Kannattaako äänestää?

Ensimmäistä kertaa järjestettävien aluevaalien äänestysprosentin povataan jäävän alhaiseksi, ja niin saattaa ihan oikeasti käydä. Kun sote-lainsäädäntö viime kesänä saatiin hyväksyttyä, niin siitä ei uutisoitu oikeastaan mitään muuta kuin että se hyväksyttiin. Sisällöstä ei kerrottu kovinkaan paljon, ja jo kauan sitä ennen iso osa kansasta oli kyllästynyt koko aiheeseen. Kokonaisuus on valtava, mutta siitä on kerrottu oikeastaan vain yksittäisiä asioita.

Ei ole paljon kehumista vaalikampanjoinnissakaan, joka alkoi kunnolla vasta tämän vuoden puolella. Nyt sitä tursuaa joka paikasta, ja sen sisältö on joskus hyvinkin kummallista. En nyt mene yksityiskohtiin, mutta jotkut ehdokkaat puhuvat kaikesta muusta paitsi aluevaltuustojen päätösvallassa olevista asioista. Aika usein samat ehdokkaat puhuvat negatiivisesti jaossa olevista poliitikkojen hillotolpista, vaikka omalla toiminnallaan osoittavat itse olevansa juuri niitä hillotolpan tavoittelijoita.

Mutta kaikki kunnia asiallisesti mainostaville, joita on suurin osa ihan kaikkien puolueiden ehdokkaista. He painottavat eri asioita, kuten pitääkin. Sote-kokonaisuus on niin laaja, että tarvitaan ihan yksityiskohtiin paneutuvaa kiinnostusta sosiaalipalveluihin, terveyspalveluihin ja pelastustoimeen. Juuri aluevaltuustot päättävät, miten palvelut sijoitetaan ja miten valtiolta tuleva rahoitus jaetaan.

Tämä valtiolta kokonaan tuleva rahoituspotti on tosiasia, ja sen sanotaan vähentävän aluevaltuustojen päätösvaltaa. Niin se rajoittaakin, sillä aluevaltuustoilla ei ole mahdollisuuksia lisätä tuloja muuten kuin asiakasmaksuja korottamalla, ja sitä ei oikeastaan kukaan halua tehdä. Niinpä on keskityttävä valtiolta tulevien rahojen käyttöön.

Siinä on selkeästi kaksi eri päälinjaa, joiden paremmuudesta en tässä rupea kinaamaan. Oikeistopuolueet haluavat lisätä palvelujen ostamista yksityissektorilta palveluseteleillä ja Kela-korvauksella, ja vasemmistossa painotetaan julkisen palvelutuotannon ensisijaisuutta. Kumpikaan ei saa omaa tahtoaan täydellisesti läpi, sillä sote-lainsäädäntö ei salli kokonaisulkoistusta, mutta ei myöskään palvelujen täydellistä keskittämistä julkiselle sektorille. Laki lähtee siitä, että koska julkisella sektorilla on kokonaisvastuu, niin sillä on oltava riittävästi omaa palvelutuotantoa, jota täydennetään nykyiseen tapaan ostopalveluilla. Omaa palvelutuotantoa pitää olla siksi, että tarvittaessa julkinen sektori ottaa omaksi toiminnakseen myös ostopalvelut vaikkapa vanhusten hoivakriisin kaltaisissa tilanteissa.

Aluevaltuustot tulevat päättämään muun muassa siitä, mikä on julkisen sektorin riittävä palvelutuotanto ja miten iso osuus siitä voidaan ulkoistaa. Riittävyyttä ei laki määrittele tarkasti, vaan se jää aluevaltuustojen tehtäväksi. Tämän on huomannut ainakin yksi suuri palveluntuottaja, joka on antanut vaalirahaa sopiviksi katsomilleen ehdokkaille. Tässä ei ole mitään laitonta, vaan se on ihan normaalia vaalirahoitusta, ja se kertoo selvästi tästä julkisen ja yksityisen sektorin välisestä erosta. On selvää, että yksityissektori haluaa mahdollisimman ison siivun palvelutuotannosta ja sen rahoituksesta. Aluevaltuutetut päättävät siitä, miten palvelutuotanto jaetaan, ja me äänestäjät päätämme siitä, keitä haluamme asiasta päättämään.

Sitten on vielä yksi asia, jota sivuttiin eilisillan A-studiossa ja jota olen itsekin miettinyt. Se on perinteinen kunta-ajattelu, johon olemme tottuneet ja jota oikeastaan odotamme myös ehdokkailta. Pelko palvelujen keskittymisestä isoihin keskuksiin on tosiasia, ja siksi me pienten kuntien asukkaat haluamme itsemme puolustajia aluevaltuustoihin. Tästä ajattelusta pitäisi kuulemma päästä eroon, sillä aluevaltuustot vastaavat koko alueen palvelutuotannosta mitään kuntaa ja asiakasryhmää unohtamatta.

Näinhän asia tietysti on, mutta itse uskon ajattelutavan muuttuvan hitaasti. Hyvinvointialue on ihan uusi kokonaisuus ja olemme niin tottuneita kunta-ajatteluun, että muutos vie aikaa. Siksi ainakin minä äänestin ilman omantunnontuskia ehdokasta, jonka tiedän valvovan oman kunnan asukkaiden etua. Saattaa olla, että en ennätä koskaan päästä irti tästä paikallisajattelusta, johon olen niin tottunut.

Mutta sillä ei ole suurempaa merkitystä. Merkitystä on sillä, että mahdollisimman moni äänestää. Vain annetut äänet lasketaan, ja vaikka niitä olisi vähän, niin niiden perusteella valtuustopaikat jaetaan. Pitäkää huoli siitä, että teidänkin äänenne kuuluu.