Kärpäsestä härkänen

Ylen Viimeinen sana palasi eilen pääministeri Sanna Marinin bilekohuun, ja alku meni oikein hyvin. Suvi Auvinen kritisoi kohun nostaneita ja sitä ylläpitäneitä medioita ja Juho Romakkaniemi totesi median toimineen samalla tavalla kuin se on toiminut ennenkin. Sitten studioon kutsuttiin Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Jussi Pullinen todistamaan, että kohu oli aiheellinen, koska asialla oli yhteiskunnallista painoarvoa.

Siitä yhteiskunnallisesta painoarvosta kirjoitin jo kohun alkaessa, eikä minun ole tarvinnut muuttaa mieltäni. Iltapäivälehdille yhteiskunnallista painoarvoa on kaikilla muilla paitsi oikeasti yhteiskunnallisesti merkittävillä asioilla silloin, kun kyseessä on pääministeri Marin. Sen lisäksi minulle selvisi eilen, että sitä yhteiskunnallista painoarvoa on kaikella sillä, millä klikkimediat haluavat sitä olevan.

Eilen somessa levisi videopätkä, jossa kansanedustaja Jukka Gustafsson (sd) huusi mieltään osoittaville hoitajille. Sillä huudolla on kaikesta päätellen huomattavan paljon yhteiskunnallista painoarvoa, ja nyt Gustafsson kuulemma tullaan muistamaan demariedustajana, joka huusi duunareille eduskuntatalon edessä. Näin yksittäinen sana erotettiin koko tapahtumasta ja nostettiin uutisen ykkösaiheeksi.

Minun mielestäni Gustafsson pyysi hiljaisuutta siksi, että hän halusi saada äänensä kuuluville. Heti huudahduksensa jälkeen hän puhutteli mielenosoittajia rakkaiksi ystäviksi, kertoi tukevansa palkankorotuksia ja antoi tukensa hoitajien vaatimuksille. Se ei enää kiinnostanut somekansaa ja sen reaktioita paisuttelevaa Iltalehteä. Näin varmistettiin pitkäaikaisen kansanedustajan jääminen historiaan ylimielisenä öykkärinä, joka käski mieltään osoittavia hoitajia pitämään turpansa kiinni.

Julkisuus ei mene tasan, ja vaikka whataboutismi onkin argumentointivirhe, niin joskus vertailu on paikallaan. En ole nähnyt yhtään uutista, jossa kansanedustaja Jani Mäkelän (ps) somekäytökseen olisi puututtu. Hän käskee jatkuvasti kansalaisia pitämään suunsa kiinni, koska heiltä ei ole kysytty mitään eikä sinunkauppojakaan ole tehty. Minua hän nimitteli jokin aika sitten pohjoiskarjalaiseksi huru-ukoksi. Sanoin jo muutama vuosi sitten, että ennen kansalaiset haukkuivat kansanedustajia, mutta nykyisin jotkut kansanedustajat haukkuvat kansalaisia. Siinä ei nähdä mitään kummallista, ja Mäkelää sanotaan korkeintaan räväkäksi ja kärkeväksi somekeskustelijaksi. Yksikään lehti ei ole sanonut hänen unohtaneen, kenellä hän on töissä.

Miksi sitten uutisointi on näin valikoivaa? Jos jätetään pois epäilyt uutisten poliittisista motiiveista, niin keksin helposti parikin syytä. Ensimmäiseksi tulee mieleen se median yleinen toimintatapa, josta Romakkaniemi eilen puhui. Uutisoidaan siitä, mistä some kohisee, ja juuri se somekohina antaa asialle yhteiskunnallista painoarvoa. Näitä juttuja haluavat lukea ne, jotka itsekin kohisevat somessa ja “keskustelevat” meemeillä, joten some ja uutisointi ruokkivat toisiaan.

Mitään asiallista näistä jutuista ei jää käteen, sillä ei Gustafssonin huudahduksesta noussut meteli lisää yhtään tietoa työmarkkinaneuvotteluista. Tietoa eivät lisää myöskään puheet pakkolaista ja lakko-oikeuden rajoittamisesta, jos niitä puheita ei avata asiallisesti. Jos joku sitä yrittää, niin some käskee olemaan hiljaa. Esimerkiksi SDP:n tiedote potilasturvallisuuslain käsittelystä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ei kiinnosta oikeastaan ketään, koska kansanedustaja on sentään huutanut mielenosoittajille.

Toinen syy on näiden juttujen kirjoittamisen helppous. Minunkaan ei tarvinnut tällä kertaa taustoittaa mitään, vaan pystyin kirjoittamaan tämän jutun vähintään yhtä nopeasti kuin iltapäivälehdet kirjoittavat omia juttujaan. Sisältökin on yhtä olematonta, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä silloin, kun kohistaan somessa.

EDIT 17.9.2022 klo 9.20
Korjattu ensimmäistä kappaletta. Studiossa oli Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Jussi Pullinen, ei Iltalehden Perttu Kauppinen, kuten ensin kirjoitin.

***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin. Sen yrittäminen kertoo, että ette ole lukeneet juttua loppuun.