Kaksi tapaa

Aluevaalikampanjoinnin voidaan katsoa alkaneen tänään, kun sekä Sanna Marin että Petteri Orpo ovat puhuneet soten toteuttamisesta. Sanna Marinin mukaan ihmisen on saatava hoitoa tarvitessaan, ja aluevaaleissa on tärkeintä varmistaa palveluiden parempi laatu ja saatavuus sekä henkilöstön hyvinvointi. Petteri Orpo ei aio katsella sivusta hyvinvointialueiden rakennustalkoita, vaan haluaa kokoomuksen mukaan pysäyttämään velanoton ja varmistamaan yksityisten palveluntuottajien edun.

SDP:n mallissa satsataan julkiseen terveydenhoitoon ja kehitetään sitä tasapuolisesti kaikkialla. Kokoomuksen mallissa halutaan satsata palveluseteleihin ja yksityisen hoidon Kela-korvauksiin, joilla taattaisiin hoitoonpääsy. Lisäksi kokoomuksen mallissa rajoitettaisiin velanottoa, vaikka kaikki tietävät sote-uudistuksen maksavan. Näyttää siltä, että kokoomus haluaa estää sote-uudistuksen eduskunnan päättämässä muodossa ja palata vanhaan lempilapseensa valinnanvapauteen.

Sehän oli Sipilän hallituksen perustuslakiin törmänneen sote-uudistuksen pääsisältö. Tarkoituksena oli asettaa julkiset ja yksityiset palveluntuottajat samalle viivalle ja antaa asiakkaiden valita. Kustannukset olisi molemmissa tapauksissa maksanut yhteiskunta. Tämä pyrkimys pysähtyi perustuslakiin muun muassa sen takia, että se olisi johtanut yksityisten yritysten monopoliasemaan harvaan asutuilla alueilla. Perustuslain mukaan kokonaisvastuu on joka tapauksessa julkisella sektorilla, mutta ilman omaa tuotantoa se ei olisi pystynyt huolehtimaan tästä velvoitteesta.

Kun valinnanvapaus ei onnistunut, niin nyt kokoomus haluaa hivuttaa soteen samaa ajattelua palveluseteleillä ja Kela-korvauksilla vaatien samanaikaisesti tiukkaa taloudenpitoa. Tämän seurauksena julkista sektoria ei voitaisi kehittää soten edellyttämällä tavalla, vaan yhä useampi siirtyisi yksityisten palveluiden käyttäjäksi yhteiskunnan laskuun. Näin saataisiin ainakin osittain toteutettua alkuperäinen valinnanvapauden tavoite.

Kahden rinnakkaisen järjestelmän ylläpitäminen tulee kuitenkin kalliiksi, ja yksityiselle sektorille suunnattu raha on pois julkisen sektorin kehittämisestä.

On sinänsä mielenkiintoista, että kokoomus on kääntänyt kelkkansa Kela-korvausten suhteen. Kerroin jo eilen, että eniten Kela-korvauksia leikattiin vuosina 2015 ja 2016, jolloin kokoomus oli mukana silloin istuneissa hallituksissa. Epäilin myös, että se johtui Sipilän hallituksen soten odotetusta hyväksymisestä, joka olisi tehnyt Kela-korvaukset tarpeettomiksi. Laitetaan kertauksen vuoksi kuva niistä leikkauksista.

Nyt niitä aiemmin leikattuja korvauksia pitäisi kokoomuksen mielestä korottaa tuntuvasti, ja sen lisäksi palveluseteleistä pitäisi säätää velvoittavasti. Näin rahaa siirtyisi yksityissektorille, ja kaikki olisi pois julkisen sektorin kehittämisestä.

Tällä tavalla siis purettaisiin jonoja ja taattaisiin hoitoon pääsy. SDP:n mallissa nekin rahat ohjattaisiin palvelutuotannon kehittämiseen. Molemmilla tavoilla saadaan hoitoa, ja mallin valinnasta päättävät äänestäjät.

En minä tyrmää kokonaan ajatusta palveluseteleistä ja Kela-korvauksesta, sillä niitä tarvitaan ainakin ylimenokauden ajaksi. Näin on sote-uudistuksessa päätettykin, sillä siinä päätettiin täydentää julkisen sektorin palvelutuotantoa ostopalveluilla. Niin on tehty tähän asti ja tehdään jatkossakin, mutta paluuta jo haudattuun valinnanvapauteen ei ole.

Tulen varmasti palaamaan aiheeseen vielä monta kertaa uudelleen, mutta tämä on aluevaalien ennakkoasetelma hallituspuolueiden ja kokoomuksen osalta. Perussuomalaisten näkemyksiä en vielä tiedä, sillä ainoa tähän asti näkemäni linjaus heiltä on, että palvelua on saatava suomen kielellä. Tästä tuskin syntyy erimielisyyttä, kunhan muistetaan muidenkin kielien olemassaolo.