Kyllä kansa kestää
-Hötön ja heittojen sijaan kannattaisi kokeilla ihan kunnon leikkauslistan tekoa. Kyllä suomalaiset sen kestävät. Voi jopa olla, että suomalaiset suorastaan odottavat, että valtaan pyrkivät poliitikot kertovat, miten eletään suu säkkiä myöten.
Näin kannustaa Iltalehden kolumnisti Emilia Kullas puolueita ja poliitikkoja laatimaan leikkauslistoja. Tämä on samaa tulevien vaalikeskustelujen pohjustamista, josta kerroin toissapäivänä ja jonka tarkoitus on tehdä vaaleista leikkauslistavaalit. Eniten leikkaava voittaa, koska kansa haluaa leikkauksia. Kullas on ainakin rehellinen kertoessaan, että EVA:n tutkimuksen mukaan kansa haluaa leikata toisarvoisista kohteista, joista leikkaaminen ei taloutta tasapainota. Niinpä hän kannustaa käyttämään juustohöylää ihan jokaiseen menolajiin.
Taistelu sieluista on kova, kun kansa pitää saada uskomaan leikkauksiin. Sitä taotaan kansan päähän jatkuvasti velalla pelotellen. Valtiontaloudestakin annetaan väärää tietoa varsinkin somessa. Kun SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen kertoi valtiontalouden olevan tällä hetkellä reilusti ylijäämäinen, niin hänet likipitäen teilattiin. Eihän se voi olla totta, kun kaikki tietävät Marinin hallituksen velanoton olevan holtitonta ja vievän maan konkurssiin. Totta se kuitenkin on, kuten muun muassa Mäkystä ensin arvostellut Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi reilusti myönsi.
Kuten tuosta linkittämästäni Helsingin Sanomien uutisesta käy ilmi, niin valtiontalouden tilan ymmärtäminen ei ole yhtä helppoa kuin oman pankkitilin saldon katsominen. Se ei kuitenkaan haittaa niitä omatekoisia eksperttejä, jotka eivät myönnä kiireissään erehtyneensä tai jotka eivät edes ymmärrä erehtyneensä.
Velan kauhisteleminen on vain yksi keino muokata mieliä otollisiksi sekä tuleville leikkauksille että ennen kaikkea yhteiskunnallisille muutoksille. Niitä muutoksia tarjoili tänään Ylen aamussa Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, joka ehdotti taas kerran ansiosidonnaisen porrastamista ja jos oikein kuulin, niin sosiaaliturvan siivoamista työnteon tekemiseksi kannattavaksi. Ansiosidonnaisen porrastamista vaativat perustelevat aina vaatimustaan työllistymispiikeillä, joista ensimmäinen on heti ansiosidonnaisen kauden alussa ja toinen sen lopussa.
Kauden alussa tosiaan on melkoinen piikki, ja se kertoo nopeasta työllistymisestä. Se lopun piikki ei ole mikään piikki, vaan mitätön nyppylä. Laitetaan tästä taas kerran kuva.
Sosiaaliturvan siivoaminen tarkoittaa tukien leikkaamista, jotta työnteko millä tahansa palkalla kävisi kannattavammaksi kuin eläminen niukoilla tuilla. Tarkoitus on alentaa palkkoja, ja ihan samaan pyritään puheilla paikallisen sopimisen lisäämisestä. Sanotaan taas ties kuinka monennen kerran, että mikään työehtosopimus ei nytkään estä sopimasta paikallisesti sopimuksia paremmista palkoista, mutta pienemmistä sopimisen ne estävät. Ja jos joku vieläkin on kateellinen työttömien saamista tuista, niin aina voi jättää työnsä ja ruveta elämään leveästi niillä tuilla. Takaan, että naama venähtää jo ensimmäisen tuen maksupäivänä.
Jostain syystä kansan mielipiteeseen vetoavat erityisesti ne, jotka haluavat leikata sekä palkkoja että sosiaaliturvaa. Siihen vetoavat EVA, EK, Suomen Yrittäjät, muut työnantajajärjestöt, oikeistopuolueet sekä iltapäivälehtien kolumnistit ja politiikan toimittajat. Minua ihmetyttää aina, että koko kansan suulla puhuvat kovin mielellään ne, jotka edustavat vain pientä kansanosaa. Siltä suuremmalta kansanosalta ei kysytä, mutta juuri heihin näillä puheilla yritetään vaikuttaa.
Minultakaan ei kysytä, mutta annan kuitenkin hallituspuolueille yhden neuvon. Älkää antako näiden leikkaajien viedä keskustelua kuin kuoriämpäriä, vaan puhukaa talouskehityksestä, työllisyystavoitteista ja veropohjan tiivistämisestä verovälttelyyn puuttumalla. Se kansa ei ole niin tyhmää kuin leikkaajat haluavat uskotella ja jollaiseksi he haluavat sen tehdä. Tänään velkapelotteluun uskova muuttaa mielensä heti, kun leikkaukset osuvat hänen omalle kohdalleen.
Kyllä kansa kestää myös nyt käynnissä olevan leikkausvaalien valmistelun, mutta se tarvitsee kestämisensä tueksi oikeaa tietoa.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin.
Olisikohan tuon loppunyppylän yksi jopa merkittävä syy työllistämisvelvoite ja ainakin 50% työllistämistuki. En tiedä, en ole etsinyt tilastoja, olen vain itse kokenut molemmat. Nyt, kun eläkeputki ajetaan alas, voi se tarkoittaa myös tuon loppunyppylän häviämistä.
Oletan, että työllistämisvelvoite ei tuohon nyppylään vaikuta, sillä velvoitetyö voi alkaa aikaisintaan ansiosidonnaisen jakson päättymistä seuraavana päivänä.
Sen sijaan keskuudessamme on henkilöitä, jotka halutessaan voivat käyttää järjestelmää hyväkseen. Sellaisia ovat vaikkapa heikon koulutuksen omaavat kotirouvat (-miehet), joille järjestyy tarvittaessa töitä (ainakin paperilla) puolison tai hänen kaverinsa firmasta. Puolen vuoden jälkeen voi taas jäädä ansiosidonnaiselle. Puolison tulot eivät enää aikoihin ole vaikuttaneet työttömyysturvan tasoon. 57 täytettyään aiempi ansiosidonnaisen taso säilyy, vaikka palkka olisi mitätön aiempiin verrattuna. Riittää, kun “tekee töitä” kuusi tuntia päivässä kolmena päivänä viikossa, vieläpä kenties etänä, jolloin työssäoloehto täyttyy puolessa vuodessa.
On niitä varmaan muitakin esimerkkejä, jotka tuota mitätöntä nyppylää selittävät, mutta ei niiden takia koko järjestelmää tarvitse muuttaa. Ilmiö on marginaalinen ja muistuttaa “verosuunnittelua”, joka on laillinen tapa minimoida verot.
Niin, ja en ole mistään huomannut että työllistämisvelvoite päättyisi samalla kuin eläkeputki. Jatkossa vain tehdään velvoitetyötä eläkkeelle asti, ellei sitäkin mennä sorkkimaan. Eikä se huono vaihtoehto olekaan, varsinkin jos löytyy mielekästä työllistämistyötä ja kunto kestää eläkkeelle asti.
Eikö se vaikuta maksettavaan eläkkeeseen?
Valtionvelkaa voisi verrata kiinteistöön. Jos kiinteistöä ei hoideta ja sen annetaan pihistelyn vuoksi rapistua ajan myötä. siitä tulee arvoton ja purettava jäte. Jos sitä taas huolletaan ja sen kunnostamiseen satsataan rahaa, säilyttää se arvonsa. Tämä ikäänkuin simppelinä mutta helposti ymmärrettävänä ajatusleikkinä.