Jokapäiväinen leipä

Suomen Nato-jäsenyydestä käytävä keskustelu on ymmärrettävästi täyttänyt kaikki uutiset ja somen niin perusteellisesti, että jopa jokakeväinen keskustelu tietystä virrestä uhkaa jäädä sen varjoon. Siitä ei isoa vahinkoa tule, mutta jotkin muut asiat nousisivat tavallisesti paljon paremmin esille. Katsotaan pikaisesti niistä kahta.

Jo vuosien ajan elinkeinoelämä ja oikeistopuolueet ovat vaatineet työehtosopimuksiin enemmän paikallista sopimista. Sen on sanottu mahdollistavan paremmat palkankorotukset ja olevan muutenkin keskitettyjä sopimuksia joustavampi. Vastustajien mielestä paikallinen sopiminen on tarkoitettu lähinnä palkkojen alentamiseen. Meneillään oleva hoitajien työriita todistaa, että ei sitä ole ainakaan palkkojen korottamiseen tarkoitettu.

Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin hallitus päätti äänestyksen jälkeen, että sairaanhoitopiirin johtaja voi aloittaa työehtosopimusneuvottelut Sote ry:n eli Tehyn ja Superin kanssa paikallisen sopimisen tekemiseksi. Tyhjää äänestivät kokoomuksen edustajat. Kuntien työnantajajärjestö KT pitää päätöstä laittomana. Päätös uhkaa romuttaa koko sopimusjärjestelmän, ja yksi paikallinen sopimus johtaisi uusiin samanlaisiin sopimuksiin.

Niinhän siinä kävisi. Juuri keskitettyjen sopimusten romuttamiseen paikallisneuvotteluilla on tähänkin asti pyritty, mutta nyt uhkana on palkkojen nouseminen yli sen, mihin keskitetyllä sopimuksella pyritään. Siksi paikallista sopimista vastustavat nyt eniten ne, jotka tähän asti ovat sitä eniten kannattaneet. Takki kääntyi nopeasti, ja nyt juuri keskitetty sopimus onkin ainoa oikea ratkaisu.

Minä kannatan edelleen keskitettyä sopimista, mutta ymmärrän kyllä tämänkin irtioton. Kuntatyönantaja ei ole helmikuun jälkeen edes neuvotellut ja sovittelulautakunnan työ näyttää jämähtäneen paikalleen. Yksi paikallinen sopimus voi avata solmun ja saada neuvottelut alkamaan uudelleen.

Otetaan toisena asiana esille Ukrainan sodan takia nousevat elinkustannukset. Jokainen on huomannut hintojen nousun, ja erityisen kipeästi sen ovat huomanneet yhteiskunnan tuilla ja pienillä eläkkeillä elämään joutuvat. Eilen hallitus esitteli eduskunnalle ylimääräisen indeksikorotuksen, joka korottaa suurinta osaa kansaneläkeindeksiin sidotuista etuuksista elokuun alusta lähtien. Laitetaan näistä korotuksista kuva:

Hallituksilla on eroa. Sipilän hallitus jäädytti kansaneläkeindeksin koko hallituskautensa ajaksi, ja sen seurauksena kustannusten nousu köyhdytti köyhiä. Nykyinen hallitus poisti indeksijäädytyksen heti kautensa alussa, ja nyt se tekee indeksiin ylimääräisen korotuksen. En tiedä miten tähän suhtaudutaan oppositiossa, sillä asiasta on uutisoitu suunnilleen yhtä vähän kuin uutisoitiin Sipilän hallituksen indeksijäädytyksistä.

Oppositiossa on kyllä puhuttu elinkustannusten noususta ja vaadittu veronkevennyksiä, mutta samalla on vaadittu myös tiukkaa talouskuria. Siksi minua kiinnostaisi tietää opposition näkemys. Köyhien näkemyksen minä jo tiedän.

Maailmassa tapahtuu todella isoja asioita, jotka vaikuttavat myös meidän pienten ihmisten elämään. Natoon liittyminen on koko valtakunnan turvallisuuden kannalta tärkeä asia, mutta tavallisten ihmisten turvallisuuden tunteeseen vaikuttaa eniten varmuus jokapäiväisestä leivästä. Juuri siitä palkkaneuvotteluissa ja indeksikorotuksessa on kysymys.