Populistin muotokuva
Tällä viikolla some on kohissut Sanna Marinin muotokuvasta, ja googlettamalla löytyy läjäpäin siitä kertovia uutisia. Yhtään niistä en ole lukenut, sillä tiedän lukemattakin muotokuvan olevan jatkoa vanhaan käytäntöön. Marin toimi Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana 2013-2017, ja suurimmissa kaupungeissa on tapana teettää aiemmista valtuuston puheenjohtajista muotokuva. Esimerkiksi Helsingin kaupungintalon kokoushuoneiden seinät ovat täynnä entisten valtuuston puheenjohtajien, kaupunginjohtajien ja apulaiskaupunginjohtajien kuvia.
Mutta somen mielestä ollaan Pohjois-Koreassa, jossa johtajan kuvia palvotaan.
Näin somekansa sai tyhjänpäiväisen puheenaiheen, jotta sen ei tarvitse puhua tärkeistä asioista. Yksi sellainen on vaikkapa saamelaiskäräjälaki, jonka yhteydessä lain kiivas vastustaja ja saamelaisten oikeuksien puolustaja Mikko Kärnä (kesk) paljastui entiseksi halla-aholaiseksi hommafoorumilaiseksi. Asian selvitti historioitsija Jussi Jalonen Twitterissä. Hommafoorumin ja Scriptan nimimerkki Lapinleuku oli kirjoitellut saamelaisneuvoston olevan avoimen rasistinen ja etnosentrinen järjestö, eivätkä koltansaamelaiset ole sen alkuperäisempiä asukkaita kuin suomalaisetkaan.
Kärnän selitykset olivat suoraan entisen miehen pelikirjasta: en se minä ollut, tai olin kyllä, mutta se oli kollektiivi enkä edes muista mitä olen kirjoittanut, mutta sen muistan, mitä en ole kirjoittanut.
Ei Kärnä ole ainoa lajiaan, sillä yleensä kaikkia etnisiä vähemmistöjä vastaan olevat perussuomalaiset muuttuivat hetkessä saamelaisten puolestapuhujiksi. Sen kertomiseen riittää yksi ainoa Ville Rannan pilapiirros Iltalehdessä.
Siinäpä kaksi muotokuvaa, joista soisi puhuttavan enemmänkin. Ne ovat muotokuvia populismista, jolla ei ole mitään ideologiaa eikä johdonmukaista linjaa, vaan joka taipuu tuulen mukana. Populistit ovat päättäjinä vaarallisia, sillä heidän tekemisiään ei voi ennakoida. He lietsovat kansaa uhkakuvilla, ja kun kansa uskoo, niin populistit itsekin rupeavat uskomaan luomiinsa uhkakuviin ja torjuvat niitä. Tästä esimerkkinä olkoon perussuomalaisten ilmoitus epäluottamuslauseen esittämisestä hallitukselle katuväkivallan takia.
Populistit eivät pohdi ilmiön syitä, eivätkä ne heitä kiinnostakaan. Heidän ainoa reseptinsä on rangaistusten koventaminen ja maahanmuuton rajoittaminen. He vaativat samanaikaisesti lisää resursseja poliisille ja asiasta oikeasti tietävän ylikomisarion vaientamista. Rikostorjuntayksikön päällikkö Jari Taponen on ollut jatkuvasti perussuomalaisten arvostelun kohteena tavalla, jota voidaan sanoa maalittamiseksi.
Perussuomalaiset ovat kopioineet vaaliteemaksi nostamansa katuväkivallan torjunnan suoraan ruotsidemokraateilta, jotka ratsastivat sillä vaalivoittoon ja hallituksen äänettömäksi mutta vaikutusvaltaisimmaksi puolueeksi. Ongelman juurisyyt eivät kiinnosta, vaan tärkeintä on maalailla uhkakuvia ja vaatia kovia rangaistuksia.
Populistit käyvät tuulella, jonka he itse puhaltavat alkuun. Sen noustua myrskyksi he ratsastavat sillä niin kauan kuin se heitä kannattelee. Kun myrsky tyyntyy, niin he tekevät mahalaskun. Sitä ennen he ehtivät saada aikaan paljon vahinkoa, kuten Brexitiä vaatineet ja sen saaneet populistit saivat aikaan Britanniassa.
Populistia paljon luotettavampi on kuka tahansa poliitikko, jolla on vakiintunut maailmankatsomus ja johdonmukainen ideologinen ajattelu, vaikka ne eivät vastaisikaan juuri minun ajatteluani. Tästä olkoot esimerkkeinä kaukana omasta arvomaailmastani olevat kokoomuksen Petteri Orpo ja Antti Häkkänen. Saamelaiskäräjälain suhteen he ilmoittivat odottavansa rauhassa perustuslakivaliokunnan lausuntoa ennen kuin muodostavat kantansa. Sipilän hallituksen oikeusministerinä Häkkänen ei antanut politiikan kävellä itsessään asuvan juristin yli, vaan puolusti selkein sanoin kansainvälisten sopimusten edellyttämää oikeutta hakea turvapaikkaa.
Niin sanottuja vanhoja puolueita äänestävä tietää mitä saa. Populistien mielipidettä ja toimintaa ei voi koskaan ennakoida, joten heidän äänestämisensä voi tuottaa yllätyksiä.
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin.
Viime aikoina on puhuttu, että Helsingin keskustaan ei illalla uskalla mennä siellä riehuvien jengien takia. Itse olin Helsingin päärautatieasemalla myöhään illalla tämän viikon tiistaina.En havainnut mitään pelottavaa porukkaa junaa odottaessani.
Sen verran tuosta käräjistä, että siitä käydyn keskustelun ja uutisoinnin pohjalta ihmiset ovat jakautuneet kahteen joukkoon; niihin jotka puolustavat ”aitosaamelaisia” ja niihin, joiden mielestä myös inarinsaamelaiset ja metsälappalaiset kuuluisivat käräjien edustajiksi ja äänioikeutetuiksi. Tn. tähän kahtiajakautuneisuuteen ei saada mitenkään sovitettua oikeudenmukaista ratkaisua (koska oikeuslaitoskin Suomessa on ollut ajan mittaan kahta eri mieltä), joten joku porukka tulevista päätöksistä aina kärsii ja joutuu syrjityksi.
Sen verran pitää oikaista että oikeasti jako meneen sen välillä hyväksytäänkö saamelaisiksi myös muita kuin saamelaisia. Ilman muuta inarinsaamelaiset ovat saamelaisia, mutta lappalaiset voivat olla keitä tahansa. Sen takia lappalaispykälä halutaan poistaa että taattaisiin saamelaisille aito oikeus päättää omista asioistaan, sekä vaalia kieltä ja kulttuuria. Se että aidot inarinsaamelaiset oltaisiin rajaamassa ulos ei pidä paikkaansa ja on juuri sitä mitä Ville Ranta kuvaa.
Puheet siitä että olisi kyse saamelaisten vähemmistön syrjimisestä on vain tekosyy sille että haluttaisiin säilyttää lappalaisilla, jotka ovat yleensä suomalaisia, mahdollisuus vaikuttaa saamelaisten asioihin. Lappalaispykälän perusteella heitä on jo päässyt päättämään ja pääsisi jatkossa vieläkin enemmän, mikäli ihmiset haluaisivat kaivella ”kirkonkirjojaan” ja haluaisivat nykyisen lappalaispykälän perusteella jostain syystä päästä vaikuttamaan oikeiden saamelaisten sisäisiin asioihin. Keskustan peli liittyy valtaan Lapissa ja persuilla puhtaasti populismiin ja siihen että halutaan vaan sotkea asioita.
Miksi jonkun suomalaisen pitäisi päästä halutessaan päättämään saamelaisten asioista sillä perusteella
että hänen sukupuustaan löytyy monen sukupolven takaa joku ”lappalainen”, kuten varmasti todella monelta löytyykin. Ja miksi suomalaisille eivät kelpaa samat säännöt kuin ruotsalaisille tai norjalaisille silloin kun päätetään siitä ketkä saavat osallistua saamelaiskäräjävaaleihin.
Itse pidän paljon huonompana sellaista vaihtoehtoa että saamelaisten asioihin pääsevät vaikuttamaan muut kuin saamelaiset itse, kuin sitä että joku kielestä ja kulttuurista jo sukupolvia sitten luopunut jää käräjien ulkopuolelle. Mitä annettavaa sellaisella muka olisi siihen mitä ne varmasti aidot saamelaiset eivät jo tuo ja osaa päättää oman kielensä ja kulttuurinsa vaalimiseksi.
Valitettavasti vaan osa meistä suomalaisista on edelleenkin niin itsekkäitä, kuka milläkin tekosyyllä, ettei haluttaisi vieläkään antaa saamelaisille tarvittavia oikeuksia päättää omista kieleen ja kulttuuriin liittyvistä asioista. Ei vaikka Suomea on huomautettu asiasta jo moneen kertaan.
Hienosti kirjoitettu!