Työttömille keppiä!
-Sanna Marinin (sd) hallituksen vaatimattomia toimia julkisen talouden haasteiden selättämiseksi työllisyyttä vahvistamalla selittää se, että nykyhallitus ei halua käyttää keppiä työttömien töihin patistelemiseksi.
Näin sanoo Kreeta Karvala Iltalehden pääkirjoituksessa, jossa hän pitää hallituksen viime perjantaina julkaisemia työllisyystoimia riittämättöminä. Suomessa on kuulemma 136 500 henkilöä tilanteessa, jossa työtä ei kannata ottaa vastaan, koska osa työn tuomasta tulonlisäyksestä johtaisi etuuksien pienenemiseen, asiakasmaksujen nousuun ja veroihin. Suomennettuna tämä tarkoittaa sitä, että heidän saamansa tuet ovat liian suuria. Niinpä heille pitää antaa keppiä, joka puolestaan tarkoittaa tukien leikkaamista.
Olen aina kummastellut tätä yleistä mieltymistä kepin antamiseen. Se on tietenkin vain kielikuva, mutta ilmeisesti sen antama mielikuva viehättää monia. Sitä on käytetty jo vuosia, ja erityisen hyvin muistan ajan ennen aktiivimallin esittelemistä eduskunnalle. Noin puoli vuotta sitä ennen alkoi lehtiin ilmestyä henkilöhaastatteluja, joissa Sossu-Tatu, Skeitti-Juuso ja muut ilmeisen fiktiiviset henkilöt rehvastelivat laiskottelullaan yhteiskunnan suuria tukia nauttien. Löytyi myös oikeita henkilöitä, joiden antamat tiedot eivät laskelmien mukaan voineet täsmätä todellisiin tukiin.
Näin muokattiin mieliä työttömiä vastaan. Heidät leimattiin laiskoiksi yhteiskunnan eläteiksi, jotka lojuvat kotisohvilla olutta särpien. Jokaisen jutun kommenttiosastossa uhkuttiin pyhää vihaa ja oltiin laittamassa työttömiä vaikka orjatyöleirille. Olihan se härskiä touhua, joten nykyisin puhutaan kannustinloukusta.
Jokin aika sitten puhuttiin yksinhuoltajasta, joka saa yhteiskunnan tukia jopa 5 000 euroa kuukaudessa. Lukijoita on helppo hämätä ottamalla esimerkiksi poikkeustapaus, jossa yksinhuoltajalla on monta alaikäistä lasta, laskemalla yhteen lapsilisät, elatusmaksut, asumistuki, työttömyysturva ja mahdollinen toimeentulotuki. Loppusummasta tulee melkoinen, mutta lukijalle jää mielikuva ihan yleisesti liian runsaista tuista, jotka mahdollistavat helpon elämän. Joskus kauan sitten tämänkin yksinhuoltajan elämää olisi sanottu köyhyydeksi, mutta nykyisin sitä sanotaan kannustinloukuksi. Onhan siinä selvä parannus laiskaksi sohvalla makaajaksi sanomiseen, mutta tarkoitus on sama. Tuet ovat liian suuria, joten niitä on leikattava kautta linjan.
Leikkaamista puolestaan sanotaan koviksi ja hankaliksi päätöksiksi, kuten eilen kerroin. Niitä lupaa kokoomuksen Petteri Orpo sitten, kun hänestä tulee pääministeri. Hän on luvannut myös omavastuuosuuden asettamista toimeentulotukeen ikään kuin viimesijaista tukea saavalla olisi rahaa mihinkään omavastuuosuuteen. Mutta kun tarvitaan kovia päätöksiä, niin niitähän sitten tehdään.
Jokainen tukien todellisen määrän tietävä tietää myös, että jos palkka ei pysty kilpailemaan tukien kanssa, niin vika ei ole tukien suuruudessa, vaan palkan pienuudessa. Tätä ei kerrota silloin, kun puhutaan kannustinloukuista.
Kertomatta jää myös, että työllisyysaste on ennätyksellisen korkealla, paljon korkeammalla kuin kertaakaan Sipilän hallituksen aikana. Silloin työllisyysasteen nousua seurattiin pilkun tarkkuudella, se oli kerran kuukaudessa pääuutinen ja jokainen liikahdus oli hallituksen ansiota. Nykyisin työllisyysaste on korkeintaan pikku-uutinen, ja hallituksen toimien julistetaan olevan riittämättömiä. Hallitus ei uskalla antaa keppiä, mutta kyllä tahti muuttuu sitten, kun hallitus vaihtuu.
Työllisyysaste nousee ilman keppiä ja Sanna Marin on Maaseudun Tulevaisuuden teettämän kyselyn mukaan suosituin puoluejohtaja. Ehkä Marinin ja koko hallituksen kannatus on niin suuri, että kohta pitää taas kaivaa naftaliinista Sossu-Tatu ja Skeitti-Juuso julistamaan työttömyysturvan runsautta.
Kyllä sitten taas löytyy halukkaita antamaan keppiä, ja siinä samalla hallituksenkin suosio laskee. Eiväthän ne nössöt uskalla edes antaa keppiä kaikkein heikoimmille.
Median harrastamasta mielten muokkauksesta on huolissaan moni muukin. Muun muassa Mauno Saari, joka on toiminut ennen eläköitymistään päätoimittajana Suomen Kuvalehdessä, Uudessa Suomessa, Iltalehdessä ja toimittajana Hesarissa.
Maunosaari kirjoittaa blogissaan:
”Ainoa tapa estää kolmas maailmansota on panna maailman media pakkolomalle.”
Erittäin hyvä kirjoitus, joka avaa hyvin nykymedia tilaa, vankalla kokemuksella kirjoitettuna.
https://www.maunosaari.fi
Saari osallistuu ja on uransa ajan osallistunut ihan itse tuohon mielten muokkaamiseen, mitä nyt muka vastustaa (kun mieliä ei muokatakaan hänen haluamaansa suuntaan). Pata kattilaa soimaa, kuten sanotaan. En suosittele miehen juttujen lukemista kenellekään muuten kuin ironiamielessä
Suosittelen juuri katsottua jäätävää leffaa Vice – vallan oikeat kasvot, jossa myös leikittiin termistöllä. Rikkaiden perintövero saatiin myytyä kansalle, kun sen nimi vaihdettiin kuolinveroksi. Kukapa sitä nyt sellaista haluaisi. https://areena.yle.fi/1-50172619
Tätä asenneilmaston muutosta on oikeisto työstänyt jo vuosikymmeniä. Yhteiskunnan rakenteellisista ja suhdanteellisista ongelmista syytetään jatkuvasti yksilöitä. Mitä ahtaammalle ihmiset laitetaan, työssäkäyviä kilpuutetaan keskenään ja työttömät kepitetään nälkäloukkuun, sitä helpompi näitä ahdistuneita ihmisiä on myös ohjailla. Kun elämäntavaksi rakennetaan stressi ja ahdistus, jää mielelle hyvin niukasti väljyyttä pohdiskeluun ja esimerkiksi yhteiskuntakritiikkiin.
Kansantaloudellisesti uupuminen – sekä työllisten että työttömien – on kaikkea muuta kuin tuottavaa, mutta tämä ei lienekään oikeiston tavoite vaan ideologinen voitto. He ovat sen jo nyt saaneet aivan globaalisti, olemmehan eläneet jo kauan yhden totuuden eli talousliberalismin aikakautta, mutta mikään ei näytä ahneille riittävän.
Ritva R. mainitsi sanan “kuolinvero”? En ole aikaisemmin siihen törmännyt.
Täytyypi ottaa itseään niskasta kiinni ja lopettaa kaikenlainen humputtelu ja hurvittelu, ja vastustaa edes yrityksellä lykätä moisen tapahtuman aiheuttamaa verovelvallisuutta. Perikunta saattaa tykätä.
Keskustelu työstä on muuttunut niin, ettei kukaan oikein enää ole selvillä siitä, puhutaanko työstä, harrastuksesta vai onko kysymyksessä vapaaehtoistoiminta. Globaalisti yhä useampi köyhä maailmassa joutuu tekemään hommia henkensäpitimiksi niin sanotuilla digitaalisilla
alustoilla. Näitä alustoja hallinnoivat yritykset tekevät kaikkensa saadakseen hämärrytettyä palkkatyökäsitteen niin, etteivät he työ-sanaakaan enää mainitse. Näitä digitaalisia alustoja hallinnoivat yritykset ovat keksineet myös joukon synonyymeja työ-sanalle. He puhuvat ”palveluista”, ”tehtävistä”, ”keikoista” ja ”triimaamisesta”, vaikka kysymyksessä on aina ihmisen suorittama palkkatyö. Näistä ihmisistä he ovat keksineet englannin kielipohjaan perustuvia ilmaisuja kuten ”partners” (kumppanit), ”rabbits” (jänikset), ”turkers” (Amazon Mechanical Turk) tai ”kangaroos” (kengurut). Näillä väännöksillä alustayritykset tekevät työtä tekevistä ihmisistä eräänlaisia epäihmisiä dehumanisoimalla työntekijöitä saadakseen aikaan unohduksen palkkatyötä tekevästä ihmisestä ja luodakseen mielikuvan siitä, että työtä tekisivät jotkin tietotekniset laitteet tai robotit. Tunnetuin ja eniten porua aiheuttanut alustayritys lienee taksikuljetuspalveluja välittävä Uber. Suurinta keskustelua ja kiistaa on luonnollisesti aiheutunut siitä ovatko tällaiset ”kengurut” työntekijöitä vai yrittäjiä? Tietysti kysymyksessä on vain näennäisyrittäjyys, sillä heiltä puuttuvat yrittäjän vapaudet ja mahdollisuudet yrittäjävoittojen tekoon. Heiltä puuttuu irtisanomissuoja, oikeus lain tai työehtosopimuksen minimipalkkaan, sairausajan palkkaan, palkalliseen vanhempainvapaaseen ja lomakorvauksiin. Heidän on itse hankittava työkalut, maksettava niistä aiheutuvat huollot, korjaukset ja vakuutukset. Kaikki työperäiset tapaturmat, vammat ja niistä aiheituvat kustannukset jäävät tällaisten näennäisyrittäjinä työskentelevien omaksi vahingoksi. Pitäisihän tämän olla heille selvää, vaikka poliitikot eivät niistä koskaan kerrokaan. Niinpä ”itsenäinen yrittäjä”-ehto pitää kuin seula veden. Maailmalta tunnetaan tapauksia, joissa Uberin kuljettajia on työtuomioistuimen mukaan todettu työntekijöiksi, ei yrittäjiksi. Suomessa Uber-kuljettajia on tuomittu sakkoihin luvattoman taksiliikenteen harjoittamisesta, mutta mikä mielenkiintoista, ei itse yhtiötä.
Hyvä Saku! Taas niin asiaa kirjoituksessa. Kun vaan ihmiset lukisivat ja ymmärtäisivät.
Kyllä suuri joukko ihmisiä lukee ja ymmärtääkin.
Ongelma on se, että ne joiden pitäisi näitä juttuja lukea, ja yrittää ymmärtää kun, eivät lue. Tai lukevat mutta eivät ymmärrä.
Sekaan mahtuu myös niitä, jotka lukevat ja ymmärtävät, mutta kieltävät siitä huolimatta tosiasiat. Ihan vain siksi, koska Timonen on demari. Eli kommari, vassari, agitaattori, yhteiskunnan vihollinen. Ja paljon muuta😂😩😡
Kreeta Karvala on todiste tyhmästä perseennuolijasta, joka pääsee lässuttämään paskaa eli hakemaan työnantajien hänelle antamia valheita. On surullista että verovaroin rahoitettu YLE on kategorisesti valinnut pelkästään oikeiston juoksupoikia ja -tyttöjä jälkiviisaisiin ( mistä tuo viisas tulee🤣😥) ja muihin ohjelmiin, missä “asiantuntijat” kertovat mielipiteitään. Toki tyhmälle kansalle uskotellaan, että kyse on faktoista…
Jotenkin alkoi taas vituttamaan, vaan en mene viinakauppaan enkä kaljalle 😇
Kyllä lukevat ja kyllä ymmärtävät! He ovat vain valinneet toisen tien! mahtaako tämä mennä koskaan perille? Ilmeisesti totuus on vain niin kauhea, ettei sitä haluta nähdä!
Kyllä he sen näkevät. He tajuavat kyllä mistä on kyse. Nämä ihmiset ovat sellaisia, että heitä ei vain kiinnosta sun ongelmat.
Meillä on yksi kokonainen sukupolvi joka on “minä minä”, “ei se oo tyhmä joka pyytää” sekä “markkinat kyllä korjaa” porukkaa.
Hokemaan, ei hakemaan.