Välityömarkkinat

Työministeri Lauri Ihalainen on nimennyt kansanedustaja Tarja Filatovin selvittämään välityömarkkinoiden mahdollisuuksia tukea vaikeasti työllistyvien työelämään osallistumista ja työmarkkinoille pääsyä. Vaikeasti työllistyviä ovat tietenkin pitkäaikaistyöttömät.

“Olemme saaneet paljon yhteydenottoja eri puolilta maata yhdistyksiltä ja järjestöiltä, jotka kantavat huolta siitä, miten kaikkien osallistumista työmarkkinoille edelleen edistetään ja tuetaan”, perustelee ministeri Ihalainen selvityshenkilön asettamista.

Tällainen viattomalta näyttävä uutinen sattui eilen silmiini. Jutussa myös kerrottiin, mitä tarkoittaa omituinen sana “välityömarkkinat”. Se tarkoittaa yhdistysten ja työllistävien säätiöiden tarjoamia määräaikaisia työmahdollisuuksia joko palkkatuetussa työssä tai ilman työsuhdetta työharjoitteluna tai työelämävalmennuksena.

Sieltähän se totuus tuli. Ministeri on epäilemättä saanut paljon yhteydenottoja, mutta ei niissä oikeasti kanneta huolta kaikkien osallistumisesta työmarkkinoille. Niissä ollaan kiinnostuneita ilmaisen työvoiman saamisesta.  Yhdistykset ja säätiöt ovat viimeinkin oivaltaneet sen, minkä kunnat ovat tienneet jo kauan. Ei kannata maksaa palkkaa, kun työntekijät saa ilmaiseksi vetoamalla omaan armeliaisuuteensa, yhteiskunnalliseen vastuuntuntoonsa ja heikoimmista huolehtimiseen.

Palkkatuetussa työssä ei ole mitään vikaa. Työntekijälle maksetaan oikeasti palkkaa ja hänelle on ihan samantekevää, maksaako työnantaja sen omasta pussistaan vai välittääkö vain valtion itselleen antamaa rahaa. Työharjoittelu ja työelämävalmennus sen sijaan ovat häikäilemätöntä hädänalaisten ihmisten hyväksikäyttöä palkattomassa työssä. Vielä vastenmielisemmäksi sen tekee hurskas puhe työmarkkinoille pääsyn tukemisesta. Ilmaisen työn tekijä ei koskaan tule pääsemään oikeille työmarkkinoille, vaan häntä siirrellään palkattomasta työstä toiseen milloin milläkin nimikkeellä.

Katselin eilen Mikko Niskasen 40 vuotta sitten ohjaamaa mestariteosta Kahdeksan surmanluotia. Siinä työttömille järjestyi lyhytaikaista ja raskasta työtä kunnan viemärityömaalla. Kaivinkoneen ilmestyessä paikalle jaettiin lopputilejä, mutta palkka oli kuitenkin ihan oikeaa rahaa. Nykyisin vastaavaa työtä teetettäisiin kunnan järjestämänä kuntouttavana työtoimintana ilman palkkaa.

Jos joku ei usko, niin lukekoon viime perjantaina kirjoittamani jutun Juuan kunnan kuntouttavasta työtoimnnasta niin-sanottua-kuntoutusta-2. Kuntoutettavat purkavat käsipelillä viittä tiiliseinäistä rivitaloa. Koneiden vuokraus on kallista touhua, mutta miehet eivät maksa mitään. He tuottavat kunnalle selvää rahaa.