Paluu normaaliin
Kansanvalta on puhunut, pulinat pois, sanoi Johannes Virolainen aikoinaan. Kansanvalta on puhunut nytkin, kun historian ensimmäisten aluevaalien tuloksia tutkitaan ja tulkitaan. Niin ikään vanhan totuuden mukaan poissaolevat tyytyvät läsnäolevien päätöksiin, joten äänestämättä jättäneiden on tyydyttävä äänestäneiden antamaan tulokseen. Alhaiseen äänestysprosenttiin löytyy monia syitä, mutta itse nostaisin esille yhden. Se on huono tiedottaminen ja uutisointi. Olen monta kertaa sanonut, että koko sote-uudistus oli luokattoman huonosti uutisoitu. Liian monet eivät kerta kaikkiaan tiedä, mistä aluevaltuustot päättävät.
Kokoomuksen ykkössija ei yllätä, sillä kannatusmittaukset ennustivat menestystä ja kokoomuksen kannattajat äänestävät aina. Puolue olisi pärjännyt oikein hyvin ilman Petteri Orpon vaali-illan aikana mainostamaa nousujohteista vaalikampanjaakin, joka tarkoitti populismiin sortumista Pinokkio-vaalimainonnalla. Saavutus on erinomainen puolueelta, joka muistetaan tai oikeammin ei muisteta hoitajien lomarahojen leikkaamisesta, hoitajamitoituksen vastustamisesta ja oman valinnanvapausmallinsa törmäämisestä perustuslakiin. Seuraavaksi kokoomus aikoo voittaa eduskuntavaalit, ja sitten alkaa taas talousrealismi eli suomeksi sanottuna leikkaaminen.
Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, sillä nykyisten hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on lähes 59 prosenttia. SDP menestyi odotetun hyvin ja kaikki keskustan tappiota ennustaneet olivat väärässä. Sanoin jo viime viikolla, että keskustan vaalitulos voi yllättää gallupit. Puolueella on vahva kannatus pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja nyt se sai takaisin Sipilän hallituskauden romauttaman suosionsa ja palasi kolmen suuren joukkoon. Punamultayhteistyö kannattaa, ja vaalituloksen mukaan tämän hallituksen sotella on kansan enemmistön tuki.
Perussuomalaisten romahdus on tosiasia. Puolue erehtyi aliarvioimaan äänestäjiä puhumalla vaalimainonnassaan kaikesta muusta paitsi sotesta, ja se kostautui. Asiaa ei ainakaan paranna se, että puolueen puheenjohtaja Riikka Purra sanoi vaaleja demokratian irvikuvaksi. Kun kaikki muut puoluejohtajat kiittivät äänestäjiä, ehdolle asettuneita ja vapaaehtoisia vaalityöntekijöitä, niin Purra moitti alhaista äänestysintoa, syytti koronaa ja sanoi muita puolueita valehtelijoiksi. Alhainen äänestysprosentti ja korona haittasivat muitakin puolueita, eikä bensan hinnasta paasanneen puolueen kannattaisi puhua valehtelusta mitään.
Populismin suosio ei kestä loputtomiin eikä äänestäjiä pidä kuvitella tyhmiksi. Populismilla on vain tietyn suuruinen kokonaiskannatus, joten populistit lisääntyvät jakautumalla. Tämän näkee Ano Turtiaisen VKK-puolueen saamista paikoista, jotka kaikki ovat käytännössä pois perussuomalaisilta. Protestipuolueen sisältä nousee aina uusia protestiryhmiä, ja VKK jos mikä on juuri sellainen.
Oikeastaan nämä vaalit olivat paluu normaaliin. Nyt meillä on taas selvästi erottuva kolmen suuren puolueen kärki, ja nämä puolueet pohtivat seuraavien eduskuntavaalien jälkeen yhteistyön mahdollisuuksia. Lopulliset eväät siihen saadaan vasta eduskuntavaalien jälkeen, ja se on sen ajan murhe. Nyt rakennetaan sotea, ja siinä tarvitaan ihan kaikkien yhteistyötä. Yksikään puolue ei saa omaa tahtoaan läpi ja kaikki hyvinvointialueet ovat erilaisia. Kaikilla niillä on kuitenkin yhteinen tehtävä, jonka puitteet määrää lainsäädäntö.
Menestystä ihan kaikille uusille aluevaltuutetuille puoluekantaan katsomatta.
Nyt ps kannattajat eivät jaksaneet vaaliuurnille. Toki vaalien tarkoitus oli epäselvä heille ja useille muille kansalaisille. Bensan hinnalla ei kuitenkaan riittävää yhdistävää raivoa saatu aikaiseksi. Turvallisuustilanne ja nato on asia jota toki kokoomus pitää esillä eduskuntavaaleihin asti, mutta ne ovat eri vaalit sitten.
Vaalien ylivoimainen voittaja oli hallituspuolueiden muodostama, soten maaliin saanut koalitio, saaden 58,8 %-yksikköä äänistä. Suurin häviäjä oli oppositio ja häviäjien keulahahmona persut, joiden “bensaa suonissa” ja pinoccio-populistiset kampanjat kokivat todellisen haaksirikon.
Miksei, jos katsotaan hallitus-oppositioasetelmaa. Nykyisellä hallituspohjalla olisi hyvä jatkaa myös 2023. Varsinkin kun oppositio ja media ulvovat, että Marinin hallitus jättää kaikki ongelmat seuraavalle hallitukselle. Mutta kokoomus kyllä laittaa vuoden päästä kampanjointiin ennätyssumman rahaa. Ja pinokkioita 🤥.
2023 ek-vaaleissa kerkeinen kysymys kansalaisille ennen muita tulee olemaan : keiden, siis millaisten puolueiden ja niiden muodostamien koaliitioiden kanssa Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin edistämisen uskoisit edistyvän parhaiten?
Onko vaikea kysymys? Aikaa asian selvittämiseen on runsas vuosi.Alkaa nyt.
Yritän omilla ajatuksillani osallistua miettimiseen. Mikä järki on, jos kaiken tuskanpuserruksen jälkeen kasataan peräperää n. viiden puoluen hallituksia, jotka ottavat oikeudekseen vahtia, että hallituksesta läpimenemäisillään oleva ensimmäinenkään merkittävä lakiehdotus tarvitsee milloin minkäkin osapuolen vesittämisen yksimielisyyden hintana sitä, että kaikille pitää olla tarjottavaa. Jotain älyllistä pitäisi nyt vihjata kepun perinnelajiin – iltalypsyyn.
Vuorokausi aluevaalien tuskallisen ongelmallisten ääntenlaskujen jälkeen asetan kysymyksen, että onko ihan pakko, että 2023 vaalien jälkeinen hallitus koottaisiin viiden eduskuntapuolueen voimin, vaikka tyrkyllä olisi jopa enemmänkin ovenraossa.
Pitäisikö ryhdistäytyä, ja ottaa aluevaalien tuloksista kiinni ja alkaa jakaa vastuu pienemmälle porukalle, kuten Saksassa viimeksi ? Kolmelle parhaiten pärjänneelle puolueelle? Kokeneita voimia framille, ja jos jaloissa ei ole pyörimässä turhia häsläreitä, niin tarjotaan mietintää.
Palaan tarvittaessa aiheeseen, mutta turhimpien puolueiden katoaminen historiaan, kuten persut ja vihreät eivät ilman sisäistä puhdistautumistaan (järkiintymistään) voi olla koettua pidempään sekoilemassa valtakunnan asioissa, joissa on sentään muutaman miljoonan lajitoverin elämisen emmeet pelissä.
Pitäisiköhän puolueiden miettiä, miten erottua muista puolueista toisella tavalla, kuin eduskunnan äänestystaululla näkyvin numeroin?
Karkeasti sanottuna, Ville Komsi aikoinaan erottui porukasta villapaidallaan ja Veltto Virtanen hatullaan. Jätetään se uusissa mittatilauspuvuissa komeileminen rumille ukoille!