Julkisen sektorin huonous

-Suomalaiset ovat siinä mielessä johdonmukaista kansaa, että kaikenlaista holhoamista, hyysäämistä ja muuta hössöttämistä vastustetaan linjakkaasti siihen asti, että omat intressit ovat omien valintojen takia vaarassa.

Näin sanoo Tuija Siltamäki kolumnissaan, joka kannattaa lukea kokonaan. Vaikka en hänen tavallaan haluakaan asettaa vastakkain kaupunkien ja maaseudun asukkaita, niin hänen tekstissään on selkeä pointti. Yhteiskunnan tuet ovat turhuutta niin kauan, kun minä itse en niistä hyödy, mutta valtiovallan on riennettävä auttamaan minua heti, kun minun elinkustannukseni nousevat.

Tämä on nähty koronapandemian alusta lähtien. Ensimmäisenä oli tukea vaatimassa ja saamassa elinkeinoelämä, jonka mielestä valtiovalta oli siihen asti puuttunut sääntelyllään liikaa sen toimintaan ja rajoittanut vapaata markkinataloutta. Sitten koronan takia asiakkaansa menettäneet yrittäjät rupesivat saamaan työmarkkinatukea, ja sen vähäisyyttä kauhistelivat ensimmäisinä ne, joiden mielestä ne tuet olivat siihen asti olleet niin runsaita, että niiden saajan ei kannattanut ottaa vastaan työpaikkaa. Nyt tämä vaihe on unohtunut, ja ne tuet tuntuvat taas olevan liian suuria.

Kun eilen mainitsin bensan hinnan sen olematta jutun pääaihe, niin suurin osa kommentoijista halusi puhua juuri siitä. Erityisen painokkaasti haluttiin puhua autoilijoiden kurittamisesta auto- ja polttoaineveroilla, joiden tuotosta kuitenkin vain murto-osa käytetään tienpitoon. Jo tämä lähestymistapa kertoo, että kommentoija ei ymmärrä verotuksen perusasioita. Yksikään vero ei ole korvamerkitty, vaan kaikki verotus on yleisfiskaalista. Se tarkoittaa sitä, että kaikki valtion verotulot menevät samaan kassaan, josta niitä jaetaan eri kohteisiin vuosittain laadittavalla budjetilla. Siitä päättää eduskunta, ja on totta, että liian vähäiset tiemäärärahat ovat jo kauan synnyttäneet korjausvelkaa. Nykyinen hallitus on ensimmäisenä hallituksena pitkiin aikoihin lisännyt näitä määrärahoja.

Mutta julkinen sektorihan on alati paisuva, ja erityisesti se paisuu tämän hallituksen aikana. Näin sanoo Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Emilia Kullas omassa kolumnissaan, jossa hän paheksuu julkisen sektorin omistamien yritysten halua laajentaa toimintaansa vapaille markkinoille. Se kuulemma vääristää kilpailua, sillä kunnan omistamaa yritystä voidaan tukea veronmaksajien pohjattomista taskuista.

Kun julkinen sektori perustaa yrityksen, niin yritys toimii osakeyhtiölain mukaan. Se voi myydä palveluitaan julkiselle sektorille eli itselleen, mutta se voi toimia myös vapailla markkinoilla muiden osakeyhtiöiden tapaan. Tätä ei EVA näköjään katso hyvällä. Sille sopii oikein hyvin, että yksityiset yritykset laajentavat toimintaansa ja ottavat hoitaakseen kuntien tähän asti tuottamia palveluja, mutta vapaille markkinoille julkisen sektorin yrityksiä ei haluta kilpailemaan. Ne yksityissektorille ulkoistetut palvelut maksetaan veronmaksajien pohjattomista taskuista otetuilla rahoilla, ja yksityisen palveluntuottajan on tuotettava osakkeenomistajilleen voittoa. Julkisen sektorin ei tarvitse tuottaa voittoa omasta tuotannostaan, ja jos julkisen sektorin omistama yritys tuottaa voittoa, niin se voidaan tulouttaa omistajalle eli julkiselle sektorille.

Kullas sanoo, että etenkin demarit vannovat alati paisuvan julkisen sektorin nimeen. Paisuminen ei ole totta, kertoo Markku Lehtola Facebookissa. Vuodesta 1975 vuoteen 1992 julkisyhteisöjen osuus kansantalouden arvonlisäyksestä kasvoi 15,2 prosentista 23,7 prosenttiin, mutta vuoden 1992 huipusta julkisyhteisöjen osuus laski vuoteen 2020 mennessä 19,3 prosenttiin.

Näin se menee. Yhteiskunnan maksamat tuet ovat liian suuria siihen asti, kunnes minä tarvitsen niitä. Silloin ne ovat liian pieniä. Polttoaine on nyt liian kallista, joten yhteiskunnan on laskettava sen hintaa alentamalla omia verotulojaan, joita minun saamani tuet edellyttävät. Maalla asuvana eläkeläisenä olen tietenkin sitä mieltä, että ei tukea tarvitse antaa työssäkäyvien työmatkavähennyksiin, vaan juuri minulle. Jos olisin EVA:n johtaja, niin tietenkin vastustaisin julkisen sektorin toimimista markkinoilla, koska toiminnan voitot menisivät julkisen sektorin rahoittamiseen.

Siis sen julkisen sektorin, joka sääntelee ja verottaa liikaa ja jota kaikki aina hädän tullen huutavat apuun.