Metsäpalo ja somevaikuttajat
Olen joskus ennenkin sanonut, että Twitter tuo esille varsinkin poliitikkojen todelliset ajatukset, jotka voivat olla suorastaan lapsellisia. Niin kävi tänä viikonloppuna, kun Helsingin tuleva pormestari Juhana Vartiainen peräänkuulutti Elokapinaa sammuttamaan Kalajoen metsäpaloa. Tätä erittäin huonoa vitsiä sitten toistivat ilmeisen tosissaan muut kokoomuspoliitikot espoolaista kaupunginvaltuutettu Tere Sammallahtea ja kansanedustaja Timo Heinosta myöten.
En tiedä, onko tämä muka hauska vitsi, täydellistä tietämättömyyttä vai molempia. Se on ainakin selvää, että kyseiset herrat eivät pidä Elokapinasta, mutta eipä heitä itseäänkään ole näkynyt Kalajoella metsäpaloa sammuttamassa. Ei pidäkään näkyä, sillä metsäpalojen sammuttaminen ei ole samanlaista kuin elokuvassa Jäniksen vuosi, jossa töihin värvättiin kaikki kynnelle kykenevät. Nykyisin sammutus on ammattilaisten työtä ja siinä vaaditaan monenlaista osaamista sekä erilaisia koneita. Turvetuottajilla on koneita ja taitoa käyttää niitä, joten heitä sinne on pyydetty apuun.
Mutta Elokapinan nuoria, vihreitä, kokoomussetiä tai minua sinne ei pyydetä, ja parempi onkin, että sinne ei edes tuppauduta olemaan ammattilaisten tiellä. Oikeastaan tässä Kalevan kolumnissa sanotaan kaikki tarpeellinen. Tuollainen twiittailu ei ole mitään muuta kuin inhottavaa politikointia vakavalla asialla.
Twitter on saanut päättävässä asemassa olevat unohtamaan, että heidän kannattaa aina harkita sanottavansa, ettei tyhmyys paljastu. Kun järkevänä ja asiallisena pidetty poliitikko alkaa heitellä asenteellisia ja vieläpä huonoja vitsejä, niin hän menettää uskottavuutensa kaikissa asioissa. Vielä pahempi ongelma on, että vastuullisessa asemassa olevan vitsitkin ottaa joku tosissaan.
Tai ei sillä taida enää nykyisin olla paljon väliä, sillä Twitter elää ihan omanlaista elämäänsä ja siellä kaikki tuntuvat taantuvan toisilleen lällätteleviksi kakaroiksi. Somevaikuttajan tittelin saa sanomalla mielipiteensä asioista, joista ei tiedä mitään, mutta joista on sitäkin enemmän sanottavaa. Uutisiin pääsee, kun kehittää sanasodan jonkun toisen samanlaisen kanssa jostain ihan tyhjänpäiväisestä asiasta. Ja sitten somevaikuttajasta voi tulla poliitikko.
Se pistää kyllä huolestumaan, sillä nämä ihmiset oikeasti päättävät asioistamme tai ainakin somevaikuttajilla on nimensä mukaisesti vaikutusvaltaa muiden mielipiteisiin. En puhu nyt pelkästään tässä jutussa mainituista henkilöistä, vaan ihan sama tuntuu koskevan suurinta osaa Twitterissä suutaan soittavia. Koskaan ei voi tietää, onko henkilö tosissaan vai onko kyseessä huono vitsi.
Ne vitsit kannattaisi kertoa vain pienessä kaveripiirissä, jos ei itse halua muuttua vitsiksi.
Elokapinan omassa twitterissä kerrottiin että he ottivat yhteyttä sammuttaviin tahoihin. Vastaus oli että kiitos mutta amatööriavulle ei ole käyttöä ja että he olivat ENSIMMÄISET apua tarjonneet. Eli näkyikö siellä kaiken maailman terejä ja vartiaisia? Ei näkynyt. Onko kyse siitä että nämä ihmiset ovat pahantahtoisia ilkeilijöitä jotka eivät halua auttaa ketään vaikka voisivat? Kyllä ovat.
Ainakin tuo Tere vaikuttaa oman seuraamisen pohjalta nimenomaan pahantahtoiselta ilkeilijältä, joka on kopioinut “politiikkansa” toimintamallin täysin Halla-aholta, eli paljon ilkeilyä ja selittelyä miksi kaikki muut ovat väärässä, mutta ei mitään omaa sisältöä
Eihän varusmiehiäkään voi käyttää katastrofiapuna, koska heillä ei ole alan koulutusta; ei edes myrskytuhojen raivaamiseen, koska heillä ei ole metsurin pätevyyttä.
Minä olin 70 luvun lopulla hälytyskomennuskunnan mukana sammuttamassa maastopaloa. Parasta siinä oli kun jämerät isännät meinasivat antaa tanakan selkäsaunan tarpeettoman öykkärimäiselle johtajallemme.
Ennen nuo hommat onnistuivat hyvin mutta nyt ei koska jotkut ovat rahanhimossaan kehittäneet systeemin jossa taidetaan tarvita omat kurssit ja muovikortit työpaikoilla piereskelemiseenkin.Hommat ovat menneet siinä suhteessa ihan naurettavuuksiin.
Ennen myös kuoltiin työtapaturmissa.
Ei sekään kivaa ollut. Mutta hei, ei ollut sentään kortteja…
Myrskytuhojen raivaaminen on oikeasti vaarallista hommaa sitä osaamattomalle, ja saman olettaisin olevan tilanteen myös laajojen metsäpalojen suhteen.
Mikähän mahtaa olla invalidisoivien työtapaturmien määrä nykyisin verrattuna 70-lukuun? Vai onko se punikkikommunismiväävää ettei töissä saa enää kuollakaan?
Eihän sitä nyt saa työpaikalla kuolla!
Antaa vielä viestin muille työntekijöille ja/tai työnhakijoille: firmamme on tappopaikka!
Joidenkin mielestä kaikki kehitys on naurettavaa, paitsi taantuminen, jota edistetään urakalla vastustamalla kaikkea muutosta.
Tiedon sanotaan lisäävän tuskaa. Se on vale. Tietämättömyys sitä lisää, niin henkistä kuin ruumiillistakin.
Meillä on näkyvä, tietämätön ja tieteelliseen ajatteluun kykenemätön huutosakki somessa. Onneksi valtaosa väestä edelleen, kaikista säästötoimista ja koulutusleikkauksista huolimatta, fiksua ja sivistynyttä.