Asiat eivät vain tapahdu
Hallitus on saavuttamassa työllisyystavoitteensa.
Tällaiset otsikot toistuivat viime vaalikaudella kerran kuukaudessa, kun työllisyysasteen kasvua seurattiin pilkun tarkkuudella. Uutisoinnin näkökulman mukaan kasvu oli hallituksen ansiota. Kun eilen kerrottiin mittaushistorian korkeimmasta työllisyysasteesta, niin kasvu on vain jotenkin tapahtunut, eikä maan hallituksella ilmeisesti ole siihen mitään osuutta. Talous vain kasvaa ja työllisyys paranee sen mukana.
Onhan se tietysti niinkin, jos unohdetaan korona ja yrityksille myönnetyt koronatuet. Jossain Ylen uutislähetyksessä mainittiin eilen, että yrityksille on myönnetty koronatukia 760 miljoonaa euroa, ja kohta tarvitaan lisää. Hallitus ilmoitti tänään uusien koronarajoitusten yksityiskohdista, ja lähes täydellinen sulkutila näyttää olevan tulossa. Se tarkoittaa yrityksille aiheutuvia tappioita, jotka valtio korvaa.
Parempi niin kuin konkurssiaalto ja siitä aiheutuva työttömyys. Yritystukia ei vastusta edes oppositio, mutta kun kohta ruvetaan taas puhumaan budjettikehyksestä, niin oppositio aloittaa tutun arvostelun velasta ja työllisyystoimista. Tukia pitää myöntää, mutta velanottoa ei saa lisätä. Hallitukselta puuttuvat työllisyystoimet, ja koska pitkäaikaistyöttömyys ei ota laskeakseen, niin työttömyysturvaa on leikattava.
Näinhän tämä aina menee. Kuten työllisyysluvuista näkyy, niin pitkäaikaistyöttömyys laskee hitaasti. Tuossa linkittämässäni Ylen uutisessa Keskuskauppakamarin pääekonomisti Jukka Appelqvist sanoo, että uusia työttömiä ei juurikaan tule, vaan pääasiallinen haaste on saada kertaalleen työpaikkansa menettäneet innostettua takaisin aktiiviseen työnhakuun.
Tämä kuulostaa liiankin tutulta. Pitkäaikaistyöttömät ovat laiskoja, joten heitä on kannustettava työnhakuun. Kun keinoja kysytään, niin vastaus on varmasti tukien leikkaaminen. Ajatellaanpa asiaa vaihteen vuoksi pitkäaikaistyöttömien näkökulmasta. Kun työtä ei saa hakemallakaan, niin auttaako tukien leikkaaminen? Miten alennetut tuet muuttuvat uusiksi työpaikoiksi?
Eivät mitenkään. Pitkäaikaistyöttömillä on otsassaan laiskan leima, joten heidän on vaikea päästä edes olemassaoleviin työpaikkoihin. Niin monta vuotta on huudettu heidän lojuvan kotisohvalla olutta ryystäen, että tämä epäoikeudenmukainen käsitys on iskostunut yleiseen tajuntaan.
Lukijani ovat monta kertaa ehdottaneet asian kääntämistä toisin päin. Entä jos tehtäisiin työnantajille jonkinlainen aktiivimalli, jossa velvoitettaisiin palkkaamaan avoimiin työpaikkoihin tehtäviin sopivia pitkäaikaistyöttömiä yritystukien leikkaamisen uhalla? Pitkäaikaistyöttömyydestä on vaikea nousta, jos yleinen asenneilmapiiri ei muutu, ja voisihan sitä keppiä antaa välillä muillekin kuin työttömille.
Se työllisyyskatsauksesta. Me työeläkeläiset olemme saaneet postia, jossa kerrotaan työeläkkeen indeksikorotuksesta 1.1.2022 alkaen. Myös kansaneläkettä ja siihen sidottuja muita tukia on tarkistettu vastaamaan indeksiä. Tämäkin on vain jotenkin tapahtunut, eikä asiasta ole uutisoitu. Kukaan ei ole kertonut hallituksen osuudesta asiaan. Ajatellaan indeksikorotuksen olevan automaattinen, eikä siihen mitään poliittisia päätöksiä tarvita.
Kyllä tarvitaan. Sipilän hallitus jäädytti indeksikorotukset neljäksi vuodeksi leikattuaan niitä ensin vuoden 2014 alittavalle tasolle. Tästä ei juuri uutisoitu, mutta se tuntui monen pienituloisen kukkarossa. Jäädytys koski kansaneläkettä, takuueläkettä ja muita sellaisia etuuksia, joita tarkistetaan kansaneläkeindeksin perusteella tai jotka ovat muuten sidottuja kansaneläkkeen määrään. Sellaisia ovat muun muassa vammaisetuudet, rintamalisät, sairausvakuutuslain mukaiset vähimmäispäivärahat sekä työttömyysturvalain mukainen peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja lapsikorotus. Jäädytys koski myös kansaneläkeindeksiin sidottuja etuuksien määräytymisperusteita sekä rahamääriä, kuten lääkekorvausten vuotuisen omavastuun rajaa.
Se oli poliittinen päätös, ja niin oli myös jäädytysten poistaminen, jonka teki nykyinen hallitus. Nämä asiat eivät vain tapahdu, vaan ne pannaan tapahtumaan poliittisilla päätöksillä.
***
Niistä hallituksen päättämistä uusista koronatoimista en sano mitään, koska en niitä vielä kovin tarkasti tunne. Muutenkin toivoisin, että suoranaisilla rajoitustoimilla politikoiminen lopetettaisiin. Samassa liemessä me kaikki olemme, ja tärkeintä on saada tauti nujerrettua. Politikoidaan sitten, kun sen aiheuttamia vahinkoja korjataan.
Todella mahtava kirjoitus taas kerran.
Tosiaan, ministeri Hanna Sarkkinen Kansan Uutisissa : ”Myönteinen kehitys ei ole sattumaa” – Köyhimpien suomalaisten tulot kasvoivat koronasta huolimatta”
Tiedostusvälineet joko eivät kerro tai ohittavat pikku-uutisella enimmät ja isoimmat saavutukset ja keskittyvät ajojahteihin, kuten tuoreeltaan Harakan kohdalla. Esimerkiksi tämä merkittävä uutinen jäi täysin vaille huomiota, KU:
“Mikä asia jäi tiedotusvälineiltä huomaamatta?
– Tällä viikolla eduskunnassa on käsitelty valtion ensi vuoden talousarviota. Hallituksen päättämät vahvat panostukset kohtuuhintaiseen asumiseen ovat jääneet medialta valitettavasti aika lailla huomaamatta. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon korkotukivaltuudet nostetaan ensi vuoden budjetissa kaikkien aikojen ennätystasolle, lähes kahteen miljardiin euroon. Nyt päätettävä taso mahdollistaa hallitusohjelman mukaisen, noin 10 000 uuden, kohtuuhintaisen asunnon rakentamisen vuosittain.”
Niin, Kojamo saa ostettua edullisesti kohtuuhintaisia asuntoja, jotka se vuokraa ulos markkinahintaan. Myös veronmaksajat pääsevät asumistuen kautta mukaan vuokranmaksuun.
Lue faktoja Kojamosta ja sen jälkeen voit tehdä mitä haluat. Täällä et enää kommentoi, koska olen kyllästynyt Kojamosta ja muista yksittäisistä asioista väärillä perusteilla jankuttajiin. https://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2021/06/09/aamupala-vappusatanen-ja-kojamo/
Kiitos Saku nopeasta reagoinnista.
Mistä teitä riittää?
Jo vuosien ajan on kerrottu totuus yleishyödyllisten yhteisöjen ja säätiöiden verottamisesta, tai sen puuttumisesta. On kerrottu että vasemmisto haluaisi verottaa niitä, mutta oikeistoa vastustaa. Ja kuitenkin teitä ääliöitä löytyy.
Tyhmyyden lisäksi uskoisin valikoivan lukemisen ja lukemisen ymmärtämisen vaikeuden syyksi tällaiseen.
No, nykyhallitus on panostanut koulutukseen, joten eiköhän se koulunpenkki tai jokin opinahjo sinullekin löydy.
Apukoulusta olisi tosin hyvä aloittaa…
Eihän tuo Mikko edes puhunut osinkotulojen verotuksesta, vaan haukkui suoraan Kojamoa. Miten yhtä pörssiyhtiötä voidaan maalittaa noin? Eikö asuntojen rakennuttaminen ja vuokraaminen ole hyvä asia?
Kyllähän tuo keskustelu vuokrista ja asumistuista leimahti myös äsken, kun Hesarissa oli juttu pariskunnasta, jolla on melkein sata sijoitusasuntoa. Suomessa on perinteisesti ollut kannattavampaa sijoittaa asuntoihin kuin pörssiosakkeisiin. Kyllähän siitä, että onko vuokrissa ilmaa, voisi käydä ASIALLISTA keskustelua.
Ei sitä yleishyödyllisten yhteisöjen osinkotuloverovapautta tulla poistamaan. Myös RKP vastustaa, ja onhan esimerkiksi köyhän kemiöläisen maanviljelijän pojan, Amos Anderssonin perintö Konstsamfundet tehnyt kaikkea hienoa kuten Amos Rexin.
Hjallishan se halusi poistaa palkansaajien etujärjestöiltä yleishyödyllisyysstatuksen. Suomen kovin purjehtija Harkimo pysyköön poissa ”vallan tilataksista” jatkossakin.
En jaksanut lukea tuota Hesarin juttu ”sadan sijoitusasunnon omistamisesta”. Logiikalla ei tietysti ole tässä maailmassa mitään jakoa, mutta noiden sijoitusasunnon vuokrillahan katetaan asuntojen ostamiseen otetut lainat, korot, yhtiövastikkeet, sijoittajien palkat ja voitot, verot (mahdollisesti). Kyllä siinä asumiselle tulee hintaa. Kaiken maksavat vuokralaiset. Halvemmaksi tulisi omistaa, vaan ilmeisesti kaikille ei lainaa myönnetä. Xi Jinpingin kanssa olen samaa mieltä siitä, että ”asuminen on elämistä, ei keinottelua varten”. Mutta tähän se yhdenmielisyys jääkin.
Työllistymisestä ja työpaikkojen syntymisestä on kyllä maak7ntalehdissä uutisoitu.
Oma omistusasunto on kulutusta, vuokralaiselle vuokrattu asunto on sijoitusta.
Pieni “korjaus” Maken kommentin viimeiseen lauseeseen:
Tarkkaan ottaen Hjallis halusi ja haluaa poistaa yleishyödyllisyyden verovapauden vain SAK:lta.
Kiitos! Mutta mitenköhän Harkimo sen nyt sitten perusteli?
Apukoulun opettajien koulutusta annettiin 1950- ja 60-luvuilla. Samoin tarkkailuluokan opettajien. Peruskoulun myötä koulutus ja tähtävänimike muuttui erityisluokanopettajaksi ja erityisopettajaksi. Erityisopettajien joukosta löytyy mm. laaja-alaisia, joiden opetusaineden kirjoon voi kuulua kielet, matemaattiset ja reaalin aineet. Puhutaan siis moniosaajista sanan oikeassa merkityksessä.
Nuorimmat apukoululaiset lähestyvät kuuttakymppiä.
Ja uskooko joku oikeasti, että osinkotulojen verovapauden poistaminen laskisi Kojamon vuokria ? Ei tietenkään usko. Ollaan huolestuvinaan vuokralaisten toimeentulosta, kun oikeasti halutaan heikentää AY-liikkeen ja siten myös työntekijöiden asemaa. Sama tavoite näkyy siinä kun kokoomuslaiset ovat muka yht’äkkiä huolissaan työttömien toimeentulosta ja vaativat ansiosidonnaista työttömyysturvaa kaikille. Tässä yhteydessä kokoomuslaiset eivät tietenkään viitsi muistuttaa puolueensa vaativan myös tuntuvia leikkauksia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, asumistukeen ja toimeentulotukeen.
Eivät nuo asunnot taida mennä Kojamolle! Suomessa on noin 900000 vuokra-asuntoa joista Kojamo omistaa vain noin 36000. Mikä ihme siinä on kun vain Kojamo mainitaan yleensä asuntojen vuokraajana. Ilmeisesti siksi että kokoomuksen, persujen ja Harkimon aivopesu on purrut joihinkin ja saanut heidät kuvittelemaan että Kojamo poikkeaa muista pörssiyhtiöista koska sillä on omistajian myös yleishyödyllisiä toimijoita.
Kohtuuhintaisella asuntotuotannollahan on vaikutusta alentavasti myös muiden asuntojen markkinahintaan ja siihen että myös pienituloisilla on niihin varaa. Ja onhan se asumistukikin sitten pienempi jos vuokrataso laskee. Kyllä asuntojen hintojen pitämiseksi kohtuullisina tarvitaan reilusti myös tarjontaa ja siihenhän hallitus nyt panostaa, hyvä niin. Onhan toki koko vuokra-asuntokuvio sillä lailla mielenkiintoinen että yhteiskunnan varoja kierrätetään yksityisten taskuihin koska ideologisesti ei haluta että yhteiskunta tarjoaa vuokra-asuntoja riittävästi . Mutta nyt näin, kyllä merkittävä osa veronmaksajien rahoista menee yksityisen ja yritysten vuokraustoiminnan rahoittamiseen ja katteisiin asumis- ja muina tukina. Mutta Kojamon osuus niistä rahoista on lopulta aika pieni.
Kannattaa perehtyä vuokra-asuntomarkkinaan kokonaisuudessaan, ja siihen ketkä niitä asuntoja vuokraavat ja omistavat. Kojamo omistaa niistä vain noin 4%. Yksityisillä asuntosijoittajillakin on vuokra-asuntoja 5-6 kertainen määrä Kojamoon verrattuna.
https://www.salkunrakentaja.fi/2021/02/vuokra-asuntomarkkinat-iso-rakennemuutos/
https://www.tilastokeskus.fi/tietotrendit/blogit/2021/isot-omistajat-jyllaavat-vuokramarkkinoilla/
Kojamo on jakanut osakkailleen 10 vuoden aikana MOT:n mukaa reilut 900 miljoonaa euroa. Osinkojen saajista ammattiliitot ovat ja SDP ovat ehdlttoneet viiden prosentin lähdeveroa.
Lähdevero ei kuitenkaan ole toistaiseksi etenemässä eduskunnassa. Se koskisi esimerkiksi säätiöitä ja työeläkeyhtiöitä, minkä vuoksi lähdeveron säätäminen on poliittisesti hankalaa. Eli tässä taas paljastuu joidenkin ristiriitainen ajattelu. Otetaan muilta, mutta ei meiltä. Voitte selvittää itse, keitä säätiöiden ja työeläkeyhtiöiden taustalla vaikuttaa. Olen itsekin moittinut tietämättömyyttäni tuota verovapautta. Yksityisenä yhden asunnon vuokranantajana maksan veroa nettovuokrasta 30 prosenttia. Vuokralaiseni saa asumistukea puolet vuokrataan. Ei minulla ole huono omatunto: rahani ovat kiinni asunnossa, joka on välttämätön yksin elävälle miehelle, odotan taloyhtiön ilmoitusta remonteista ja lainaosuudesta. En tiedä vielä, voinko vähentää rahoitusvastikkeen vuokrasta. Sen pitäisi olla itsestään selvää, vaan kun ei ole.
Kohtuuhintainen asuminen, kiinteistöverot, asumistuki, taloyhtiölainat, korjausvelat, syrjäseutujen arvottomat asunnot ym. soisi nousevan vuoden 2023 eduskuntavaalien teemaksi.
Toivottavaa olisi, että mm. tv:n vaalitenteissä nimenomaan tenttaajat nostaisivat esille juuri noita mainitsemiasi kansalaisten jokapäiväistä elämää ja arkea koskettavia merkityksellisiä teemoja, jolloin puolueet joutuisivat niihin vaalimielessä oikeasti kantaa ottamaan. Äänestäjänä varsin turhauttavaa, kun em. tenteissä usein suuri osa ajasta puolueiden puheenjohtajia kiistelytetään keskenään yleensä valtiontalouden asioissa, jolloin katsojan näkökulmasta esim. ns. “kipeistä leikkauksista” juututaan epämääräisesti jankuttamaan vailla todellisuuden konkretiaa, mitä mitkäkin päätökset kansantaloudessa minkäkin kansanosan kohdalla käytännön elämän kannalta merkitsee.
Etenkin, kun niille leikkaajille se työkkäreiden “kipeät” leikkaamiset eivät tee ollenkaan kipeää!
Sopeutuseläke odottaa…!