valmiiksi hyvätuloisilla.

Tätä tuntuvat yllättävän monet kaipailevan takaisin päivittäin. Jos kaipailijat kuuluvat siihen rikastuneeseen kymmenesosaan, niin sen kyllä ymmärrän hyvin. Sitä en ymmärrä, että monet Sipilän hallituksen aikana köyhtyneisiinkin kuuluneet kaipailevat ihan vain poliittisista syistä sitä samaa. Heidän täytyy olla poliittisesti sokeita tai masokisteja, sillä he kaipaavat keppiä selkänahkaansa.

Mutta Sipilän hallitus pelasti Suomen, sanotte. Ei pelastanut, vaan se pelasti Suomen hyvätuloiset ottamalla köyhiltä ja antamalla rikkaille. Kokonaisvarallisuus lisääntyi, mutta keskittyi samalla yhä harvempien käsiin. Kun nykyinen hallitus korjaa tätä vääristymää, niin rikkaat valittavat, ja heidän valituksensa näkyy mediassa. Sipilän hallituksen aikana köyhtyvän kansanosan valitusta ei uutisoitu, vaan epäkohdista kertominen jäi joidenkin puoluelehtien lisäksi enimmäkseen bloggaajien ja sosiaalisen median varaan.