Hevoskuuria odotellessa
Helsingin Sanomien teettämän uusimman puoluekannatusmittauksen mukaan Suomen kansa on unohtanut miltä selkäsauna maistuu ja kaipaa kipeästi uutta. Kokoomus on edelleen suosituin puolue, ja perussuomalaisten kannatus on taas noussut vähän. Jos tämä kehitys jatkuu ja realisoituu vaaleissa, niin seuraavan hallituksen muodostavat kokoomus ja perussuomalaiset täydennettynä joillain pienpuolueilla, jollaiseksi keskustakin näyttäisi kutistuvan.
Ja sitten leikataan. Kokoomus on jo luvannut leikata työttömyys- ja sosiaaliturvaa, mutta on pitänyt visusti suunsa kiinni muista leikkauskohteista. Niitä ovat hyvin todennäköisesti ainakin Marinin hallituksen tekemät korjaukset Sipilän hallituksen leikkauksiin sekä oppivelvollisuuden pidentämisen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen peruminen. Tämä on arvaus, mutta sen suuntaisia puheita on jo kuulunut.
Ennen kaikkea tullaan leikkaamaan sosiaaliturvasta, sillä kokoomuksen mukaan työ on parasta sosiaaliturvaa, mutta palkalla ei tarvitse tulla toimeen. Palkkaa jatketaan sosiaaliturvalla, josta ensin leikataan. Sitten tulevat tietenkin jo Sipilän hallituksen kaudelta tutut tukien indeksijäädytykset ja muut köyhiä kurittaneet toimet.
Perussuomalaiset lähtevät tähän mukaan, sillä entiseen tapaan heille kelpaavat kaikki kokoomuksen esittämät leikkaukset, kunhan vain he itse pääsevät peukaloimaan maahanmuuttopolitiikkaa. Riikka Purra lupasi jo yli vuosi sitten, että tulevien leikkausten edessä jopa Sipilän kiky kalpenee.
Perussuomalaisten kannatuksen kasvu ihmetyttäisi, jos en olisi jo aikoja sitten ymmärtänyt puolueen kannatuksen perustuvan kannattajien täydelliseen tietämättömyyteen politiikasta ja sen lainalaisuuksista. Puolue ei tarjoa mitään muuta kuin kaiken vastustamista, somerähinää ja huonoa käytöstä eduskunnan kyselytunnilla. Ne vetoavat niihin, jotka ihailevat suunsa auki saavia, mutta jotka eivät ihaillessaan ymmärrä ettei näillä huutajilla ole mitään sanottavaa eikä minkäänlaisia ratkaisuja mihinkään.
Esimerkkinä tästä olkoon vaikka viime kesänä kuultu rähinä Fortumin tuista Uniperille. Sehän oli kuulemma maan hallituksen vika, ja pääministeri biletti mieluummin kuin hoiti maan asioita. Tosiasiassa puhuttiin koko ajan kahden pörssiyhtiön välisistä asioista, joita maan hallitus ei ratkaise. Nyt kun Uniper maksaa kaiken Fortumille takaisin, niin asiasta ei enää puhuta.
Eipä puhu mediakaan, koska sillä on nyt liian kiire miettiä sähkön hintakriisiä. Nyt kun hallitus on sopinut sähkön hintatuesta kuluttajille, niin odottelen spekulointia väärin kohdennetuista tuista. Media tulee hämmentämään tätäkin soppaa antaumuksella ja jättää sitten somekansan rähisemään asiasta joidenkin poliittisten kellokkaiden johdolla. Uutisia tehdään sitten siitä, mitä joku sanoi Twitterissä ja miten joku toinen sen kuittasi “viiltävästi”.
Kuten olen kymmeniä kertoja sanonut, niin media muokkaa todellisuutta, ja erityisesti se muokkaa ihmisten käsityksiä politiikasta. Ehkä parhaiten asiasta keroo Susanna Kuparinen Journalisti-lehdessä. Hänen mukaansa lehtien pääkirjoitukset vaativat leikkauksia ja sisäsivuilla toimittajat kertovat niiden seurauksista. Allekirjoitan tämän täysin, sillä monien lehtien pääkirjoitustoimittajat ja erityisesti politiikan toimittajat ovat koko vaalikauden olleet avoimesti opposition linjoilla vaatimassa leikkauksia ja povaamassa hallituksen kaatumista. He elävät ihan omassa todellisuudessaan tajuamatta, että kun Suomi säästää, niin se säästää kansalaisten hyvinvoinnista.
Olen vuosien varrella menettänyt uskoni sekä mediaan että kansalaisten älykkyyteen, kuten viimeisessä Apu-lehdelle antamassani haastattelussa sanon. Jos kansa haluaa selkäänsä, niin kansan pitää saada selkäänsä. Kun siinä vaiheessa kuulette Itä-Suomesta paskaista naurua, niin se nauraja olen minä.
Saatte täsmälleen sitä mitä tilaatte.
***
Kommentointi tässä blogissa on sulkeutunut lopullisesti.