Minä ensin!
Me ihmiset olemme itsekkäitä, mutta kun itsekkyyttä yritetään selittää järkiperustein, niin homma menee naurettavaksi. Erityisen naurettavaksi se meni viime maanantaina, kun Li Andersson (vas) ehdotti miljonääreiltä perittäväksi 0,5 prosentin miljonääriveroa. Hyvin nopeasti selvisi, että Suomessa ei ole miljonäärejä ja jos onkin, niin heillä ei ainakaan ole rahaa.
(Kuva: Jouni Sirén/Facebook)
Näiden kuvan henkilöiden varallisuutta en tiedä, mutta huvittavinta on, että moni ihan tavallisilla palkkatuloilla elävä ilmoittautui miljonääriveron vastustajaksi. Ehkä se estäisi heitä tulemasta miljonääreiksi. Huomasin myös monen miljonääriveron vastustajan olevan niitä samoja, joiden mielestä työttömyysturvaa ja sosiaalitukia pitää leikata. Ne kun kannustavat laiskottelemaan.
(Kuva: Sira Moksi)
Niin, se Sipilän aktiivimalli. Nyt julkisuudessa puhutaan negatiivisella tavalla uudesta “pohjoismaisesta työvoimapalvelumallista”, jota jatkuvasti sanotaan uudeksi aktiivimalliksi. Tässä uutisessa huomio kiinnittyy ihan ensimmäiseksi lainausmerkkien paikkaan. Pohjoismainen työvoimapalvelumalli on virallinen termi, mutta juuri se on laitettu lainausmerkkeihin. Näin vahvistetaan mielikuvaa siitä, että kyseessä on sama malli kuin Sipilän hallituksen työttömiä kurittanut aktiivimalli.
Ei ole, mutta moni on jo unohtanut aktiivimallin yksityiskohdat. Vertailin Sipilän hallituksen aktiivimallia ja Marinin hallituksen uutta mallia jo maaliskuussa 2021, joten lukekaa jos kiinnostaa. Mallia voi arvostella ihan vapaasti, mutta älkää toista kertaa kaatako paskaa minun niskaani samalla tavalla kuin teitte maaliskuussa 2021. En minä sitä mallia ole suunnitellut. Jos olisin, niin olisin miettinyt kaksi kertaa tuota lähtökohtaista neljän työpaikan hakemisvelvoitetta ja olisin luopunut kokonaan työssäolovelvoitteesta eli ikuisesta karenssista.
Mutta kuten tiedetään, niin Marinin hallitus ei osaa tehdä mitään oikein ja se Antti Rinteen vappusatanenkin oli jatkuvasti toistetun mantran mukaan tyhjäksi osoittautunut vaalilupaus, josta on tullut poliittisen valehtelun synonyymi. Rinnehän lupasi vappupuheessaan vuonna 2018 pienimpiin eläkkeisiin sata euroa kuukaudessa nettona lisää useamman vuoden ohjelmalla. Siitä ensimmäinen osa eli noin puolet annettiin vuoden 2020 alussa, mutta sitten tuli korona ja rahat tarvittiin muun muassa mittaviin yritystukiin.
Vuonna 2019 takuueläke oli 784,52 euroa kuukaudessa. Nyt eduskunta päätti hallituksen esityksestä tehdä kansaneläkeindeksin ylimääräisen korotuksen 1.8.2022 alkaen. Korotus koskee kansaneläkkeiden lisäksi kaikkia kansaneläkeindeksiin sidottuja tukia, joita ovat muun muassa vammaisetuudet, työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Tämän korotuksen jälkeen takuueläke on 885,63 euroa kuukaudessa. Siinä on se vappusatanen, jolle on irvailtu jo yli neljä vuotta.
No mutta kyseessä on indeksikorotus, joka on ihan eri asia, sanoo moni. Niinhän se on, mutta eivät indeksikorotukset taivaalta tipahda. Yleensä ne tehdään kerran vuodessa, mutta nyt on kyseessä elinkustannusten noususta johtuva ylimääräinen indeksikorotus. Muistutan vielä aikoinaan huonosti uutisoidusta ja siksi huonosti tunnetusta indeksin jäädytyksestä, jonka kaikkialta leikannut Sipilän hallitus toteutti koko hallituskaudekseen. Hinnat nousivat, mutta kansaneläke ja tuet eivät.
Taas annetaan köyhille rahaa, mutta rikkaille ei. Lisäksi hallitus vielä haluaa kohdentaa veronkevennyksiä pienituloisille, ja sehän on tietysti ihan väärin. Veronkevennykset ovat perinteisesti olleet prosentuaalisia, jolloin hyvätuloisimmat hyötyvät niistä eniten. Hyvätuloisilla on puskuria aivan eri tavalla kuin pieni- ja keskituloisilla ihmisillä, mutta se on sivuseikka silloin, kun halutaan itselle lisää rahaa.
Niinpä itsekkään ihmisen on ihan pakko lähteä bensaostoksille Venäjän poistettua koronarajoitukset. Kukaan ei nyt vaadi rajaa kiinni, kun itsekkäät ovat valmiita tukemaan Venäjän sotakassaa ja myymään Ukrainan yhdestä tankillisesta bensaa. Suomen hinnaksi he saattaisivat määritellä kaksi tankillista.
Kaiken takana ei ole nainen vaan wannabeporvarius. Vaikka ei itse kuuluisikaan hyvin toimeentulevien joukkoon, rikkaiden, itsevarmojen ja itsekkäiden tukeminen on kuin saisi itsekin pienen palan menestyksestä. Samalla tavallahan ihmiset menenvät sankoin joukoin teiden varsille tuijottamaan kuninkaallisia, jotta saisivat edes pienen välähdyksen heidän glamouristaan.
Monessa asuu vielä pieni alamainen, jonka pirtaan ei sovi ylempien arvostelu. Hierarkia se olla pitää.
Tuo wannabius alkaa jo varhain vaikkapa kouluympäristöissä. Siellä on aina ne muutamat kauniit ja rohkeat joita muut ihailevat. Yleensä varakkaista perheistä ja viimeisen muodin mukaiset vaatteet päällä ja uudenkarheat menopelit alla. Kertoilevat mielellään viimeisistä eksoottisista lomamatkoistaan perheen kanssa.
Nämä sitten vetävät muita puoleensa kuin takiaiset juuri siksi että näin he tuntevat saavansa osasen tuosta luokan kunkun tai prinsessan onnesta ja hyvinvoinnista.
Näin tuo wannabius syntyy ja jää päälle monelle loppuiäksi. Mutta onneksi Suomessa on vielä paljon myös solidaarisesti ajattelevia, ei vain itsekkäitä menestyviä oikeistolaisia lakeijoineen.
Keskiluokkaisuutta haikaileva pikkuporvarillisuus on nyt niin muotia. Oikeiston ostamat lehdentoimittelijat voivat onnitella itseään: – tavoite saavutettu.
Hyi saatana, kuten Seppo Räty aikoinaan esitti mielipiteensä oopperasta…!
Olisin ymmärtänyt, jos miljonäärit käyvät äänekkäästi vastustamaan miljonääriveroa, mutta nyt näytti siltä, että somessa miljonäärejä oli kiivaasti puolustamassa se aina sama mölisevä kööri tietyn puolueen kannattajia, jotka yleensä vastustavat kaikkea ja jotka kuitenkin ovat melko persaukisia. Voi kun samalla innolla puolustaisivat vaikka Saimaan norppaa! Oikeat miljonäärit ovat hiljaa ja matalalla profiililla, kuten toki aina. Arvaisin kuitenkin, että Björn Wahlroosilta on jo haettu asiaan kommentti ja se lähipäivinä julkaistaan.
Rikastumisessa ei ole mitään pahaa. Laittomassa verovälttelyssä on.
Kun kerran bloginpitäjä aloitti tämänkertaisen lastunsa kirjoittamalla itsekkyydestä, niin sujautetaan tämä itseäni usein hämmästyttävä seikka nyt tähän kohtaan. Olen hämilläni siitä, että moni joutuu suorastaan pyhän vihan valtaan, jos kerron äänestäneeni “omaa etuani vastaan”. Silloin tarkoitetaan aina taloudellista tuloa. En minä ole ikinä äänestänyt sen perusteella, kuka lupaa omalle viiteryhmälleni (milloin opiskelijana, milloin työttömänä ja milloin pienipalkkaisena työntekijänä) enemmän rahaa. Pärjään oikein hyvin työttömyystuillakin ja vielä paksummin nykyisellä, alle 2 tuhannen euron kokopäivätyöpalkallanikin. Miksi en saisi äänestää jonkun mielestäni tärkeämmän asian kuin oman taloudellisen edun perusteella?
Niin. Miksi ajatella vain itseään?
Jotenkin on tunne että itseään vastaan äänestämistä olisi, jos rikas äänestää vasemmistoa. Jos silloinkaan: yhteiskuntarauhan säilyminen luulisi olevan hyvä asia rikkaallekin.
Vaan entäpä kun köyhä duunari tai työtön äänestää oikeistoa?
No se nyt ainakin on omaa etua vastaan äänestämistä. Mutta mitä tämä köyhä duunari tai työtön siitä hyötyy? Tai kukaan muukaan, paitsi ne varakkaat/suurituloiset ja rikkaat.
Ei mitään.
Oikeistoa äänestäminen ei mitenkään hyödytä yhteiskuntaa. Siitä ei seuraa mitään hyvää yhteiskunnalle. Päinvastoin.
Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy. Yhteiskunnan palvelut huononee, kaikki tulee kalliimmaksi. Yhteiskunta muuttuu turvattomaksi, koska ihminen ei suostu kiltisti kuolemaan nälkään.
Joo, voi ja saa sitä äänestää niinkin, ettei ajattele omaa taloudellista etua.
Mutta jos silloin haluaa että elämä muuttuu patemmskfi kaikille, niin ei äänestä oikeistoa.
Eikös vain?
PS. Toki jos haluaa että rikkaat rikastuu, tulo- ja luokkaerot kasvavat, ja elämä muuttuu turvattomaksi, silloin kannattaa ehdottomasti äänestää oikeistoa. Vaikka olisi työtön tai pienituloinen duunari…
Ja äänestämällä porvaripuoluetta (kok) on itsekin ikäänkuin hyvin toimeentuleva, nuori ja ehkä kauniskin!
Kun Pikettyn ajatteluun on tutustunu, niin Anderssonin ilmoille heittämä verotusehdotushan oikeastaan seurailee sen tutkimuspohjaista ideointia. Kiintoisaa havaita,millaisen somehässäkän ehdotus heti ryöpsäytti tämän oikeastaan jo ennakkoon arvattavan jengin porukoissa. Kruunupäiden tapaan äveriäillä on tosiaan ilmeisesti kautta klassisen ja modernin liberaalitalouden historian ollut aina omat fanittajat ja hangaroundinsa. Tästä hupaisa esimerkki J. Austenin klassikossa”Ylpeys ja ennakkoluulo” naispäähenkilön pappis-sukulainen, jonka seudun varakkaimman kartanon omistajan ylipursuava miellyttäminen ei koskaan väsähdä1800-luvun sääty-yhteiskuntaa ja sen käytännön elämän lainalaisuuksia kuvaavan Austenin tarinassa.
Kateus on kova juttu. Esim. töissä saamani haittatyölisät olivat turhia ja vastuuttomia monen sellaisen mielestä jotka eivät itse sellaisia töissään saaneet. Eivät tietenkään ajatelleet sitä, että heidän öisin piereskellään unissaan peiton alla minä valvoin ison joukon avuttomien vanhuksien turvaa.
Kokemuksesta tiedän, että (markka-aikana) viiden pennin ero tuntipalkassa tai kympin ero kuukausipalkassa oli tehtaalla jokapäiväisen elämöinnin syy. Työnantaja tiesi kuinka pienillä marginaaleilla pystyi ohjaamaan tuotantoa.