Työttömän sanakirja

Vappuna pitäisi puhua työstä, mutta liian monella sitä ei ole. Siksi puhun työttömyydestä ja siihen liittyvästä sanastosta. Työllistämisestä käytävä keskustelu on melkoisen rasittavaa jo muutenkin, mutta erityisen rasittavaksi sen tekee monien hatara tietämys alan termeistä. Keskustelussa menevät sekaisin kunnan työllistämisvelvoite, velvoitetyöllistäminen, työharjoittelu, työelämävalmennus, työkokeilu ja kuntouttava työtoiminta. Liian usein luullaan puhuttavan Kelan kuntoutustuesta silloin, kun puhutaan kuntouttavasta työtoiminnasta. Työkokeilu sekoitetaan koululaisten TET-jaksoon ja työharjoittelu opiskelijoiden tutkintovaatimuksiin kuuluvaan harjoitteluun. Uutena tähän soppaan on tulossa hallituksen kaavailema työnäyte.

Sitten tulee joku yleensä palkattoman työn teettämisestä oman palkkansa saava työvalmentaja tai työnsuunnittelija, jonka mielestä on ihan samantekevää mistä puhutaan, kunhan kaikesta puhutaan työnä. Pitäaikaistyöttömän itsetunnolle kuulemma on tärkeää, että hän saa tuntea olevansa töissä ja voi näin myös sanoa.

En tietenkään kiistä kenenkään omia kokemuksia, mutta en tiedä miten pitkälle itselleen valehtelemiselle perustuva itsetunto kannattelee. Palkattomassa työkokeilussa tai kuntouttavassa työtoiminassa oleva tekee kyllä töitä, mutta ei ole työsuhteessa. Hän ei saa palkkaa eikä hänelle kerry vuosilomia ja eläkettä. Hänelle eivät kuulu mitkään muutkaan työsuhteen edut. Hän on virallisesti asiakas, jolla on velvollisuus osallistua tähän palveluun taloudellisen sanktion uhalla.

Oma lajinsa keskustelijoita ovat sitten ne vakituisessa palkkatyössä vielä toistaiseksi olevat, jotka luulevat itseään korvaamattomiksi ja kokevat olonsa turvatuksi. He pitävät omassa työssään tapaamiaan palkattoman työn tekijöitä laiskureina, joille työ ei maistu. Työttömät yleensäkin ovat heille vain kotisohvilla makaavia kaljankittaajia.

Kertauksen vuoksi selitän muutamia keskusteluissa käytettyjä tavallisimpia termejä:

Työ voidaan määritellä työsopimuslain 1 §:n perusteella. Sen mukaan työ on sellaista toimintaa, jota tehdään työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Ratkaisevan tärkeää on palkka tai muu vastike. Jos sitä ei ole, niin kyse ei ole työstä.

Kunnan työllistämisvelvoite ei tarkoita velvoitetta tarjota palkkatyötä tai edes palkkatuettua työtä. Se tarkoittaa palkatonta työtä työkokeiluna tai kuntouttavana työtoimintana. Vuoden 2015 alusta voimaan tullut muutos kunnan osuudesta työmarkkintukeen on lisännyt tätä palkatonta työtä.

Sakkomaksu on juuri tämä kunnan osuus työmarkkinatuesta. Se ei ole virallinen termi, mutta sitä käytetään yleisesti sen dramaattisuuden takia. Kunta saadaan kuulostamaan rikolliselta, jos se ei täytä työllistämisvelvoitettaan eli ei käytä palkatonta työvoimaa. Kun kunta täyttää työllistämisvelvoitteensa, niin se vapautuu tästä maksusta.

Kunnan työllistämisvelvoite sekoitetaan liian usein velvoitetyöllistämiseen. Velvoitetyöllistäminen on tarkoitettu 57 vuotta täyttäneille, joiden oikeus työttömyyspäivärahaan päättyy sen enimmäisajan kulumisen johdosta. Mikään automaatti tämäkään työpaikka ei ole, vaan 57-60 -vuotiaat ohjataan ensin työllistymistä edistävään kuntoutukseen tai työvoimakoulutukseen. 60 vuotta täyttänyt ohjataan työllistymistä edistävään palveluun tai palkkatuettuun työhön muun kuin kunnan palveluksessa.

Jos nämä toimenpiteet eivät onnistu, niin vasta sitten työttömän kotikunnan on järjestettävä hänelle työntekomahdollisuus kuuden kuukauden ajaksi. Velvoitetyöllistämisen perusteella järjestettävä työ on melkoinen lottovoitto, koska se on palkallista kokoaikatyötä. Lottovoitto se on siinäkin mielessä, että yleensä kaikille löytyy jokin sopivaksi katsottu työvoimakoulutus tai muu työllistymistä edistävä palvelu, kuten vaikkapa kuntouttava työtoiminta.

Kuntouttava työtoiminta on palkatonta työtä, johon määrätään pelkästään työttömyyden keston perusteella. Nimestään huolimatta sillä ei ole mitään tekemistä varsinaisen kuntouttamisen kanssa, koska laista puuttuvat kaikki kuntoutukseen liittyvät määräykset. Palkattoman työn teettämisen katsotaan riittävän syrjäytymisen ehkäisemiseen ja parantamiseen. Näin siitä huolimatta, että kyseessä on sosiaalipalvelu. Kuntouttava työtoiminta on viimesijainen palvelu eikä siihen koskaan saisi ohjata työhön tai muihin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin kykenevää.

Työharjoittelua ja työelämävalmennusta ei ole ollut olemassakaan 1.1.2013 lähtien. Ne yhdistyivät silloin työkokeiluksi, joka on samalla tavalla velvoittavaa sosiaalipalvelua kuin kuntouttava työtoimintakin. Palkkaa ei makseta.

Palkkatuettu työ on ihan oikeaa työtä. Siinä tehdään työsopimus ja maksetaan TES:n mukaista palkkaa. Se on työnantajalle edullista, koska valtio maksaa osan palkkauskustannuksista.

Kuntoutustuki ei liity työllistämiskeskusteluun millään tavalla. Se on Kelan maksama määräaikainen työkyvyttömyyseläke, jonka aikana henkilö saa terveydenhoidollista kuntoutusta.

Työelämään tutustuminen eli TET on peruskoulun oppimäärään sisältyvä lyhyt työharjoittelu ja monien alojen koulutukseen sisältyy pakollisena työharjoittelua. Nämä oppimisjaksot eivät liity työllistämiskeskusteluun.

Melkoinen viidakko tämä sanasto siis on ja liian moni puhuu näistä asioista tietämättä itsekään mistä puhuu ja luottaa siihen, että eivät kuulijatkaan tiedä.