Karmea perintö

Ilta-Sanomien eilisessä henkilöhaastattelussa kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo oli huolissaan Marinin hallituksen jättämästä karmeasta perinnöstä. Väestö ikääntyy, tarpeelliset rakenneuudistukset on jätetty tekemättä, julkista sektoria on paisutettu, talouskasvu on hiipumassa ja velka on jo tapissa. Kaikki on jätetty hoitamatta ja meillä menee nyt tavattoman huonosti.

Mutta jos ja kun Orposta tulee pääministeri, niin tahti muuttuu. Sitten ei jaeta, vaan yhdistetään. Ollaan vastuullisia, eletään suu säkkiä myöten ja tehdään  hankalia ratkaisuja. Suomeksi sanottuna hankalat ratkaisut tarkoittavat leikkauksia kaikkein köyhimmiltä ja veronkevennyksiä hyvin toimeentuleville. Näitä hankalia ratkaisuja nähtiin Sipilän hallituksen aikana, kun sosiaalitukia leikattiin ja niiden indeksit jäädytettiin, palkkoja alennettiin kikyllä ja julkisen sektorin työntekijöiden lomarahojakin leikattiin. Kukaan ei vieläkään ole kertonut, miten se leikkaus edisti Suomen kansainvälistä kilpailukykyä, kuten leikkausta perusteltiin. Työttömiä kuritettiin aktiivimallilla, joka velvoitti ei vain hakemaan, vaan myös saamaan ja tekemään tietyn määrän palkkatyötä työttömyysturvan leikkaamisen uhalla.

Katsotaanpa nyt sitä Marinin hallitukselta jäävää karmeaa perintöä tarkemmin.

Hallitus on investoinut merkittävästi osaamiseen ja koulutukseen varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Sipilän hallituksen poistama subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettu, päiväkotien ryhmäkokoja on pienennetty ja päivähoitomaksuja alennettu. Oppivelvollisuutta on laajennettu, jotta jokainen peruskoulun päättävä nuori saa vähintään toisen asteen koulutuksen. Korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisätty ja korkeakouluille on annettu uusia koulutusvastuita.

Perhevapaauudistus on saatu valmiiksi, ja se tulee voimaan elokuussa 2022. Vanhempainvapaapäivien määrä kasvaa ja vapaiden käytön joustavuus lisääntyy. Vanhustenhoitoon on asetettu sitova hoitajamitoitus, joka parantaa palveluiden laatua.  Toissa viikolla hallitus esitteli eduskunnalle vanhuspalvelulain toisen osan, joka täydentää kotiin vietävien palveluiden yksilöllistä hoitoa.

Talous on toipunut vuoden 2020 laskusta nopeasti. Kasvu on ripeää, työllisyys on ennätystasolla ja investoinnit ovat kasvaneet vauhdilla. Työllisiä oli viime vuoden lopussa yli 70 000 enemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka välissä on ollut talouskriisi. Viime perjantaina hallitus päätti uusista työllisyystoimista, jotka vahvistavat valtiontaloutta vähintään 110 miljoonalla eurolla.

Tämä kaikki on tehty keskellä koronapandemiaa, ja yrityksiäkin on tuettu ennätyksellisen paljon. Hallitus on myöntänyt suoria yritystukia yli 4 miljardia euroa ja lainamuotoista tukea useita miljardeja. Yrityksiä on tuettu myös laajentamalla yrittäjien työttömyysturvaa, muuttamalla vuoden 2020 ajaksi lomautuskäytäntöjä ja alentamalla työeläkemaksuja.

Työllisyysaste on ennätyksellisen korkealla ja veroaste on alhaisimmillaan kymmeneen vuoteen, mutta silti valtion ja kuntien saamat verotulot kasvavat jatkuvasti. Pandemia-ajan velkaantuminen on euroalueen kolmanneksi pienin, velkasuhde on laskussa ja kestävyysvaje on pienentynyt yli 4 prosentista noin 2,5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen, kuten SDP:n Antti Lindtman kertoi Facebookissa.

Ei tämä perintö minusta kovin karmealta näytä.

Mutta kaikki tämä on tehty velaksi, sanotte. Niin on, mutta se velka on ollut miinuskorkoista, ja elvytyspolitiikka on osoittautunut oikeaksi. Kukaan ei tiedä, mitä olisi tapahtunut ilman sitä. Todennäköisesti olisimme nähneet konkurssiaallon ja 1990-luvun laman uusinnan, jonka jokin toinen hallitus olisi saattanut maksattaa leikkaamalla. Nykyinen hallitus sai karmean perinnön, jonka se on onnistunut kääntämään voitolliseksi.

Ilmeisesti Suomella menee nyt liian hyvin, joten pitäisi päästä leikkaamaan, jotta menisi huonommin. Sitten voitaisiinkin leikata lisää, jotta alkaisi mennä paremmin. Köyhiin se käy kipeästi, mutta Orpo ei pelkää tehdä niitä hankalia ratkaisuja.