Ihan eri asia
Koko pitkän viikonlopun ja monta päivää sen jälkeenkin media kohisi kyllästymiseen asti ja ylikin pääministeri Sanna Marinin (sd) lauantaisesta illanvietosta koronalle altistuneena. Tuli juttua jutun perään, vaikka mitään uutta sanottavaa ei aina ollutkaan. Tärkeintä oli pitää kohua yllä. Nyt kun on käynyt ilmi, että myös ministerit Antti Kaikkonen (kesk) ja Mika Lintilä (kesk) olivat julkisissa tilaisuuksissa vielä sunnuntaina, niin asiasta ei kohista, vaan siitä vain kerrotaan. Kerrotaan monta päivää myöhässä.
Kohun Seiskan jutun pohjalta alulle pannut Iltalehti ei itse selvittänyt tätä asiaa, vaan käytti eilen muiden medioiden tietoja. Omilla tutkivilla journalisteilla lienee ollut liian kiire kirjoitella juttuja Marinista. Ministereiden selitykset ovat sinänsä mielenkiintoisia, kun Lintilä ei kokenut olleensa koronatartunnan saaneen ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) kanssa samassa tilaisuudessa ministerivaliokunnan kokouksessa ja Kaikkonen sanoi istuneensa eri puolella salia.
Nämä selitykset näkyvät kelpaavan ihan hyvin, koska enin raivo on jo kohdistettu pääministeriin. Hän on osoittanut johtajuutta pyytämällä anteeksi ja syyttäen vain itseään, mutta somesta olen huomannut sitäkin pidettävän heikon johtajuuden merkkinä. Ei ole, vaan se jos mikä on vahvaa johtajuutta.
Mutta eivätpä kohut siihen jääneet. Jo itsenäisyyspäivänä Iltalehti kertoi pääministerin poseeranneen kirjanjulkistamistilaisuudessa yhteiskuvassa aikoinaan elinkautiseen vankeuteen tuomitun ja viime maaliskuun alussa ehdonalaiseen vapauteen päässeen Janne Ranisen kanssa. Tästä ei tuoreeltaan noussut kohua, vaan se jäi kovemman metelin varjoon. Pitkin viikkoa se on kuitenkin pulpahdellut esille ja sitä on paheksuttu harkitsemattomana tekona.
Kun henkilö on päästetty ehdonalaiseen vapauteen, niin hänen ei tarvitse kantaa otsassaan Kainin merkkiä. Hän on vapaa tekemään mitä tahansa laillista, kuten vaikkapa poseeraamaan yhteiskuvissa poliitikkojen kanssa. Poliitikoilla ei pitäisi olla mitään erityistä syytä vältellä häntä, eivätkä he niin ole tehneetkään. Raninen on poseerannut yhteiskuvassa myös Petteri Orpon (kok) sekä Harry Harkimon ja Mikael Jungnerin (Liike Nyt) kanssa.
Missä viipyvät kohu-uutiset? Vai onko oikeasti niin, että vain pääministeriä seurataan ja vain hänen tekemisistään etsitään kohu-uutisten aiheita?
Tämä oli retorinen kysymys, sillä muutaman päivän sisällä kaikille on tullut selväksi, että pääministeri Sanna Marinia seurataan tarkemmin kuin ketään muuta ja vain hänestä tehdään jatkuvasti kohu-uutisia. Muut ministerit ja poliitikot saavat tehdä oikeastaan mitä tahansa, kunhan he vain ovat miehiä ja eri puolueesta kuin pääministeri.
Tämä on tutkivan journalismin tila, mutta tutkivat journalistit eivät itse tunnu sitä tajuavan. Heidän yleisönsä alkaa jo ymmärtää ja kyllästyä. Enkä tarkoita nyt itseäni, sillä minä kyllästyin jo kauan sitten.
***
En avaa tämänkään jutun kommentointia, koska ei tähän kenelläkään ole mitään uutta sanottavaa ja sitä vanhaa on tullut somessa ihan tarpeeksi.