Puhemylly pyörii
Sosiaalinen media on tehnyt ihmisistä laiskoja järjen käyttäjiä. On paljon helpompaa kosiskella suosiota tyhmillä möläytyksillä kuin järkevillä pohdiskeluilla.
Näin sanoin päivälleen vuosi sitten, ja katsottuani eilen Netflixistä elokuvan Don’t look up sanon sen uudelleen. Sosiaalisen median kommenttien perusteella puolet on lopettanut elokuvan katsomisen kyllästyneenä kesken ja toinen puoli näkee siinä nykyhetken kammottavan kuvan. Siinähän maapalloa lähestyy kaiken elämän tuhoava komeetta, mutta kannatuslukujaan tuijottavat poliitikot, omia bisneksiään vartioivat miljardöörit, katsojalukujaan seuraava media ja älyttömyyksiä mölisevä somekansa jatkavat sokean jääräpäisesti omalla tiellään.
Niin siinä kävisi tositilanteessakin. Meille syötetään koko ajan ihan mahdotonta paskaa, jonka suurin osa nielee tyytyväisenä ja lisää sen määrää somessa jollain älyttömällä kommentilla, jonka saamat peukutukset tuovat kommentoijalle suurta tyydytystä. Hän kokee olevansa jotain, hän kokee olevansa asioiden keskellä oleva vaikuttaja, vaikka tosiasiassa hänen ei tarvitse tietää kommentoimastaan asiasta mitään. Yleensä hän ei ole edes lukenut kommentoimaansa uutista.
Otetaan esimerkiksi vaikka tämän aamun uutinen Marinin hallituksen suosion laskusta. Siitä tulee epäilemättä tämän päivän kakkosuutinen heti koronarajoitusten jälkeen, ja ainakin Ylen tv-uutisissa siitä jo heti aamulla kerrottiin vain toinen puoli. Kerrottiin hallituksen suosion laskeneen, mutta jätettiin kertomatta, että hallituksen tulos on laskusta huolimatta mittaushistorian neljänneksi paras, ja parempia lukuja on saanut vain se itse kolmessa edellisessä kyselyssä. Se sanotaan sekä alkuperäisessä uutisessa että linkittämässäni MTV:n uutisessa selvästi.
Tämä jäi kuitenkin Yleltä kertomatta ja suurimmalta osalta ainakin MTV:n uutista Facebookissa kommentoineilta huomaamatta. Paikalle ilmestyi tavallinen määrä vain otsikon ensimmäisen rivin lukeneita, joiden mielestä Bile-Sanna saa mitä on tilannut.
Niin tosiaan, se Bile-Sanna, jonka paljon uutisoitu yökerhokäynti on uutisen mukaan tapahtunut kyselyn aikana ja ilmeisesti vaikuttanut suosion laskuun. Jokaisen vähänkään järkeään käyttävän pitäisi tajuta, että se yökerhokäynti ei oikeasti olisi ollut edes uutisoinnin arvoinen asia, mutta siitä nostettiin valtava kohu. Media tietää miten ymmärtämätön somekansa saadaan mölyämään tyhjästä.
Joulun kuumin puheenaihe on ollut Sanna Marinin osallistuminen Elämäni biisi -ohjelmaan, ja siitä saadaan varmasti aineksia seuraavaan kannatuskyselyyn. Ihan tunnettuja poliitikkoja ja toimittajia myöten somessa on paheksuttu pääministerin osallistumista viihdeohjelmaan keskellä pahinta koronakriisiä. Kun paheksujille kerrottiin itse ohjelmassakin selvästi kerrottu asia eli että se oli nauhoitettu jo lokakuussa, niin sitten alettiin ihmetellä, miksi Yle niin painokkaasti haluaa saada tämän nauhoitusajankohdan yleisön tietoon. Tässä on pakko olla jokin punavihreä salaliitto takana.
Näin tärkeillä asioilla sekä uutiset että somekansa pitävät puhemyllyä käynnissä. Tärkeintä on puhua, vaikka ei ole mitään asiaa, sillä turha puhe vaikuttaa katsojalukuihin ja someklikkauksiin. Jotkut meistä haluaisivat vieläkin saada kunnolla tehtyjä uutisia oikeasti tärkeistä aiheista, mutta alamme olla katoavaa vähemmistöä. Suurin osa näyttää haluavan täytettä ilmeisen tyhjään elämäänsä, ja media toimii enemmistön ehdoilla.
Tulkoon vaikka tappajakomeetta tai syttyköön kolmas maailmansota, niin tärkeintä on silti pitää median ja somen tyhjää jauhava puhemylly käynnissä.
Syystä tai toisesta, some -möykästä huolimatta, perussuomalaisista on loikannut kaupunginvaltuutettuja toisiin puolueisiin (Hamina, Kouvola, Lohja…).
Yle pyrkii eroon Kekkosen aikaisesta “suomettumisesta”ja paljastaa kaiken epäolennaisen kansalaisille ja jättää kertomatta olennaisen? –
Jollain tavalla pitää taiteilijankin elää. Kun esimerkiksi bluesin mestareita kuuntelen, muistan jonkun sanoneen heidän soittavan samaa biisiä, ehkä sitten vain varioiden. Silti niitä kuuntelee aika ajoin ihan mielellään.
Tämänkertaista variaatiota sodanjälkeisestä historiasta pöyhivä taiteilija JT ja käsikirjoittaja asettavat uudelleen jo tiedetyt asiat toiseen järjestykseen.
60-lukulaiset kun järjestivät 30 -luvun politiikan perintöä ajallaan, tulivat innostaneeksi monia yli ymmärryksen meneviin johtopäätöksiin ja siitä yhtenä seurauksena mm. lyhytaikainen taistolaishegemonia mm. huonosti tutkitun/tulkitun marxismin johtopäätöksin. Sehän kutistui kymmenessä vuodessa… n. 40 vuotta sitten. NKP:llä lienee oma osansa käsitellyssä asiassa, mutta noin liioiteltuna (Zysse taputtaa sille) ei tutkita historiaa vaan tehdään taidetta, ja siihenhän vapaus täytyy olla. Mutta laulu on sama.
Hyvä kirjailija kirjoitti aikanaan hyvän tarinan Rovaniemeltä (monessa kirjassa “varioiden”). Niiden jälkeisistä enempi poliittisista yhden yritin lukea mutta se sopikin paremmin Ylen uuden kokoomusjohdon pirtaan, joten taiteesta viis, en enää enempää vaivaudu. Vai olisiko taide muuttunut toimitukseksi ja hegemoniaan sopivaksi tiedotukseksi?
Pitääkö nyt ruveta puhumaan siis suomettumisen sijaan somettumisesta?
Somettuminen on juuri päinvastaista suomettumiseen nähden. Itsesensuuri on muuttunut kaikesta länkyttämiseksi. sen varominen, ettei naapuri vain loukkaannu on korvattu törkeilyillä ja solvauksilla. Sen ajatteleminen mitä naapuri tästä ajattelee on tullut mitä minä tästä ajattelen. Tästä on olemassa jo valmis sanontakin. On menty ojasta allikkoon.
Minä olen aina ajatellut mitä minä ajattelen enkä koskaan länkyttänyt naapureista. On vissiin aina olut hyvät naapurit kun ei länkyttämisen aihetta ole tullut. Ja olen sitten asunut monissa kymmenissä paikoissa elämäni aikana… Koskaan en ole riidellyt naapurien kanssa. Ja toivon sen jatkuvan tulevaisuudessakin.