Tarranliimaajien vallankumous

– Parlamentarismi ei tuota tuloksia. Rauhanomaisesti emme kykene ravistelemaan suomalaisia hereille. Koska Suomen Vastarintaliike on vallankumouksellinen kansallissosialistinen järjestö, on kukin sen aktivisteista valmis uhraamaan ja puolustamaan aatettaan ja tovereitaan viimeiseen asti. Meidän on vastaisuudessa oltava entistä näkyvämpi, hyökkäävämpi ja kiinteämpi liike. Kykymme ja arvomme ihmisinä tullaan mittaamaan suhteessa vallankumoukseen. Millään muulla ei lopulta ole väliä.

Tällaisia juttelee ihan omalla nimellään ja kasvoillaan Suomen Vastarintaliikkeen uusi, edeltäjänsä nimeämä johtaja. Lisää tästä liikkeestä voitte halutessanne lukea täältä ?p=5289

Suomen Vastarintaliike on natsijärjestö. Heidän tavoitteenaan on perustaa uusi kansallissosialistinen tasavalta, joka muodostuu Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista sekä mahdollisesti Baltian maista. Nämä alueet muodostavat luontevan rodullisen ja kulttuurillisen alueen, jonka olemassaolon uusi valtio turvaa.

Uusi valtio nojaa valtansa voimaan, armeijamalliseen hierarkiaan, kurinalaisuuteen, uskollisuuteen ja ennen kaikkea johtajaan, jota tavallinen ihminen ei pysty heti kyseenalaistamaan. Nykyisen demokratiakäsitteen kannattaja kannattaa samalla myös mm. homojen avioliitto- ja adoptio-oikeutta, siionistista finanssiplutokratiaa sekä kansainvälistä yläluokkaa. Arjalaiset ihmiset pyritään nykyisin muuttamaan ajattelemattomiksi, mutta asiat muuttuvat. Tulevaisuudessa on yksi valtapuolue, Nationalsocialistisk Orden NSO, jonka johtavat jäsenet tulevat muodostamaan korkeimman senaatin, joka valitsee johtajan ja toimii hänen neuvonantajanaan.

Ylläoleva on heidän omasta ohjelmastaan parin vuoden takaa, mutta ei tavoite ole miksikään muuttunut. Toimintatavat sen sijaan ovat. Aiemmin nämä keskittyivät liimailemaan tarrojaan yön pimeydessä, mutta nykyisin he järjestävät omia taistelukoulutuspäiviään ja kuten nähdään, esiintyvät täysin avoimesti.

Tällainen avoimuus on yhteiskunnan kannalta hyvä asia, mutta heidän itsensä kannalta uskaliasta. Valtiovalta ei suhtaudu kovin suopeasti vallankumoussuunnitelmiin. Rikoslain 13 luvun 3 §:n 2 momentti sanoo asiasta näin:

Valtiopetoksen valmistelusta tuomitaan myös se, joka perustaa tai organisoi yhteenliittymän, jonka tarkoituksena on Suomen valtiosäännön tai valtiojärjestyksen väkivaltainen kumoaminen tai muuttaminen, osallistuu johtavassa asemassa tai muuten merkittävällä tavalla sellaisen yhteenliittymän toimintaan tai tietoisena yhteenliittymän tarkoitusperästä antaa sille merkittävää taloudellista, järjestöllistä tai muuta vastaavaa tukea. Teosta säädetty minimiragaistus on 4 kuukautta ja maksimi 4 vuotta vankeutta.

Eivät nämä koskaan mitään vallankuomusta tule tekemään. Olen kuitenkin 22.7.1977 vannomassani sotilasvalassa luvannut näin:

Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tahi maan yhteiskuntajärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

En usko natsivallankumouksen koskaan etenevän tarrojen liimaamista pitemmälle, joten enpä viitsi vaivata viraanomaisia millään ilmoituksella. Jos tämä kirjoitus sattuu jonkun viranomaisen silmiin, niin voin sanoa täyttäneeni valani velvoituksen.

Kommentit (0)

Ajatuksen outo lento

Kokoomuksen Sirpa Asko-Seljavaara julkaisi eilen Uuden Suomen blogissaan kirjoituksen, jonka ajatusta minä en oikein ymmärrä. Koska juttu Kuka hyötyy vanhusten laitoshoidosta? on lyhyt, niin julkaisen sen kokonaan tässä:

Ministeri Guzenina-Richardson haluaa korkeat, tiukat henkilöstömitoitukset vanhuspalvelulaitoksiin (vanhainkodit ja pitkäaikaishoito). Jotta kunta pystyy ne täyttämään, tulee vanhusten avohoitoa (kotihoito, palveluasuminen) vähentää kunnassa. Kuka tästä hyötyy?

Omaiset eli perilliset hyötyvät siitä, että mummo suljetaan loppuiäkseen vanhainkotiin. Siellä mummon eläkkeestä ja muista tuloista (esim.vuokratulo) leikataan kunnalle 85% niin, että omaan käyttöön jää vain 90 eur kuukaudessa. Vanhainkodissa kunta maksaa kaikki kustannukset kuten asuminen, ruoka, lääkkeet, hoito ja hoitotarvikkeet. Laitoshoito on kunnalle kallista.  Mummon ei tarvitse myydä omaisuuttaan, kuten asuntoaan. Se jää perillisille.

Jos mummo valitsee yksityisen palveluntuottajan, joka voi maksaa 2000-4000 euroa kuukaudessa, hänen kaikki tulonsa menevät asumiseen ja palveluihin. Hän joutuu maksamaan lääkkeet ja hoitotarvikkeet itse. Mummon tulot, eivätkä Kelan hoitotukikaan  riitä palveluasumiseen. Hän joutuu myymään asuntonsa ja vähitellen koko omaisuutensa. Mitään perintöä ei jää lapsille. Vähitellen kunta joutuu antamaan palvelusetelin vanhukselle, jotta hän voi asua yksityisessä hoivassa loppuun saakka.

Avopalveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoitoa tulisi kehittää, jotta voimme asua kotona mahdollisimman pitkään, ei kuitenkaan aina loppuun saakka, sillä vanhusta tulee hoitaa turvallisesti ja hänen omaa tahtoaan kunnioittaen.

Näin siis Sirpa Asko-Seljavaara. Hän tuntuu ajattelevan, että jossain vaanii häijy yhteiskunta, joka haluaa kaapata kotihoidossa olevat vanhukset laitoksiin ja hoitaa heitä siellä väkisin. Hoidettavan eläke- ja muut tulot tämä hävytön yhteiskunta vie lähes kokonaan, mutta jättää omaisuuden rauhaan odottamaan perittävän kuolemaa.

Onneksi tähän hätään rientävät hoidosta 2 000 – 4 000 euroa kuukaudessa perivät yksityiset palveluntuottajat, jotka pakottavat vanhuksen myymään omaisuutensakin pystyäkseen maksamaan hoidon. Vasta rahojen loputtua ja omaisuuden kadottua antaa yhteiskunta kalliin palvelusetelin.

Asko-Seljavaarasta on tainnut tulla kommunisti, koskapa hän suhtautuu näin epäilevästi yksityisiin palveluntuottajiin ja suorastaan vihamielisesti perintöön.

Tällaista tekstiä syntyy vaalien alla, kun asioista näköjään mitään tietämätön yrittää manipuoloida vielä vähemmän tietäviä äänestäjiään. Tässä maassa ei ole eikä tänne tule sellaista määrää laitoshoitopaikkoja, että kaikki vanhukset voitaisin niihin kaapata. Ei sittenkään, vaikka rahaa lapioitaisiin yhä kiihtyvällä tahdilla ostopalveluihin. On ihan varmaa, että kotona asumaan pystyvät saavat siellä jatkossakin asua.

Ydinajatuksena tässä kummallisessa tekstissä lienee, että vanhustenhoitoon kaavailtu henkilöstömitoitus on se kaiken pahan alku ja juuri. Mistähän löytyisi joku puhumastaan asiasta jotain tietävä kokoomuspoliitikko?

Kommentit (5)
  1. Saku, Onhan semmoinen kokoomuspoliitikko jo löytynyt: Kataisen puhe nuorten oppisopimuspalkoista ja muistakin liksoista ihan säteili syvää perehtyneisyyttä aiheeseen.
    On meillä just semmoset päättäjät kuin ansaitaan, ja tämä on meidän, so. suuren ikäluokan rikoksista suurin: ei opetettu lapsiaan erottamaan selvää soopaa asiapuheesta ja kysymään aina, Qui bono? eli Kuka tästä hyötyy?

  2. “Ydinajatuksena tässä kummallisessa tekstissä lienee, että vanhustenhoitoon kaavailtu henkilöstömitoitus on se kaiken pahan alku ja juuri. Mistähän löytyisi joku puhumastaan asiasta jotain tietävä kokoomuspoliitikko?”

    No ei sellaisia ole! Kukanyt näistä kaikkitietävistä ihmisistä vois ees aatellakkaan et menis esim. tekeen näitä töitä ja oppimaan empatiaa ja tajuamaan, et ei kaikki ole aina siitä rahasta kiinni?

    ps. jokapaikkaan sekaantuvana ihmisenä olin koko kesän (ja vieläkin) töissä eräässä kunnan hoitolaitoksessa (dementia-potilaita). Työ on raskasta sekä ruumiillisesti että henkisesti, mutta niin antoisaa kuitenkin.

Kommentointi suljettu.