Liian pieni uutiseksi
Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2022 lokakuussa 66 000 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömiä oli lokakuussa 2022 lähes saman verran kuin vuosi sitten. Työllisyysasteen trendiluku oli 74,4 % ja työttömyysasteen trendiluku 6,9 %.
Näin kertoi Tilastokeskus eilen, mutta ette välttämättä huomanneet tätä uutta ennätystä. Marinin hallitus asetti työllisyystavoitteekseen 75 prosenttia, ja sitten tilastointitapa muuttui. Nykyisin puhutaan työllisyysasteen trendiluvusta, josta on karsittu pois kausivaihtelun vaikutus. Vanhoja, ennen vuoden 2021 maaliskuuta julkaistuja lukuja ei pidä käyttää sellaisenaan, vaan niistä pitää vähentää suunnilleen yksi prosenttiyksikkö. Marinin hallituksen itselleen asettama työllisyystavoite on uuden laskutavan mukaan 74 prosenttia, ja se on ylitetty.
Miten tästä uutisoitiin? Eilen Ylen aamussa tieto oli ruudun alareunan uutisnauhassa, ja ainakin klo 18 tv-uutisissa siitä mainittiin lyhyesti. Illan pääuutislähetykseen se ei enää ainakaan minun havaintojeni mukaan mahtunut. Yle kertoi asiasta verkkosivullaan, jota varsinkaan tietonsa tv-uutisista saavat iäkkäämmät kansalaiset eivät lue. He saivat tietää, että euroaluetta uhkaa taantuma, jolloin hyvä työllisyyskehitys ei enää ole itsestäänselvyys.
Iltalehti otsikoi oman uutisensa Tilastokeskuksen yllätykseksi. Kaikkia lehtiä en tietenkään ole käynyt läpi, mutta yleiskuva on, että tietoa ei pidetty erityisen tärkeänä.
Toisin oli viime vaalikaudella, jolloin työllisyysastetta seurattiin prosentin kymmenyksen tarkkuudella ja se oli kerran kuukaudessa uutisten ykkösaihe. Kun Sipilän hallitus joulukuussa 2018 saavutti oman työllisyystavoitteensa, niin se oli yhtä juhlaa. Ministerit kiittelivät itseään ja toisiaan median edessä, ja jokainen uusi työpaikka ja työllistynyt työtön olivat hallituksen työllisyystoimien ansiota.
Sipilän hallituksen työllisyystavoite oli 72 prosenttia eli nykyisen laskutavan mukaan 71 prosenttia.
Viime vaalikaudella jokainen uusi työpaikka oli Sipilän hallituksen ansiota, mutta nykyisin työllistyminen vain tapahtuu itsestään tai Tilastokeskuksen yllätyksenä. Kun siitä on uutisoitu, niin esiin on marssitettu ekonomisteja tai Petteri Orpo todistamaan, että Marinin hallitukselta puuttuvat työllistämistoimet, joten oikeastaan nykyinen kehitys on Sipilän hallituksen tukileikkausten ja aktiivimallin ansiota. Onneksi nyt ei tarvinnut kärsiä tätä myötähäpeää.
Puhutaanpa niistä puuttuvista työllisyystoimista, joita tullaan varmasti nostamaan esille vaalikeskusteluissa. Nehän ovat työttömyysturvan ja muiden tukien leikkaamista ja palkatonta työtä, joita pidetään vieläkin ainoina oikeina työllisyystoimina. Koska ne puuttuvat, niin silloin puuttuvat kaikki työllisyystoimet ja työllisyys paranee ilman hallituksen myötävaikutusta.
Jos näin on, niin sehän on erinomainen asia. Kukaan ei kaipaa leikkauksia ja keppiä, joten jos työllisyys kasvaa ennätysvauhtia ilman niitäkin, niin silloinhan hallitus on tehnyt erinomaista työtä jättämällä sellaiset työllisyystoimet tekemättä. Kysykää vaikka palkkatyötä saaneelta työttömältä kumpi on parempi, työllisyystoimena määrätty palkaton työkokeilu vai palkkatyö.
Samanlaisen jutun voisin kirjoittaa kerran kuukaudessa, ja tähänkin juttuun kopioin tekstiä aiemmista jutuistani. Ehkä jo ensi kesänä työllisyysasteen nousu alkaa taas olla hallituksen ansiota, mutta ilmeisesti se riippuu hallituksen kokoonpanosta ja käytetyistä työllisyystoimista. Jos saamme keppiä antavan oikeistohallituksen, niin sille tulee satamaan kiitosta siinäkin tapauksessa, että työllisyysaste rupeaa laskemaan. Silloinhan tarvitaan lisää sitä niin rakasta keppiä.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin.
Tämäkin hyvä työllisisyystilanne tuntui näille ekonomeille ja muille tulleen yllätyksenä ja siksi niillä tuntuu olevan kovin vähättelevä asenne tätä kohtaan,sama näillä iltapäivä roskilla.Hukkuu taas johonkin tekemällä tehtyyn kohuun.
George Orwell nimesi tuon mustamattomuuden “muistiaukoksi”. Nykyään digitekniikan vauhti mahdollistaa kollektiivisen muistamattomuuden hiomisen käytön ja taidon huippuunsa.
Tätä samaa tekniikkaa käytetään muistin poispyyhkimiseksi. Esimerkkeinä vakavatkin asiat kuten Saksan kansanmurha Namibiassa, Englannin keskitysleirit Keniassa ja USA:n keskitysleirit Filippiineillä. Nyt sitä käyttää Kiina uiguureiden kohtelussa.