Äänestäjän kuluttajansuoja

Vielä joulun tienoilla harmittelin aluevaalikampanjoinnin vähyyttä, mutta nyt sitä on liikaakin. Erityisesti kampanjoinnin laatu pistää miettimään, tulivatko aluevaalit joillekin puolueille yllätyksenä. Kun vaaliohjelmaa ei oltu mietitty kunnolla etukäteen, niin viime tipassa runtattiin jonkinlaista mainontaa luottaen siihen, että eivät äänestäjätkään mitään ymmärrä.

Niinpä perussuomalaiset vetivät vaalikampanjaansa mukaan bensan hinnan, ja kun sille ruvettiin naureskelemaan, niin mukaan otettiin maahanmuuton ja kehitysavun vastustaminen. Tahtomattaan puoluetta joutuivat mainostamaan myös huoltoasemaketju ja Finnair, jonka logo koristi yhtä vaalimainosta. Lupia ei kyselty, vaan julkisella paikalla saa kuulemma kuvata. Niin saa, mutta kuvaaminen ja kuvamateriaalin käyttäminen julkisuudessa ovat kaksi eri asiaa.

Aluevaltuustot eivät päätä polttoaineen hinnasta eivätkä maahanmuutosta. Ne eivät päätä myöskään maakuntaverosta, vaikka kykypuolueeksikin sanottu kokoomus antaa niin ymmärtää. Näyttävä puhuminen aluevaaleihin liittymättömästä asiasta menisi vielä puoluetoimiston osaamattomuuden piikkiin, mutta muiden puolueiden sanominen valehtelijoiksi on suomalaisessa vaalimainonnassa ihan uutta. Kun tälle tielle lähdetään kerran, niin eduskuntavaaleihin mennessä rämmitäänkin upottavassa lietteessä yltä päältä kurassa.

Aluevaltuustot eivät päätä maakuntaverosta, vaan siitä päättää eduskunta. Jos päättää, sillä asia on vasta selvitettävänä ihan hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti. Siis selvitettävänä, ei päätettävänä. Lisäksi tämän mahdollisesti joskus tulevan maakuntaveron pelotellaan olevan kokonaan uusi vero nykyisten verojen päälle, vaikka tosiasiassa se alentaisi kunnallisveroa saman verran. Muun väittäminen on puhdasta populismia, jossa luotetaan äänestäjien tietämättömyyteen.

Nykyisin kunnat tai kuntayhtymät järjestävät soten ja käyttävät siihen valtaosan verotuloistaan. Sote-lainsäädännön mukaan ne rahat eivät enää käy kääntymässä kuntien kassoissa, vaan verot keräävä valtio siirtää ne suoraan alueille. Kunnille jää muuhun toimintaansa rahaa saman verran kuin nytkin.

Eivät nämä asiat olisi vaikeita ymmärtää, jos niitä ei sotkettaisi ihan tahallaan. Juuri tämä tahallinen asioiden hämmentäminen tekee politiikasta vastenmielistä seurattavaa, ja vielä vastenmielisemmäksi se muuttuu, kun ruvetaan puhumaan muunneltua totuutta tai ihan selviä valheita. Eväiden pitää olla tosi vähissä, jos tosiasioilla ja omien tavoitteiden mainostamisella ei pärjää.

Otsikon mukaisesti kyselen äänestäjien kuluttajansuojan perään. Tuotteita ja palveluita mainostettaessa ei saa esittää valheellisia väitteitä, mutta vaalimainonnassa saa. Vastuu siirtyy kokonaan äänestäjille, jotka joutuvat itse selvittämään tosiasiat ihan alusta lähtien. Se ei aina ole helppoa, sillä ei tavallista arkea elävä ihminen ennätä eikä jaksa perehtyä ihan joka asiaan, vaan joutuu liian usein luottamaan poliitikkojen puheisiin.

Kun ne osoittautuvat perättömiksi, niin usko politiikkaan horjuu. Se on surullista, sillä politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, ja äänestäjät valitsevat niiden asioiden hoitajat. Jo siinä on tarpeeksi miettimistä ihan faktojen pohjalta, mutta nyt joutuu ensin miettimään, ovatko edes ne faktat kohdallaan.

Kuva: Iltalehti/Ville Ranta