Kiky, sote ja kuntien alasajo

-Meillähän on, kuten kaikki tiedämme, kautta historian ollut hyvä herraonni ja me olemme ylipäätään valinneet aina parhaimman tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Nämä professori Heikki Ylikankaan sanat ovat tulleet mieleen viime päivien kiky- ja sote-uutisista. Näyttää siltä, että Sipilän hallitus on vauhdilla ajamassa alas peruskuntia ja siirtämässä maata keskitettyyn hallintoon.

Kiky-sopimukseen oli leivottu yllätys, jota siellä ei pitänyt olla. Pelkästään sairauspäivärahamaksujen siirto palkansaajille vie niiden verovähennyskelpoisuuden takia kunnilta yhteensä noin 384 miljoonaa euroa verotuloja. Hallituksen budjettiehdotuksessa summa näkyy miinusmerkkisenä eli menetettyjä tuloja ei ollakaan korvaamassa kunnille. Kikystä sovittaessa kuitenkin nimenomaan sovittiin, että verotulojen menetykset korvataan kunnille täysimääräisesti.

Samoin käy julkisen sektorin lomarahojen leikkauksen kanssa. Eniten leikkaus tietysti kirpaisee kuntien työntekijöitä, mutta ihan yhtä lailla se myös leikkaa kuntien verotuloja.

Sote-lainsäädäntöön puolestaan sisältyy ansa tai suoranainen munaus, joka pahimmillaan siirtää kunnilta sote-alueille siirtyviä tehtäviä takaisin kunnille tai ainakin lisää kuntien velkaa, vaikka kunnat eivät itse edes ota lainaa.

Tätä ei moni ole ymmmärtänyt enkä olisi ymmärtänyt minäkään, ellei kunnanjohtajamme olisi lukenut huolellisesti lausuntokierroksella olevaa esitystä sote-lainsäädännöksi. Hän huomasi sieltä tällaista:

Kuntien sote-maksut muodostuvat sovitusti siten, että 25 % määräytyy vuoden 2014 tilinpätöksen mukaan, toiset 25 % vuoden 2015 tilinpäätöksen mukaan ja 50 % vuoden 2016 talousarvion toteutumisennusteen mukaan. Ei siinä mitään, näin on sovittu.

On kuitenkin ihan yleisesti tiedossa, että juuri sote-puoli on aina ollut kuntien talodessa se vaikeimmin ennustettava. Yksi ainoa vaativaa ja kallista erikoissairaanhoitoa vaativa tapaus saattaa aiheuttaa pienessä kunnassa satojen tuhansien eurojen ylitystarpeen talousarvioon. Tämä menolisäys on aina katettu lisätalousarviossa. Myös jatkossa erikoissairaanhoito tulee aiheuttamaan yllätyksiä sote-alueiden budjetoinille.

Tähän asti on luultu, että ei se kuntia hetkauta, sillä valtio vastaa jatkossa kaikista sote-kustannuksista ainakin siihen asti, kunnes maakuntahallinto mahdollisine verotusoikeuksineen saadaan järjestettyä. Hallituksen lakiesityksen mukaan valtio ei kuitenkaan aio vastata talousarvion ylityksistä, vaan se ottaa niitä varten lainaa itseltään eli Valtiokonttorilta. Valtio ei ota lainaa itselleen, vaan kunnille, jotka tällä lainarahalla sitten maksavat määrärahojen ylityksen. Näin peruskunnat velkaantuvat voimatta itse vaikuttaa siihen mitenkään.

Tästä ulos on useampikin umpikujaan johtava tie. Ensinnäkin näitä lisämaksuja aiheuttavia tehtäviä järjestetään valtion kuntien piikkiin ottamalla velalla. Kun kunnissa ruvetaan kapinoimaan tällaista pakkovelkaantumista vastaan, niin sitten näitä yllättäviä kustannuksia aiheuttaneita tehtäviä ruvetaan vähitellen siirtämään takaisin kunnille. Näin kun aikansa toimitaan, niin ennen pitkää kunnilla on taas sosiaali- ja terveyspuolen tehtäviä hoidettavanaan yhtä paljon kuin ennenkin, mutta silti ne maksavat maksuosuuttaan sote-yhtymälle.

Toinen vaihtoehto tietysti on, että kunnat vain maksavat sitä valtion itseltään kuntien nimiin ottamaa velkaa, jolloin kuntien talous ja toiminta vaikeutuvat entisestään. Tähän kun lisätään erityisesti kuntasektorille kohdistuvat jatkuvat säästövaatimukset, niin kunnat näivettyvät pois.

Kunnat perustettiin 1860-luvun alussa vastaamaan köyhien ja sairaiden hoitamisesta. Nyt valtio näyttää hirttävän kunnat hengiltä juuri tähän samaan asiaan. Olen jo pitemmän aikaa epäillyt, että koko alkuperäinen toiminta-ajatus on kadonnut eikä niitä köyhiä ja sairaita enää ole tarkoituskaan hoitaa. Tärkeintä on rahan liikkuminen.