Sanomisen vapautta

Yleensä en puhu itsestäni enkä kirjoittamisestani, mutta koska koomikko Iikka Kivi käytti Twitterissä paljon aikaa todistaakseen juttujeni olevan journalistisesti populismia ja kiusallista roskaa, niin vastaan julkisesti Kivelle, hänen seuraajilleen ja kaikille muillekin arvostelijoilleni. Kivellä on oikeus mielipiteeseensä, mutta koska minulta vaaditaan faktojen olevan oikein, niin edellytän sitä myös arvostelijoiltani.

Ensinnäkään minä en ole toimittaja, vaan bloggaaja. Blogi ei ole lehden toimituksellista aineistoa, vaan mielipidekirjoitus. Koska kirjoitan blogia lehden logon alla, niin olen sitoutunut Journalistin ohjeisiin. Se tarkoittaa sitä, että faktojen on oltava oikein, mutta niiden pohjalta muodostamani mielipiteet ovat omiani. Faktavirheet korjaan aina, mutta mielipiteitäni en muuta yleisön vaatimusten mukaan.

Minua syytetään politikoinnista ja sanotaan, että Sipilän hallituksen aikana juttuni olivat vielä hyviä, mutta nykyistä hallitusta en enää kritisoi. Tähän vastasin jo silloin, kun vaalien jälkeen aloittanut Rinteen hallitus purki aktiivimallin: Miksi minä arvostelisin hallitusta, joka korjaa juuri niitä epäkohtia, joita olen voimakkaasti arvostellut? Kun ihmisellä on tietty näkemys, niin pitääkö hänen muuttaa sitä näkemystään vain siksi, että voi jatkaa arvostelemista? Mitä poliittiseen kantaani tulee, niin se kerrotaan selkeästi blogin esittelysivulla. Se ei tarkoita sitä, että olisin puolueen äänitorvi saati linjanvetäjä, vaan olen pelkkä paikallistason kuntapäättäjä.

Mediakritiikkiä olen esittänyt aina, ja viime aikoina siihen on ollut erityisen paljon aihetta. Olen sitä mieltä, että kaupallinen media kohdistaa liikaa mielenkiintoa pääministeri Sanna Marinin persoonaan ja hänen yksityiselämäänsä sen sijaan että se uutisoisi hallituksen poliittisista päätöksistä, jotka vaikuttavat kaikkien kansalaisten elämään. Uutisten sävy on negatiivinen, ja ne julkaistaan politiikan nimikkeen alla. Kun sanon näin, niin esitän ihan normaalia mediakritiikkiä, jonka media hyväksyy, mutta sen ei tarvitse noteerata sitä millään tavalla. En edes odota sitä.

Otetaan kaksi esimerkkiä näistä kohu-uutisista. Ensin oli tietenkin aamupalakohu, jonka myös Kivi nostaa esille. Hän sanoo, että kenellekään ei tule maksaa etuutta, joka ei perustu lakiin. Pääministerin aamupala ei perustunut, ja siksi oli hyvä, että siitä kirjoitettiin.

Totta, mutta jos Kivi olisi juristi, niin hän tietäisi etuutta maksetun vakiintuneen lain tulkinnan perusteella, kuten Yle kertoi valtioneuvoston kanslian vastanneen oikeuskanslerille. VNK:n mukaan mainittua palvelua oli tarjottu jo toistakymmentä vuotta, eikä valtioneuvoston kanslian tulkintaa oltu tänä aikana kyseenalaistettu ennen kevättä 2021.

Ainakin toinen iltapäivälehti uutisoi, että pääministerin oma selvitys oli päivän myöhässä.

Ehkä pääministerillä oli liian kiire vastailla mediaa ja yleisöä kiinnostaviin kysymyksiin juotujen oluiden määristä ja merkeistä. Oli miten oli, niin selvitys oikeuskanslerille ei ole oikeudenkäynti, jossa määräajan laiminlyönti aiheuttaa seuraamuksia. Marin on maksanut edun takaisin ja ilmoittanut ateriaedun verotettavaksi tuloksi verottajan uuden tulkinnan mukaisesti. Kun verotus valmistuu ja jos ateriaetua verotetaan, niin Marinille palautetaan hänen maksamansa korvaus. Jos rahakorvaus jää voimaan, niin silloin etua ei veroteta sen kattamilta osin. Samasta asiasta ei voi tulla kahta seuraamusta.

Kävipä kummin päin tahansa, niin hyvät otsikot siitäkin saadaan. Marinille palautettiin hänen maksamansa korvaus tai aamiaisetua ei verotetakaan, tulevat otsikot kertomaan. Kun perustelut häivytetään uutisen tekstiin, niin uusi kohu on valmis. Edellisille pääministereille ei näytä tulevan samasta edusta minkäänlaisia seuraamuksia, vaan heidän tapauksessaan se vakiintunut tulkinta ilmeisesti hyväksytään. Vaikka he ovatkin käyttäneet etua vähemmän, niin sen määrä ei saa vaikuttaa lain tulkintaan.

Ja sitten vielä kerran tämä biletys- ja puhelinkohu. Yleisen käsityksen mukaan pääministeri syyllistyi johonkin rikolliseen ja jos ei muuhun, niin ainakin vaaransi ravintolayleisön terveyden. Kerroin keskiviikkona, että valtioneuvoston turvallisuusohjeistus ei ole laki, sitova määräys eikä virkavelvollisuus, jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Turvallisuusjohdon ja sen antamien ohjeiden tehtävänä on turvata valtion ylimmän johdon toimintakyky. Suhteessa muihin ihmisiin ministerit ovat samassa asemassa kuin muutkin kansalaiset, eli heidän tulee noudattaa terveysviranomaisten ohjeita. Ne näyttävät tältä:

Mutta tätä ei ole uutisoitu eikä otettu huomioon somessa. Pitkin yökerhoja ja ravintoloita hulmuava kansa vaatii poliitikoilta paljon korkeampaa moraalia kuin itseltään.

Kirjoitustyylini on kärkevä ja jopa ilkeä, mutta eipä se poikkea yleisestä somekäytöksestä muuten kuin faktojen osalta. Minulla ne ovat oikein, ja ilmeisesti juuri se ärsyttää eniten. Kuten sanoin, niin Iikka Kivellä ja muillakin on täysi oikeus arvostella minua, mutta toivoisin arvostelun perustuvan faktoihin enemmän kuin vaikkapa oletukseen Sanna Marinista minun idolinani.

Hän ei ole idolini, mutta hän on hyvä pääministeri. Minä en tarvitse mitään idoleja, ja minulle olisi kelvannut oikein hyvin Antti Rinne ja kelpaisi vaikkapa Krista Kiuru, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Minä en valitse pääministeriä eikä pääministeriä valita somessa. Sitä varten meillä järjestetään eduskuntavaalit, joissa suurimman puolueen puheenjohtaja aloittaa hallitusneuvottelut.

***

Koska somessa tullaan vähättelevästi sanomaan minun “selittelevän” ja “puolustelevan”, niin en halua niitä kommentteja tänne. Tämä oli minulle poikkeuksellinen avautuminen, ja lupaan sen jäävän ainoaksi laatuaan.

Ai niin, jos ajattelitte puhua jotain maalittamisesta, niin sekä Kivellä että minulla on suunnilleen saman verran seuraajia Facebookissa, mutta Twitterissä Kivellä on heitä 10 000 enemmän. Tämä on siis tasavertaista keskustelua, ja Kivi vain nosti sopivasti esille ne tavallisimmat kritiikin aiheet.