Tarkoitus pyhittää keinot

Helsingin käräjäoikeus lopetti kovalla kädellä Finnairin tekniikan työtaistelun alkuunsa. Oikeus määräsi turvaamistoimena seitsemälle ammattiliitolle 400 000 euron uhkasakon kullekin, jos lakkoa ei lopeteta. Yhteensä uhkasakko on siis peräti 2,8 miljoonaa euroa. Tällaisen uhan edessä lakkoilu loppuu varmasti.

En ole työoikeuden asiantuntija, mutta käräjäoikeuden päätöksessä on useitakin kummallisen tuntuisia asioita. Päätös saattaa olla lain kirjaimen mukainen, mutta lain henkeä se tuntuu rikkovan. Lakkoilu kuuluu sentään perusoikeuksiin. En ole ihan varma siitäkään, onko käräjäoikeus edes oikea tuomioistuin, vai olisiko pitänyt odottaa työtuomioistuimen ratkaisua.

Käräjäoikeus sivuutti asianosaisen kuulemisen periaatteen määrätessään uhkasakon yksipuolisesti työnantajan vaatimuksesta. Ammattiliitoille ei annettu mahdollisuutta lausua asiasta omaa mielipidettään eikä oikeus edes perustellut liittojen kuulematta jättämistä. Asianosaisen kuuleminen on yksi prosessioikeuden tärkeimpiä periaatteita ja sen mukaan molemmilla osapuolilla on oikeus tuoda näkökantansa esille ennen ratkaisua.

Sakon nimeäminen uhkasakoksi kuulostaa myös kummalliselta. Työehtosopimuslaki ei tunne uhkasakkoa, vaan hyvityssakon. Sen määrä voi olla enintään 29 500 euroa, joten käräjäoikeus kymmenkertaisti lain salliman ylimmän määrän.

Jopa työoikeuden asiantuntijat ovat erimielisiä asiasta, joten eipä minun kummasteluni mikään ihme ole. Professori Kari-Pekka Tiitinen on sitä mieltä, että käräjäoikeus ylitti toimivaltansa, mutta Seppo Koskisen mukaan päätös oli oikea. Heidän perustelujaan en tarkemmin tunne, mutta Jyrki Virolaisen perustelut olen lukenut. Hänenkin mukaansa päätös noudattaa lakia.

Virolaisen mukaan kysymyksessä on Oikeudenkäymiskaaren 7 luvun mukainen turvaamistoimenpide. Se voidaan määrätä yksipuolisesti rahasaamisen turvaamiseksi (1§), esinettä tai oikeutta koskevan paremman saamisen turvaamiseksi (2§) tai muun yksityisoikeustyyppisen oikeuden tai etuuden turvaamiseksi (3§). Virolaisen mukaan kyseessä on juuri 3 §:n mukainen etuuden turvaaminen.

En pysty väittelemään Virolaisen kanssa päätöksen lainmukaisuudesta. Jotenkin vain tuntuu siltä, että lakia kyllä noudatettiin, mutta juuri sen lain soveltumisesta tähän tapaukseen en edelleenkään ole varma. Kysymys on kuitenkin lakon laillisuudesta ja se asia on edelleen vireillä työtuomioistuimessa. Myös käräjäoikeuden päätös tulee varmasti pikavauhtia ylempien oikeusasteiden tutkittavaksi.

Väkisin tulee mieleeni aiemminkin kertomani tositapaus historiasta. Vuonna 1923 oikeusministeri määräsi Suomen sosialistisen työväenpuolueen kirjapainon ja arkistot takavarikoitavaksi, mutta siihen oikeuttavaa lakia ei löytynyt. Niinpä takavarikko perusteltiin vuoden 1734 kalastuslailla, jonka mukaan laittomat pyydykset piti tuomita kruunulle menetettäväksi.