Yhteiskunnallinen painoarvo

Journalistin ohjeiden mukaan tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin, tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti, ja jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu. Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka.

Ohjeet eivät kuitenkaan näytä pätevän silloin, kun uutisoidaan pääministeri Sanna Marinin bilettämisestä. Iltalehti julkaisi eilen illalla uutisen videosta, jolla Marin juhlii julkisuudesta tuttujen henkilöiden kanssa. Jutussa lehti myöntää suoraan, että Instagramista jo poistuneen videon alkuperää, kuvausaikaa, kuvauspaikkaa tai edes kuvaajaa ei tiedetä. Silti lehti teki uutisen, koska asialla on “yhteiskunnallista painoarvoa”.

Mikä tekee asiasta yhteiskunnallisesti merkittävän? Minä en tiedä, eikä minulle riitä perusteluksi se, että kyseessä on pääministeri. Ainakin periaatteessa myös hänellä pitäisi olla yksityiselämän suoja varsinkin jossain yksityisasunnossa juhlittaessa, mutta ei näköjään ole. Paheksumisen vyörystä päätellen myös ilmeisen salaa kuvattu tai ainakin ilman asianomaisten lupaa julkaistu video on poliittisesti mahdottoman tärkeä asia. Ainakin Iltalehden Facebook-sivu täyttyi nopeasti tyypillisestä rähinästä, jonka sekaan ei kannata mennä kyselemään hyvän journalistisen tavan perään. Poliittiset mielipiteensä kohu-uutisten perusteella muodostavat käyvät kimppuun suorastaan hysteerisellä raivolla.

Iltapäivälehdille yhteiskunnallista painoarvoa on kaikilla muilla paitsi oikeasti yhteiskunnallisesti merkittävillä asioilla silloin, kun kyseessä on pääministeri Marin. Eilisessä SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa hän otti kantaa hoitajamitoitukseen ja linjasi koulutuspolitiikkaa varhaiskasvatuksesta alkaen, mutta uutisoinnin puuttumisesta päätellen näillä asioilla ei ole yhteiskunnallista painoarvoa. Sen sijaan uutinen saatiin pääministerin näkemyksistä Vesa-Matti Loirin valtiollisiin hautajaisiin. Onhan sekin tärkeä asia, mutta sen yhteiskunnallinen painoarvo voidaan kyseenalaistaa siitä huolimatta, että Loiri oli merkittävä taiteilija.

Medioilla on eroa ja iltapäivälehdet elävät kohuista, joita kansa haluaa seurata ja kuvitella osallistuvansa poliittiseen keskusteluun. Tosiasiassa se osallistuu vain tyhjänpäiväiseen ja tyhjäpäiseen rähinöintiin. Mielestäni jokaisella poliitikollakin on oikeus vapaa-ajan yksityiselämään. Olisin samaa mieltä siinäkin tapauksessa, että jokin lehti julkaisisi nimettömän, ajattoman ja paikattoman videon Riikka Purran yksityistilaisuudesta.

Sanna Marin on ravistellut poliittisia instituutioita, mutta siihen ovat syynä juuri nämä tekemällä tehdyt kohut. Niiden varjoon jäävät kaikki Marinin ja hänen johtamansa hallituksen saavutukset, joista ei koskaan puhuta mitään. Jos aiotte sanoa ettei niitä ole, niin lukekaa täältä kaksi viikkoa sitten kirjoittamani kooste. Kirjoitin sen siksi, että yksikään toimittaja ei ole sellaista kirjoittanut.

Joillekin politiikaksi kelpaa mikä tahansa kohu, ja niitähän saadaan haluttaessa ihan kenestä tahansa. Joillekin toisille politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja poliittisia linjauksia, mutta he ovat tylsää sakkia. Kunnon kohu päihittää asialliset asiat mennen tullen, ja ennen kaikkea kohun kehittelijät saavat rahaa. Kyllä kansa kohujuttuja klikkailee. Kansa myös kommentoi, ja se lisää näkyvyyttä ja rahaa. Näin se menee.

***

EDIT 18.8.2022 klo 12.25
Koska blogiini satakin törkykommenttia päivässä suoltava Ilpo haluaa julkisuutta, niin annetaan Ilpolle julkisuutta. Tässä näyte Ilpon uusimmista puheista, jotka täyttävät mennen tullen kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.

***

Tätä juttua ei voi kommentoida, koska sain kommenteista tarpeekseni jo Iltalehden Facebook-sivulla, jonka moderointi näkyy loistavan poissaolollaan.