Pelisilmän puutetta
Eilisen eduskunnan kyselytunnin perusteella en uskaltaisi jättää Suomeen mahdollisesti kohdistuvaa hybridiuhkaa opposition hoidettavaksi. Kokoomus vaati nopeaa lainsäädäntöä, jolla rajat voitaisiin sulkea ja turvapaikkahakemusten vastaanottaminen lopettaa, ja perussuomalaiset pelasivat suoraan Valko-Venäjän diktaattorin pussiin väittämällä Suomen rajojen olevan auki ja vihreän sisäministerin ottavan vastaan kaikki pakolaiset.
Oletan kaikkien olevan selvillä Valko-Venäjän toiminnasta Puolan ja samalla EU:n rajalla. Paikalle on kuljetettu lentokonelasteittain Eurooppaan haluavia ja heitä ajetaan kohti rajaa. Toiminta on laajasti tuomittu, sillä se on selvää painostusta ja ihmisten hyväksikäyttöä. Valko-Venäjä on minun tietääkseni allekirjoittanut kansainväliset pakolaissopimukset, joten sen on pidettävä maahansa tulleet pakolaiset omalla alueellaan. Valko-Venäjän toiminta ei ole turvapaikkapolitiikkaa vaan hybridivaikuttamista, ja sitä se on myös Suomen kannalta.
Mutta mennään eiliseen kyselytuntiin. Kokoomus saa pisteitä yhteistyöhalukkuudestaan, koska se lupasi hallitukselle tukea tarvittavien lakimuutosten hyväksymisessä. Sen sijaan perussuomalaisten pisteet menevät miinukselle, koska he käyttävät kansainvälistä tilannetta sisäpolitiikan tekemiseen ilmoittamalla tekevänsä välikysymyksen hallituksen maahanmuuttopolitiikasta. Heillä ei näytä olevan mitään halua pelata samassa joukkueessa muun Suomen ja koko Euroopan kanssa, vaan he vaativat suunnilleen rautaa rajalle.
Kuten sanottu, niin kyse ei ole maahanmuuttopolitiikasta, vaan ulkopolitiikasta ja siitä, että Valko-Venäjä ei noudata kansainvälisen oikeuden pelisääntöjä työntäessään siirtolaisia väkisin EU:n alueelle. Ihmisiä käytetään aseena EU:n painostamiseen. Ongelma eivät ole nämä ihmiset, vaan Valko-Venäjän toiminta. Siksi ongelmaa ei ratkaista keskittymällä torjumaan nämä ihmiset, vaan tarvitaan diplomatiaa ja pakotteita pysäyttämään heitä lähettävien maiden ja heitä kuljettavien lentoyhtiöiden toiminta.
Mikä on sitten Suomen lainsäädännön tämänhetkinen tila? Sisäministeri Maria Ohisalon mukaan valmiuslainsäädäntö kaipaa uudistamista, koska se ei vastaa Euroopassa nähtyjä uusia uhkia ja riskejä. Valmiuslainsäädännön muuttaminen ei kuitenkaan saa olla sitä, että tehdään nopeasti jonkinlainen laki ja katsotaan mitä tapahtuu, vaan lakia on muutettava järjestelmällisesti ja yhteistyössä muiden Euroopan maiden kanssa. Se ei ole yhden päivän juttu, joten toistaiseksi on pärjättävä nykyisellä lainsäädännöllä.
Pääministeri Sanna Marin ja sisäministeri Maria Ohisalo sanoivat eilen kyselytunnilla monta kertaa, että Suomella on oikeus ja velvollisuus suojella omia rajojaan myös hybridiuhilta. Tulkitsen tämän niin, että tarvittaessa maahan voidaan julistaa poikkeustila ja ottaa valmiuslainsäädäntö käyttöön samalla tavalla kuin tehtiin pahimman koronakriisin aikana keväällä 2020. Kuten muistamme, niin se mahdollisti maahantulon rajoittamisen ja jopa Uudenmaan eristämisen muusta Suomesta, joten on vaikea kuvitella, etteikö sillä voitaisi sulkea rajoja myös uudessa tilanteessa.
Miten sitten käy ihmisoikeuksien ja kansainvälisten sopimusten? En tiedä, mutta ainakaan niitä ei edistetä huutamalla laittomasta maahanmuutosta ja kohdistamalla viha ties millaisilla väärillä lupauksilla ja uhkauksilla liikkeelle ajettuihin ihmisiin. He ovat vain diktaattorin pelinappuloita, eikä pelinappuloita voi syyttää pelaajan tekemästä vilpistä. Koko EU:n on suunnattava heitä lähettäville maille selkeä viesti, jonka mukaan painostus ei tule onnistumaan.
Tiedän tämän olevan melko ympäripyöreää tekstiä, mutta en olekaan alan asiantuntija. Sitä varten meillä on turvallisuuden ja kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita ja viranomaisia, joita toivon poliitikkojen laidasta laitaan kuuntelevan. On pakko löytyä jokin keino seuloa rajoille mahdollisesti tulevien pakolaisten joukosta turvapaikkaa oikeasti tarvitsevat, sillä siihen kansainväliset sopimukset oikeusvaltion velvoittavat. Muuten meidänkin rajoillamme voi kohta olla humanitaarinen kriisi, emmekä silloin ole yhtään parempia kuin ihmisiä kriisiin lähettävät.
***
Koska uskollisin lukijani Ilpo Sinettä kiirehti ensimmäisten joukossa esittelemään omia mielipiteitään, niin kommentointi sulkeutuu. Arvaan Ilpon viettävän taas koko päivän vastaavia kommentteja kirjoitellen, ja olen kyllästynyt siivoamaan paskaa.
Vähälle huomiolle on jäänyt Puolan toiminta. Hyvän kuvan Puolan käymästä hybridisodasta antaa HS:n toimittaja Ville Similä kirjoittaessaan:
“PUOLA ei päästä toimittajia, avustusjärjestöjä eikä EU:n virkamiehiä rajavyöhykkeelle. Rajavyöhykkeellä käyneitä toimittajia on pidätetty ja asetettu syytteeseen.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön sananvapausindeksissä Puola on pudonnut kuudessa vuodessa 46 sijaa ja on nyt sijalla 64.
Eurooppa on siis Puolan oman tiedotuksen varassa. Milloin viimeksi keskellä Eurooppaa on ollut kriisi, jota riippumaton media ei pääse seuraamaan?
PALJON on muuttunut vuodesta 2015”.
Kyllä kokoomukseltakin on populismia vaatia nopeaa valmiuslain muutosta, kiireessä ja hosumalla, kun lopputuloksena olisi kuitenkin taas epäonnistuminen perustuslakivaliokunnassa.Kuten sisäministeri Ohisalo napakassa puheenvuorossaan totesi, niin asia ei ole uusi ja hallitus on valmiuslain ongelmista samaa mieltä. Valmiuslain uudistamisen tarve on tunnistettu myös jo Rinteen hallituksen hallitusneuvottelujen yhteydessä. Oikeusministeri Henriksson on julkaissut asiasta koronan kynnyksellä tiedotteen 20.3.2020:
https://oikeusministerio.fi/-/oikeusministeri-henriksson-valmiuslain-vastattava-uusia-ja-muuttuneita-uhkia
Jäi vähän epäselväksi, että minkälaisen valmistelun Sipilän hallitus 2016 tapahtumien jälkeen käynnisti ja mitä vuosina 2017-2018 asian eteen sitten tehtiin? Olikohan kyseessä vain pelkkä selvitys, joka koski viranomaisten häiriönhallintaan sovellettavien toimivaltasäännösten ajanmukaisuutta?