Kiitos ja näkemiin!
Kuten naapurissa asuva vanha koulukaverini sanoo, niin hautausmaa on täynnä korvaamattomia ihmisiä. Minä jatkan ajatusta sanomalla, että bittiavaruus on täynnä korvaamattomia blogeja. Sinne blogien taivaaseen tai helvettiin tämä minunkin blogini päätyy, sillä tämä on viimeinen juttuni. Kaikkiaan näitä on kertynyt 12 vuoden ja yhdeksän kuukauden aikana 3 941 kappaletta.
Aloitin kirjoittamalla paljon työttömyydestä, työllistämisestä ja sosiaaliturvan viidakosta. Erityisen iloinen olen siitä, että moni on sanonut saaneensa jutuistani ihan suoraa oppia toimimiseen työvoima- ja sosiaaliviranomaisten kanssa. Yksikin tekstieni avulla tai perusteella tehty menestynyt valitus on minulle melkeinpä henkilökohtainen voitto. Käyttämäni aika ei ole mennyt hukkaan.
Olen kirjoittanut paljon myös äärioikeistosta, ja natseista kerroin ensimmäisen kerran jo keväällä 2010, jolloin he olivat vain yön pimeydessä hiipiviä tarranliimaajia. Silloin kukaan ei halunnut uskoa heitä olevan edes olemassa, mutta nyt sitä ei enää epäillä. Natsijärjestö PVL on kielletty, mutta toiminnan jatkajia on yhä vieläkin. Järjestö jatkaa toimintaansa netissä nimellä Partisaani, ja fasistit onnistuivat perustamaan sinimustan puolueenkin. Sille en povaa kovin suurta menestystä.
Viime aikoina olen korostanut medialukutaidon tärkeyttä, ja sitä tarvitaan erityisesti nyt vaalien lähestyessä. Meille kerrotaan jatkuvasti Marinin hallituksen tehneen ihan kaiken väärin. Kun koronapandemia alkoi, niin vaadittiin välittömästi rajoituksia, ja kun niitä määrättiin, niin ne olivat liioiteltuja, huonoja ja kaikin puolin vääränlaisia. Yrityksille vaadittiin tukea, ja kun sitä annettiin, niin sitä oli liian vähän ja se vähäkin oli holtitonta velanottoa, joka rapauttaa Suomen talouden.
Marinin hallitus on tehnyt kaiken väärin, jos on uskomista iltapäivälehtiä ja muuta kaupallista mediaa. Nyt meillä ei kuulemma ole varaa nykyisen kaltaisiin julkisiin palveluihin, jos sosiaaliturvasta ja terveydenhoidosta ei leikata. Sähkötukikin päätettiin jakaa ihan väärin ja se on pelkkää äänestäjien kosiskelua, kertoo Iltalehti pääkirjoituksessaan. Taas huudettiin ensin tukea, ja kun sitä annettiin, niin se oli väärin annettu.
Eikö meillä muka oikeasti ole varaa nykyisen kaltaisiin julkisiin palveluihin, sosiaaliturvaan ja terveydenhoitoon? Minä käännän kysymyksen toisin päin. Onko meillä varaa olla ilman nykyisen kaltaisia julkisia palveluja, sosiaaliturvaa ja terveydenhoitoa? Samaa kysyy Kalle Mikkolainen blogissaan, jota suosittelen seuraamaan. Meidän ei tarvitse tuhota omia julkisia palveluitamme säilyttääksemme pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Jos me niin tekisimme, siinä ei olisi mitään järkeä, sillä silloinhan meillä ei olisi pohjoismaisessa mallissa enää mitään, mitä säilyttää. Muistutan taas niistä Marinin hallituksen saavutuksista, jotka jostain syystä ovat jääneet vähälle uutisoinnille. Biletyskohut ovat olleet paljon tärkeämpiä uutisaiheita.
Kokoomus tarjoaa hyvinvointivaltion heikentämistä leikkaamalla sosiaaliturvaa ja antamalla rikkaille veronkevennyksiä. Mukaansa se näyttää haluavan perussuomalaiset, joille leikkaukset epäilemättä sopivat, kunhan vain he itse pääsevät peukaloimaan maahanmuuttoa ja turvapaikanhakua koskevaa lainsäädäntöä. Varoitan taas istumasta populistien kelkkaan, sillä sitä ei ohjaa kukaan. Se kulkee kovaa vauhtia kansansuosion liukkaassa mäessä siihen asti, kunnes kolahtaa kiveen. Esimerkkeinä tästä olkoot vaikkapa Britannian liemeen saanut brexit ja Timo Soinin kelpaamattomuus yhdenkään puolueen ehdokkaaksi.
Pitemmittä puheitta kiitän kaikkia lukijoitani seurasta. Erityisesti kiitän teitä harvoja, jotka uskalsitte pistää itsenne likoon silloin, kun olin nettihäirinnän takia lopettamassa blogia. Ilman teitä en olisi koskaan päässyt ensin Imagen ja sitten Avun nettisivuille. Kiitos kaikille kannustavasta palautteesta, ja kiitos myös paskaa palautetta antaneille. Tekin olette opettaneet minulle jotain, enkä teitä viitsi enempää moittia. Eläkää omaa elämäänne omalla tavallanne.
Lopuksi vielä hyvän ystäväni Sira Moksin tätä juttua varten piirtämä kuva. Kuten sanoin jo hänen taidenäyttelynsä avajaisissa kolme vuotta sitten, niin Sira sanoo yhdellä kuvalla sen, mihin minä tarvitsen yli 400 sanaa. Niinhän siinä kävi nytkin.
***
Kommentointi on suljettu. Hyvää uutta vuotta ihan kaikille tasapuolisesti.