Julkisuudenhallintaa ja junttiutta

– Me selvitämme täällä rikoksia. Jos jokin käytös on epäsopivaa, niin mehän emme sellaisia täällä tutki.

Näin lyhyesti kuittasi keskusrikospoliisi kokoomuksen pyynnön tutkia Wille Rydmanin tapaus uudelleen. Tämä ainoa oikea vastaus oli ihan odotettavissa, sillä juridisesti asia on jo käsitelty. Poliisi on jo esiselvityksessä tutkinut väitteet ja todennut, että esitutkinnan aloittamisen kynnys ei ylity. Jos uutta näyttöä ei ole, niin saman aineiston tutkintaa ei aloiteta uudelleen.

Jo puolueen poliisille esittämä pyyntö oli omituinen. Puolue ei ole asianosainen, eikä yksikään poliitikko tai edes kokonainen puolue voi puuttua poliisin toimintaan yksittäistapauksissa. Tämä ymmärrettiin nopeasti myös kokoomuksen eduskuntaryhmässä. Kummallinen pyyntö jäi lyhyeksi kananlennoksi ja kertoo oikeastaan vain kriisinhallintaongelmasta. Ihan hyvin voi kysyä myös Iltalehden tapaan oliko kyseessä yritys suunnata huomio tapauksen rikosoikeudelliseen puoleen, mutta minusta puolueen toiminta vaikuttaa lähinnä hätiköinniltä.

Ei se mikään ihme ole, sillä kuten jo eilen mainitsin, niin kerrankin poliittinen vastuu lankeaa koko puolueelle. Laki asettaa paheksuttavuudelle juridisen rajan, mutta sen alapuolelle jää eettisen vastuun koko skaala. Sen harkitseminen jää Rydmanin itsensä lisäksi koko puolueelle ja viime kädessä äänestäjille. Viimeisimpien tietojen mukaan Rydman on ilmoittanut eroavansa eduskuntaryhmän jäsenyydestä toistaiseksi, ja se on varmasti viisain ratkaisu.

Tämä on kannatusmittausten kärjessä keikkuvalle puolueelle kova paikka, joten hätäily ei ihmetytä. Rydmanin tapauksen yksityiskohtiin en ota kantaa, sillä kuten sanottu, niin juridisesti asia on selvä ja eettisen puolen likapyykin pesee puolue. Noin yleisellä tasolla on kyllä huolestuttavaa, että näin vanhakantainen käytös yleensä konkretisoituu kokoomuksen kaltaisessa puolueessa. Olen kokoomuksen kanssa eri mieltä suunnilleen kaikesta, mutta olen aina pitänyt sitä asiapuolueena. Niin pidän jatkossakin, sillä nyt ei ole kyse politiikan sisällöstä, vaan sen lieveilmiöstä.

Se lieveilmiö näkyy tämän tapauksen takia nostavan rumaa päätään yhä näkyvämmäksi. Tänään vihreiden varapuheenjohtaja Iiris Suomela sai tietää, että hänestä on otettu eduskunnassa salaa kuva, jota on levitelty pitkin somea vihjailevin saattein. Kuvassa Suomelan hame on jalkojen asennosta johtuen noussut korkealle, ja sitä kuvan ottanut ja sitä levittävä VKK:n varapuheenjohtaja Jarno Vähäkainu pitää ”humoristisesti” seksuaalisena häirintänä.

En viitsi kertoa kommentoijien vastenmielisestä röhkimisestä kuvan alla, mutta se pistää ihmettelemään mikä ihmeen käytöstapoja vailla olevien moukkien kansannousu on meneillään. Tuntuu oikeasti siltä, että moukkamaisuus on joidenkin mielestä täysin hyväksyttävää ja naiset ovat pelkkiä objekteja. Tiedän tällaista ajattelua olevan paljonkin, mutta yleensä se pidetään omana tai korkeintaan pienen piirin tietona. Politiikkaan on tullut mukaan asiakeskusteluihin kykenemätöntä väkeä, joka kommunikoi ainoalla osaamallaan tavalla.

Politiikka on melkoisessa alennustilassa, jos poliittisten uutisten pääsisältö alkaa olla seksuaalisesta häirinnästä kertovaa. Tähän tarvitaan vastavoima, ja jokaisen suoranainen velvollisuus on puuttua kaikkeen epäasialliseen käytökseen heti sitä havaitessaan. Muuten elämme kohta kuin pellossa.