Verosuunnittelijat ja tukihuijarit

Vanhan sanonnan mukaan laki on kaikille sama, mutta tuomiot vaihtelevat. Tämä ei pidä paikkaansa. Kyllä laki on kaikille sama ja kaikki tuomitaan samoista rikoksista samalla tavalla. Kyse onkin siitä, että rikkaat ja köyhät syyllistyvät eri rikoksiin ja niistä on säädetty erilaisia rangaistuksia.

Rikkaat syyllistyvät veronkiertoon. Siitä kiinni jäänyttä rangaistaan veronkorotuksella, mutta siihen se sitten jääkin. Ne bis in idem-kiellon mukaisesti samasta teosta ei voida tuomita kahteen kertaan. Hallinnollisessa järjestyksessä määrätty veronkorotus katsotaan rangaistukseksi, joten oikeudessa ei voida enää tuomita toista rangaistusta veronkierrosta. Tästä löytyy tarkempaa tietoa verottajan omilta sivuilta.

Köyhät syyllistyvät sosiaalietuuksien hakemiseen väärin perustein. Vähän väliä saa lukea tapauksesta, jossa joku on tuomittu rangaistukseen petoksesta hänen haettuaan ja saatuaan perusteetonta työttömyysetuutta. Perusteetta myönnetty korvaus peritään takaisin hallinnollisessa järjestyksessä, mutta koska sitä ei peritä takaisin korotettuna, niin takaisinperintä ei ole rangaistus. Siksi huijari saa aina syytteen petoksesta ja siitä hänet myös vuorenvarmasti tuomitaan summan suuruudesta riippumatta.

Myös moraali vaihtelee varallisuuden mukaan ja lait heijastavat yhteiskunnassa kulloinkin vallalla olevaa moraalia. Reilu viikko sitten kokoomuksen puheenjohtajaehdokas Elina Lepomäki sanoi, että verosuunnittelu on moraalisesti oikein, koska se on laillista.

-Jos lain mukaan on toimittu, niin se on myös moraalisesti oikein.

Laillinen hyödyn maksimointi on siis moraalisesti oikein silloin, kun pyritään välttelemään verojen maksamista. Laillinen suunnittelu ei kuitenkaan ole moraalisesti oikein silloin, kun joku sosiaalietuusjärjestelmän hyvin tunteva osaa maksimoida verovaroista itselleen maksettavat etuudet.

-Mun mielestä hyvinvointivaltio on mennyt aika kauas tarkoituksestaan, jos se toimii, niin kuin nykyisellään, vähän tämmöisenä kenen tahansa järjestelmäbingona, että otanpa itselleni mahdollisimman paljon ulos.

Tästä ajatusvirheestä tai oikestaan kaksinaismoraalista voitte lukea enemmän täältä.

Lepomäki on tässä vain esimerkkinä vallalla olevasta ajattelusta. Rikkailla on moraalinen oikeus vältellä veronmaksua, mutta laillisesti tukia maksimoivat köyhät ovat moraalittomia. Ajattelu heijastuu suoraan voimassaolevaan lainsäädäntöön ja sen seurauksena veronkiertorikoksesta kiinni jäänyt selviää maksamalla veron korotettuna. Tukihuijauksesta kiinni jäänyt maksaa liikaa saamansa tuen lisäksi myös sakot tai joutuu vankilaan petoksesta.

Aikoinaan hovioikeudet perustettiin aatelisia varten. Aatelisilla katsottiin olevan oikeus tulla oman säätynsä tuomitsemiksi kaikista rikoksistaan ilman että heidän täytyi alentua rahvaan kanssa samoille käräjille ja tulla jopa rahvaan lautamiesten tuomitsemiksi. Nykyisin asia on hoidettu vähemmän räikeästi säätämällä eri lait ja rangaistukset rikkaille ja köyhille.