Kettu ja pihlajanmarjat

Ehkä muistatte vielä, miten tarkasti Sipilän hallituksen aikana seurattiin työllisyystavoitteen kehitystä. Se oli päivän ykkösuutinen kerran kuukaudessa, ja kun joulukuussa 2018 työllisyystavoite viimein saavutettiin, niin se oli yhtä juhlaa. Ministerit kiittelivät itseään ja toisiaan median edessä, ja jokainen uusi työpaikka ja työllistynyt työtön olivat hallituksen työllisyystoimien ansiota.

Sipilän hallituksen työllisyystavoite oli 72 prosenttia.

Kun Antti Rinteen juuri aloittanut hallitus kesäkuussa 2019 asetti työllisyystavoitteekseen 75 prosenttia, niin sitä pidettiin toiveajatteluna. Tässä välissä tilastointitapa muuttui, ja nykyisin puhutaan työllisyysasteen trendiluvusta, josta on karsittu pois kausivaihtelun vaikutus. Vanhoja, ennen vuoden 2021 maaliskuuta julkaistuja lukuja ei pidä käyttää sellaisenaan, vaan niistä pitää vähentää suunnilleen yksi prosenttiyksikkö. Sipilän hallituksen saavuttama työllisyystavoite olisi siis nykyisellä laskutavalla 71 prosenttia.

Kesäkuussa 2019 asetettu työllisyystavoite 75 prosenttia on uuden laskutavan mukaan 74 prosenttia, ja se on nyt saavutettu. Helmikuun 2022 trendiluku on 74,0 prosenttia, kertoo Tilastokeskus. Vanhan laskutavan mukaan se olisi 75 prosenttia, ja se on STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainàn mukaan vertailukelpoisen mittaushistorian ennätys. Työllisiä oli vuoden 2022 helmikuussa noin 2 570 000, mikä oli 89 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.

Mutta missä ovat uutisotsikot, missä juhlat pidetään? Varmaan jo tänään asia nousee kaikkien medioiden ykkösuutiseksi ihan vanhan tavan mukaan, ja tuttuun tapaan lehdissä lienee hallituksen työllisyyspolitiikkaa ylistäviä kolumneja. Jos hyvä työllisyyskehitys oli kolme vuotta sitten Sipilän hallituksen ansiota, niin pakkohan myös näin hyvien lukujen on johtua nykyisen hallituksen työllisyystoimista.

Eipä nouse ykkösuutiseksi. Yle ei ole ainakaan tv-uutisissa tainnut mainita asiasta mitään, ja Iltalehdessä asiasta kerrotaan neutraalin toteavasti. Kaikkia medioita en ole tutkinut, mutta jos vanhan tavan mukaan mentäisiin, niin pakkohan sen olisi ollut silmiin sattua. Nyt se sattui silmiini Li Anderssonin päivityksestä Facebookissa ja seuraavaksi tuossa linkittämässäni Kansan Uutisten jutussa.

Aika kumma juttu, että pitää lukea Kansan Uutisia saadakseen tietää hallituksen onnistumisesta näin tärkeässä asiassa. Kyllä minä ymmärrän, että sota Ukrainassa ohittaa muut aiheet, mutta silti kummastuttaa. Tänäänkin Ylen aamussa oli kolme poliitikkoa keskustelemassa työllisyys- ja työmarkkinatilanteesta ilman että tätä asiaa mainittiin kertaakaan. Sen sijaan ainakin kokoomuksen Paula Risikko halusi hoitajille lisää palkkaa, mutta ei tiennyt mistä rahat otetaan. Hänen mukaansa julkinen talous elää velaksi, pitää olla jakovaraa ennen kuin voidaan jakaa ja kaikki on saatava töihin. Se virsi tuntui hyvin tutulta.

Elvyttävää finanssipolitiikkaa sanotaan holtittomaksi velkaantumiseksi ja kannustavaa työllisyyspolitiikkaa työllisyystoimien puuttumiseksi, vaikka tilastot osoittavat, että leikkauksia ja keppiä ei tarvita. Sipilän hallituksen aikana jokainen työllisyysprosentin kymmenesosa oli hallituksen työllisyystoimien ansiota. Mitä ne ihmeelliset työllisyystoimet sitten olivat? Nehän olivat työttömyysturvan leikkaamista, aktiivimallia ja palkatonta työtä, ja niitä pidetään vieläkin ainoina oikeina työllisyystoimina. Koska ne puuttuvat, niin silloin puuttuvat kaikki työllisyystoimet ja työllisyys nousee ilman hallituksen myötävaikutusta.

Niin, missä ovat ne uutiset ja hallitusta ylistävät kolumnit? Olisiko niin, että vanha sanonta ketusta ja pihlajanmarjoista pitää paikkansa?