Jokohan riittäisi?

Median tehtävä on uutisoida ajankohtaisista asioista ja toimia vallan vahtikoirana, mutta missä vaiheessa vahtikoira pyrkii isännäksi ja rupeaa itse käyttämään poliittista valtaa? Tätä olen kysynyt joskus ennenkin, muistaakseni viimeksi kesällä, kun pääministerin aamupalakohu ei ottanut laantuakseen. Samaa kysyn nyt, kun Facebook-kaverini Heikki Turunen laski hakutoiminnoilla pääministerin illanviettokohusta kertovat uutiset: MTV 23, Iltalehti 15, Helsingin Sanomat 15 ja Yle 8.

Opposition tehtävä on haastaa hallitusta, ja siksi en ihmettele kansanedustaja Arja Juvosen (ps) vaatimusta pääministerin ilmoituksesta eduskunnalle toiminnastaan. Tai ihmettelen kuitenkin. Maan pääministeri ei ole mikään koulutyttö, jonka pitäisi kertoa vanhemmilleen vapaa-ajanviettonsa yksityiskohdista. Pääministeri Marin sanoikin, että mitään ilmoitusta ei ole tulossa.

Mutta mennään takaisin median toimintaan. Tutkivilla journalisteilla näyttää olevan tavoitteena saada nimenomaan pääministerin päänahka. Mikään pienempi saalis ei kelpaa, sillä vaikka puolustusministeri Antti Kaikkonen olisi saattanut olla samalla tavalla altistunut kuin pääministerikin ja asiasta uutisoitiin, niin se jäi siihen. Ei lisäjuttuja, ei yksityiskohtien penkomista, ei erovaatimuksia, ei lukijoiden rähiseviä kommentteja.

Mutta pääministeri Marin, se mokoma! Hän on rikkonut valtioneuvoston koronaohjeistusta, kertovat ohjeet suurennuslasilla lukeneet tutkivat toimittajat. Ohjeissa suositellaan kontaktien välttämistä heti, kun tieto altistumisesta on saatu. Nyt tätä ohjetta on rikottu, ja ilmeisesti siitä pitäisi tulla seuraamuksia.

Tutkivat journalistit unohtavat kuitenkin yhden hyvin tärkeän asian. Turvallisuusohjeistus ei ole laki, sitova määräys eikä virkavelvollisuus, jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Turvallisuusjohdon tehtävänä on turvata valtion ylimmän johdon toimintakyky, ja sitä varten se antaa ohjeita, joiden soveltamisesta se tilannekohtaisesti sopii päämiehensä kanssa. Se päämies on pääministeri, jota turvallisuushenkilöstö siis turvaa.

Kun turvallisuusjohtaja sanoo, että heillä ei ollut ongelmaa pääministerin yksityistilaisuuteen osallistuvien henkilöllisyydestä, pääministeri on ollut tavoitettavissa ja turvallisuusjohto tietää mitä kännykkää hän yleensä käyttää ja mistä hänet tavoittaa, niin silloin palvelutehtävää hoitavien toiminnan edellytykset ovat täyttyneet.

Turvallisuusjohto ei ole pääministerille sääntöjä saneleva auktoriteetti, vaan hänen toimintansa turvaaja. Turvallisuusjohdon kanssa voi sopia poikkeuksia ohjeisiin ja se hoitaa palvelutehtäväänsä mahdollisimman kitkattomasti päämiehen toiveiden mukaan, hänen varsinaista tehtäväänsä turhaan haittaamatta ja hänen sekä muun valtionjohdon turvallisuuden vaarantumatta. Median tehtävä olisi valottaa taustoja, mutta sitä se ei tee, vaan asettuu vallankäyttäjän asemaan.

Muun muassa näin kertoi juristikollegani Tarja Koivumäki Facebookissa, ja kertoi hän paljon muutakin ilmeisen kyllästyneenä median toimintatapoihin. Erityisesti pidän hänen tekstinsä tästä kohdasta:

Tietysti jos asiaan suhtautuu niin, että pääministeri ei ole valtionjohtoon kuuluva harkintakykyinen ja toimivaltainen subjekti, vaan holhottava lukiolaistyttö, jonka pitää noudattaa kotiintulosääntöjä, niin silloin ei tietenkään kannata valottaa tätä komentojärjestystä, vaan pitää kiinni siitä ajatuksesta, että pääministeri on rikkonut jotain hänelle annettua määräystä. 

Niinpä. Palataan takaisin puolustusministeri Kaikkoseen, joka osallistui keskustanuorten juhliin, vaikka oli saanut samanlaisen tiedon mahdollisesta altistumisestaan kuin pääministerikin. Miettikää itse, miksi se ei hirveästi kiinnosta ketään. Johtuuko se siitä, että Kaikkonen on mies vai siitä, että hänen päänahkansa ei kiinnosta, koska jahdin kohteena on pääministeri?

EDIT 9.12.2021 klo 9.30:
Eilen illalla uutisoitiin, että myös elinkeinoministeri Mika Lintilä kävi sunnunaina yleisessä tilaisuudessa, vaikka oli saanut tieton altistumivaarasta ja neuvon välttää kontakteja. En ole huomannut median ja yleisön esittävän erovaatimuksia.

***

Aihetta käsittelevät kaksi aiempaa juttuani ovat tuottaneet somen puolella niin paljon ikävää palautetta, että alan menettää lopullisesti uskoni tämän kansan sivistykseen ja käytöstapoihin. Siksi en avaa tämänkään jutun kommentointia.