Pitäisi päästä leikkaamaan
Ensi viikolla alkaa hallituksen budjettiriihi, ja oppositiopuolueet valmistautuvat haastamaan hallituksen talouspolitiikan esittelemällä omia leikkauslistojaan. Oppositio tulee keskittymään leikkauksiin ja veronkevennyksiin, sillä avainsana on vanha tuttu kestävyysvaje. Meidän taloutemme ei kestä ja romahdus on tulossa tuota pikaa, elämme velaksi, velka jää lastemme maksettavaksi ja niin edelleen. Kyllä te tämän virren tunnette, ja jos poliittinen muistinne yltää vuoteen 2015, niin muistatte sen vuoden eduskuntavaalien alla esitellyt leikkauslistat.
Silloin saatiin keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten porvarihallitus, ja se totisesti leikkasi. Kaikkien hallituspuolueiden leikkauslistat toteutettiin sellaisenaan ja jopa lisien kanssa, mutta eipä siitä onnea herunut kuin kymmenesosalle kansalaisia. Maksajana oleva yhdeksän kymmenesosaa köyhtyi.
Kestävyysvaje on taikasana, joka tulee toistumaan monta kertaa. Tosiasiassa se on vailla sisältöä, kuten Taloussanomien Jan Hurri meille kertoo. Kestävyysvajeen perusteena olevat arviolaskelmat eivät kerro reaalimaailmasta, vaan julkisen talouden tilasta suhteessa EU-sopimusten ja taloussääntöjen keinotekoisiin vaatimuksiin ja sopimusten mukaiseen mallimaailmaan. Julkisten menojen leikkaaminen vain kaunistaisi tämän mallin mukaista laskelmaa, vaikka oikeasti menoleikkaukset osaltaan heikentäisivät talouskasvua ja julkisen talouden tasapainoa, joita niiden pitäisi parantaa.
Mutta sehän ei haittaa, sillä asiat ovat sellaisia kuin niiden sanotaan olevan, ja oppositiopuolueet sanovat asioiden olevan huonosti. Ainoa keino on ottaa sakset ja leikkauslistat esille.
Tuttuun tapaan kokoomus leikkaisi köyhiltä ja antaisi rikkaille. Listalla on satojen miljoonien eurojen edestä sosiaaliturvan kiristyksiä, kuten toimeentulotuen omavastuun palauttaminen, ansiosidonnaisen porrastaminen, työttömyysetuuksien korotusten peruminen ja asumistuen leikkaaminen. Kokoomus myöntää, että leikkauksilla on ikäviäkin vaikutuksia, mutta tarkoitus on “rehellisesti panostaa osaamisvetoiseen kasvuun ja vastaavasti keventää passiivisia tulonsiirtoja, jotka myös nostavat työttömyyttä”, kuten Kai Mykkänen sanoo. Suomennettuna tämä tarkoittaa, että köyhät ovat laiskoja ja heille pitää antaa keppiä.
Kokoomus antaa taas kerran koulutuslupauksen, jonka mukaan tieteestä ei leikata. Niin luvattiin myös vuonna 2015, ja muistatte varmaan, että se lupaus unohdettiin ensimmäiseksi.
Perussuomalaiset keventäisivät työn verotusta ja verottaisivat suuria säätiöitä ja ammattiyhdistysliikettä. Tulemme monta kertaa kuulemaan vihaa nostattavia puheita ay-liikkeen verovapaudesta, joten kerrotaan jo nyt, että verovapaiden yhteisöjen osinkoverotus kuuluu SDP:n vaaliohjelmaan. Kevään puoliväliriihessä SDP olisi ollut valmis ulottamaan lähdeveron myös ay-liikkeen saamiin osinkoihin, mutta RKP vastusti säätiöiden verottamista, jolloin koko yleishyödyllisten tahojen kenttä rajattiin pois. Tästä lähdeverosta voitte lukea lisää täältä.
Tietenkin perussuomalaiset leikkaisivat kehitysavusta, peruisivat oppivelvollisuuden pidentämisen ja lopettaisivat ilmastotoimet. Sen lisäksi he olisivat ainakin puheenjohtajansa twiitin perusteella valmiita leikkaamaan myös ihmisoikeuksista.
Mitähän tapahtuisi, jos kokoomus ja perussuomalaiset pääsisivät yhdessä muodostamaan hallituksen? En taida uskaltaa kuvitella sellaista Suomea erityisen tarkasti, mutta ainakin siinä Suomessa leikattaisiin köyhiltä, annettaisiin rikkaille ja syytettäisiin siitä aiheutuvasta kurjuudesta maahanmuuttajia. Lisäksi uskoteltaisiin koulutusleikkausten tyhmistämälle kansalle, että ilmasto noudattaa maiden rajoja, joten meillä ei ole mitään hätää.
Jokavuotiset budjettiriihet ovat puuduttavia, koska valtion alijäämäisten budjettien tilkkeeksi joudutaan ottamaan velkaa, jotta varmistetaan yhteiskunnallisten palvelujen- ja perusrakenteiden säilyttäminen siinä kunnossa, kuin ne hyvinvointivaltiossa kuuluu ollakin. Niistä on enemmän iloa tuleville sukupolville kuin niiden heikentämisestä ja leikkaamisesta. Oikeisto-oppositio moittii hallitusta ”holtittomasta velanotosta” yrittäen perustella tuota vastuullisuuden puutetta pelkillä myyteillä. Heidän toistelema hokema valtion velkaantumisesta lastemme ja syntymättömien lastenlastemme rasitteeksi on pelkkä myytti. Valtio ei ole velkaa lapsille ja lastenlapsille. Se on velkaa elossa oleville säästäjille. Valtion velkakirjat ovat elävien varallisuutta, eivät syntymättömien. Sukupolvimyytin lisäksi väite siitä, että valtiontalous toimisi niin kuin kotitalous, on sekin pelkkä myytti. Kotitaloudet joutuvat pohtimaan omien hankintapäätöstensä vaikutuksia oman taloutensa tasapainoon, eikä niillä ole mitään vaikutusta kansantalouden kokonaisuuteen, eikä valtion ole milloinkaan pakko tai usein tarkoituksenmukaistakaan maksaa kaikkea velkaa. Valtion velkavastuut ovat enimmäkseen yksityisten velkojien saatavia eli varallisuutta. Opposition väite kestämättömästä taloudenhoidosta on sekin myytti sillä budjettialijäämien kestävyys / kestämättömyys perustuvat rahapolittisiin päätöksiin, eivät talouden lainalaisuuksiin. Tätä kestävyyttä / kestämättömyyttä mitataan velkojen reaalikoron ja talouden kasvuprosenttien vertailulla ja niin kauan kuin reaalikorko on alempi kuin talouskasvu, valtio pystyy hoitamaan velkojen korkokustannukset. Myyttien joukkoon kuuluu myös korkomyytti, jonka mukaan valtion velkaantuminen johtaisi pakosti korkojen nousuun. Todellisuudessa pankit luovat uutta rahaa myöntäessään asiakasluottoja, mutta niin valtiokin luo uutta rahaa kysyntää kasvattamaan käyttäessään budjettialijäämien verran enemmän rahaa kuin keräävät veroina pois liikkeestä. Kestämätön on myös myytti valtion velanoton inflaatiota kiihdyttävästä vaikutuksesta. Se ei ole totta, sillä inflaatio ei synny valtion aikaansaamasta kysynnästä riippumatta siitä, mistä liikkeelle lasketut rahat ovat peräisin. Poliitikot, sen enempää hallitus- kuin oppositiopuolueissakaan eivät vain nosta esille sitä mittavaa veronkantovajetta, joka budjettialijäämiä aiheuttaa. Pitäisikö valtiontaloutta hoitaa oikeiston luomien myyttien varassa?
Oikeiston sosiaaliturvan leikkaukset lamauttaisivat P-K-yrittäjien talouden, pienituloisten varat menevät yleensä nopeasti lähikaippoihin. Tuskin sosiaaliturvan leikkaukset vientiäkään lisäisi. Verohuojennukset olisivat matalapalkka-aloilla 10-30€/kk ja isommilla tienesteillä toki enemmän. Julkisen palvelun omavastuut nousisivat ja söisivät verohuojennuksen. – Ja mielenterveyspuoli täyttyisi jälleen ylisukupolvisesti tai ennemminkin hoidon tarve kuten 1990 laman takia. Nyt tulonsiirtopolitiikka aiheuttaisi laman… Ja mielenterveyspuoli on jo muutenkin typistetty minimiin. Joten mielenterveyshoitoa tarvitsevat olisivat totaalisesti avohoidossa ts. heitteillä. – Taitaa tulla sosiaaliturvan leikkaukset todella kalliiksi, seurauksia eivät leikkaavat kykene arvioimaan. –
Väsyttää jo pelkkä ajatus, että viikko viikolta joutuu taasen kuulemaan juuri noita UPP:n luettelemia opposition puhkikuluneita virsiä, ja vielä neoliberalismin out-of-date- talousideologian pelikirjasta, josta lännessä muualla ollaan hiljalleen jo otetta irrottamassa mm. siksi, että sinisydäminen austerity (talouskurileikkaukset) ovat kaiken moninaisen eriarvoistumisen ohella useimmiten johtaneet vain pieni- ja keskituloistenkin joukossa taloutta yleisesti hyydyttävään ostovoimaongelmaisuuteen. Täällä on julkisuudessa lisäksi lähes kokonaan käsittelemättä, mikä on esim. kansalaisten perusturvaa leikkaavan aate- austerityn yhteiskunnallinen ja myös rahallinen, euroissa mitattava hinta. Linkki avittanee yhtä sen ongelmista eli lapsiköyhyyttä mieltämään
https://lapsenmaailma.fi/artikkeli/koyhyys-vaarantaa-lapsen-tulevaisuuden/
https://www.opendemocracy.net/en/oureconomy/neoliberalism-is-dying-now-we-must-replace-it/
Kyllä se tuntuu P-K Osuuskaupan tuloksessa. Kunnan veronmaksajia on niin vähän Joensuun ympäristössä, efektiiviset veroprosentit on niin pienet samoin Enontekiössä ja Halsualla. Tulonsiirrot ovat välttämättömiä aina EU tukia myöten.
Muuten hyvä vastaus, mutta koritalouksilla on vaikutusta kansantalouden velkaantumiseen, tosin päinvastaisells tavalla, jolla oikeistopuolueet yrittävät sitä “kaupitella”.
Talouspolitiikka lyhyesti… veropotti jaetaan periaatteella mulle, sulle, mulle, mulle, mulle…
Kestävyysvaje on ollut politiikan taikasana jo niin pitkään kuin muistan. Some kuhisee ekonomisteja/ekonomeja jotka maalailevat kauhukuvia Suomen talouden ylle kertyvistä synkkenevistä pilvistä. Näitä taivaanrannanmustaajia kutsuvat studioon lähinnä talousliberaalit somettajat jotka sangen viihdyttävästi kertovat talouden ja Suomen olevan menossa pohjaan koska, kommunistihallitus, Marin jne. Kanavilla on paljon seuraajia, eikä ihme, suomalaiset tykkää olla pessimistejä maailmanlopun odottajia.
No olemmeko menossa pohjaan? Mistä hitosta minä sen tietäisin, kun en tiedä omastakaan taloudesta. Sen havainnon olen kuitenkin tehnyt, että talous on enemmän uskontoa kuin tiedettä. Se mihin uskontokuntaan kulloinenkin hallitus kuuluu, sen uskontokunnan ekonomistin lauluja laulellaan. Pointti on kuitenkin se, että jos ja kun se lama vihdoin tulee, voi olettaa että rotat jättävät laivan ensimmäisenä ja selviävät. Pohjaan menevät ne, joilla ei omassa taloudessa ole puskuria, omaisuutta, sijoituksia, säästöjä. Eli käytännössä iso osa kansalaisista jotka työskentelevät matalapalkka-aloilla ja ovat ylivelkaantuneet yrittämällä elää kuin ihailemansa eliitti.
Tämä vuodatus ei ole vasemmiston vaalimainos, vaan ihan vakava pohdita siitä, kenen lauluja kannattaa laulaa. Oikeisto haluaa leikata sieltä mistä helpoiten pystyy ja sen mahdollistajana toimivat vasten omaa etuaan äänestävät wanna be porvarit.
Näinhän se on. Dowton Abbeyn hovimestari pukeutuu ja käyttäytyy,
melkein hienommin kuin isäntänsä, mutta ymmärtää asemansa. Ainakin velkavetoisessa taloudessa elävien pitäisi pohdiskella oma asema tarkkaan.
Dowton Abbey on muutenkin ihan hyvä kuvaus oikeistolaisesta mallimaasta. Suomesta luokkaerot kahden kerroksen väkineen jäi ansaitusti historiaan jo kauan sitten. Nyt sitä yritetään herätellä henkiin joko tarkoituksella tai siten, että oikeiston politiikka johtaa lopulta siihen.
Joku voi toki pitää luokkayhteiskuntaa turvallisena, jokainen tietää paikkansa ideologioineen, mutta luokkanousu on kuta kuinkin mahdotonta. Sitä kannattaa miettiä nykyoikeiston kellokkaiden, joidenka sukuun ei ole liitetty prepositiota von tai af
Yksi kerrallaan noustaan sorron yöstä.
Mutta parempi nykyinen tasaisen tappava työntahti, kuten teurastamoissa.