Mitä tänään pelättäisiin?
Media ja sosiaalinen media elävät symbioosissa, jossa ne lietsovat toisiaan pelkäämään milloin mitäkin asiaa. Yleensä se alkaa niin päin, että media nostaa esille pelkäämisen aiheita, ja aina valmis someyleisö on valmis pelkäämään juuri näitä asioita. Näin saadaan aikaan kierre, jossa media voi tehdä lisää juttuja näistä pelonaiheista, koska niistä puhutaan niin paljon.
Otetaan muutama esimerkki viime päiviltä. Yliopistopiireissä kuulemma ollaan kauhuissaan woke-hulluudesta, joka on suorastaan vyörynyt osaksi kaikkea toimintaa. On kyttäystä, ilmiantoja ja pelkääviä opettajia, kun feministit ja antirasistit tekevät valkoihoisten, hetreronormatiivisten miesopettajien elämän sietämättömäksi. Tilanne on niin arka, että yksikään opettaja ei edes uskalla puhua omalla nimellään mitään.
Siltä tosiaan näyttää, sillä ainakaan somessa yksikään sorrettu opettaja ei ole tullut todistamaan. Sen sijaan useampikin on kertonut, että ei edes tunnista ilmiötä, mutta moni yliopistoa koskaan käymätön on kauhistellut, että kyllä on mennyt hirveäksi. Niin varmaan on, kun lehdessä niin sanotaan ja kansakin sen tietää. Minä en tiedä enkä erityisemmin edes halua tietää. Mietin vain, että mikähän lienee suomalainen totuus ja mikä amerikkalaista tuontitavaraa niin wokessa kuin sen vastustamisessakin.
Paljon enemmän pitää nyt pelätä jengirikollisuutta, josta viime aikoina on puhuttu ihan Ruotsin malliin. Katujengeistä on yritetty varoitella, ja asiassa on sikäli perää, että yksi päätekijä tuomittiin kymmenen vuoden rangaistukseen. Koska hän ei ole Suomen kansalainen, niin hänet voidaan rangaistuksen kärsimisen jälkeen karkottaa maasta.
En tiedä kuinka paljon jengirikollisuudessa on kyse tähän yhteen rikosvyyhteen liittyvästä ilmiöstä, mutta sen tiedän, että aihe on jo noussut poliittiseen keskusteluun. Rangaistuksia vaaditaan kovemmiksi kautta linjan ja jengirikollisuudesta syytetään ulkomaalaisia. Somen perusteella tuntuu joskus siltä, että jengirikollisuus vaaditaan palautettavaksi kantasuomalaisten käsiin.
Odotettavissa on Ruotsin mallin mukaiset vaalit, joissa juuri ulkomaalaisten jengirikollisuus nousee tärkeäksi osaksi vaalikamppailua. Asiantuntijat sanovat, että rangaistusten koventaminen ei vähennä rikollisuutta, mutta kyllähän kansa tietää tämänkin asian paremmin. Kansa tietää sen siihen asti, kunnes rangaistusten koventaminen osuu omalle kohdalle, mutta sitä saa mitä tilaa. Tärkeintä on pelon lietsominen.
Vähemmän tärkeää näyttää olevan median oman roolin huomaaminen. Kuinka monta kritiikitöntä juttua tai peräti tv-dokumenttia on tehty Jari Aarniosta ja Niko Ranta-ahosta, pienemmistä tekijöistä puhumattakaan? En tiedä, mutta hyvin monta. Jutuissa kerrotaan likipitäen ihannoivasti vallan tunteesta ja rikoksilla saadulla rahalla vietetystä luksuselämästä seurapiirien pyörteissä, ja voi vain miettiä miten tällainen rikollisille annettu myönteinen julkisuus vaikuttaa syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin.
Miettikää sitä. Minä en ainakaan suostu pelkäämään jengirikollisuutta sen enempää kuin tuota woketustakaan, johon en ole koskaan elämässäni törmännyt siitä huolimatta, että olen jo varttuneessa iässä oleva valkoihoinen heteromies.
Ainakin valtionvelkaa minun pitäisi varmaan pelätä. Siitä tulee vaalien ykkösteema, ja Petteri Orpo sanoi heti Sanna Marinin Ykkösaamun haastattelun jälkeen, että Marin ei ymmärrä valtiontalouden kokonaiskuvaa. Orpon mukaan pääministerin tilannekuva Suomen taloudesta on vajaa, puutteellinen ja johtopäätöksiltään väärä, ja nyt pitäisi kertoa niitä leikkauskohteita.
Niin pitäisi Orponkin kertoa, mutta eipä ole kertonut jatkuvista kyselyistä huolimatta. Se tiedetään, että Orpo on halukas leikkaamaan työttömyysturvasta, asumistuesta ja toimeentulotuesta, mutta lopullisia listoja saadaan odotella vielä marraskuulle. Sen Orpo on sanonut, että viime hallituskauden koulutusleikkaukset olivat virhe “siinä mittaluokassa”. Tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että koulutuksesta leikataan jatkossakin, mutta ei yhtä paljon kuin viime vaalikaudella. Eiköhän sekin riitä likipitäen kiertokouluun paluuseen. Opetetaan kansalle sen verran luku- ja kirjoitustaitoa, että se pystyy tökkimään Twitteriin jotain halventavaa Sokoksen kassatytöstä maan johdossa.
Sellainen puhe tulee kaikesta päätellen lisääntymään nyt, kun miljardööri Elon Musk osti Twitterin ja aikoo ilmeisesti muuttaa sen sääntöjä. Tätä ennakoiden vihapuheen määrä suorastaan räjähti jo parissa päivässä. Sittenpä saadaankin lisää vasaramurhan yrityksiä, kun heikkopäisimmät salaliittouskovaiset ja poliittiset hörhöt aktivoituvat. Tästähän meillä on esimerkki ihan kotimaastakin.
Siinä on mielestäni relevantti pelonaihe. Tietämättömyys, pelko ja viha ovat vaarallinen yhdistelmä.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin.
Kiitos Saku! Taas tekstiä jota kaikki ei ymmärrä eikä halua ymmärtää. Kuitenkin jaksat kirjoittaa asioista niiden oikeilla nimillä. Toivotaan että joku edes ymmärtää missä mennään.
Minulta myös, kiitos Saku. Tämä blogisi viimeinen lause: tietämättömyys, viha ja pelko. Juuri näitä ruokitaan nykyajan lehdistössä. Meille syötetään kaikenlaista soopaa, joita me luemme ja muodostamme käsityksen näistä kirjoituksista. Olisi terveellistä lukea erilaisia medioita, mutta kun media on annettu oikeistolaisiin käsiin melkein kokonaan, niin emme saa muuta kuin oikeistolaista mielipidettä lukeaksemme. On todella harmi, että suomessa ei ole enää juuri muita kuin kaksi kertaa kuussa ilmestyvä Demokraatti ja silloin tällöin ilmestyvä Kansa Uutiset, jotka kertovat asioista myös toisenlaisen mielipiteen. Yhtyen Markun mielipiteeseen, on todella hyvä, että jaksat oikoa virheellisiä tietoja.