Paluu entiseen aikaan
On syntynyt satojatuhansia tukiriippuvaisia. Pian elämänsä laihdutuskuurille joutuvalla Suomineidolla on turhan monta aikuista lasta rinnoillaan.
Jos halutaan lisää vastuullisia ja vapaita ihmisiä, tarjottakoon työttömille henkilökohtaisesti velvoittavia työllistämis- ja sosiaaliturvasopimuksia. Sillä tavoin – hyvin toimintaan sitouttamalla – valmennetaan tervettä, elinvoimaista, osaavaa ja kyvykästä kansakuntaa, jonka jäsenet voivat menestyä myös globaalissa kilpailussa.
Nämä otteet ovat kirjailija ja filosofi, kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnroothin sunnuntaikolumista. Kovasti näyttää sosiologia muuttuneen niistä ajoista, kun minä sen alkeita joskus 1980-luvun alussa tentin. Siihen aikaan ajatuksena vielä oli, että yhteiskunnan on pidettävä huonompisaattoisetkin mukana. Jos ei muuten, niin vaikkapa ihan vain yhteiskuntarauhan turvaamiseksi ja mahdollisen kriisiajan vastapalveluksen toivossa.
Se oli kai sitten sitä politrukkien työväenliikkeen linnakkeissa tietoisesti ja huvittuneina rakentamaa ulosmittausta hyvin toimeentulevilta. Minä luulin sitä yhteiskunnalliseksi oikeudenmukaisuudeksi.
Nyt ovat ajat muuttuneet ja hyväosaiset joko haikailevat suoraan paluuta 1930-luvun piikayhteiskuntaan tai nähtävästi Ehrnroothin tavoin haluavat palata 1860-luvun nälkävuosiin, jolloin rautateitä rakensivat yhteiskuntaan tiukasti sitoutetut nälkäiset jauhopalkalla.
Ehrnroothin mallia ollaan jo toteuttamassa ja Suomineito on hyvää vauhtia karsimassa rintaruokittaviaan heikoimmasta päästä aloittaen. Ensimmäisenä yhteiskunnan puusta karsitaan pois heikoimmat oksat eli vanhukset, vammaiset ja apua tarvitsevat nuoret. Yhteiskunta tarvitsee vain terveitä, elinvoimaisia, osaavia ja kyvykkäitä. Heille yhteiskunta järjestää palkattomia palvelijan tehtäviä, jotta hyvinvoivat voivat paistatella omassa erinomaisuudessaan.
Ehrnrooth vastustaa kovasti tulonsiirtoja, mutta unohtaa sanoa, että juuri hyväosaiset vievät leijonanosan tulonsiirroista, kuten Anna Kontula kertoo.
Se on tietysti luonnollista, koska juuri hyvätuloiset rahoittavat koko tulonsiirtojärjestelmän maksamillaan veroilla, sanoo joku. Ihmiset ihmisten kanssa ja piiat ja rengit keskenään. Näinhän se tietysti on, mutta siinä tapauksessa ollan menossa vielä syvemmälle suohon. Hyväosaiset pyörittävät omaa sosiaalietuusjärjestelmäänsä jakamalla tulonsiirtoja toisilleen ja työttömille lankeaa vain palkatta kaikki työt tekevän osa. En uskalla edes kuvitella mitä tapahtuu vanhoille, sairaille ja vammaisille.
Tarkemmin ajatelleen tähän on oltu menossa jo kauan. Jo vuosikausia on yhä kovemmalla äänellä syyllistety työttömiä ja vaadittu heidän velvoittamistaan palkattomiin töihin. Työttömyysetuuksien saamista kiristetään koko ajan, jotta työtön varmasti armopaloja syödessään tietäisi syövänsä moneen kertaan manattua leipää. Vaatimusta työstä maksettavasta palkasta pidetään jopa naurettavana, sillä kansantaloutemme ei sitä mitenkään voi kestää.
Sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että hyväosaisten ideologia ei sitä kestä. He haluavat pitää itse saaliinsa ja jakaa sen korkeintaan kaltaistensa kanssa. Köyhät saavat tapella keskenään rikkaiden pöydältä armolahajana tipahtelevista muruista. Talous ja ideologia kulkevat käsi kädessä.
Ei voi kuin ihmetellä hyväosaisten lyhytnäköisyyttä ja historiantajuttomuutta. Suomi täyttää vuoden kuluttua sata vuotta ja sen kunniaksi ollaan näköjään kääntämässä ajan ratasta sata vuotta taaksepäin. Tätä ihmetellessänne voitte lukea myös nämä kaksi linkkiä:
http://www.vasenkaista.fi/2016/10/ehrnroothin-ontot-argumentit/
https://potuntervaaja.wordpress.com/2016/10/23/rodunjalostaja-ehrnrooth-vauhdissa-taas/
Kiinnitin itsekin huomiota Ehrnroothin kolumniin. Siitä huokuu hirvittävä sisäsyntyinen tarve selittää koko maailma aukottomalla tavalla, mutkia suoristellen. Osa selityksistä on todella ihmeellisiä ja pistää miettimään miltä tietopohjalta hän kirjoittaa.
Esimerkki : ”Omavoimaisuus palaa arvoonsa ja systeemin maksimaalinen hyväksikäyttö menettää oikeutustaan.”
Onko Suomen talousahdinko todellakin seurausta jonkin suuren ihmisjoukon omavoimaisuuden puutteesta tai systeemin maksimaalisesta hyväksikäytöstä? Luulin sen johtuneen Nokian romahduksesta, kansainvälisestä pankkikriisistä, Venäjästä, markkinoiden etäisyydestä ja niin edelleen. Toki omaa pesää pitää myös katsoa varsinkin kun raha on tiukalla mutta Ehrnroothin teksti syyllistää ihmisiä ihmeellisellä tavalla ja hän tarkastelee kuvailemaansa tilannetta jostain korkeuksista, mukamas vain todeten miten surkeasti asiat ovat.
Jos valtioiden ja yritysten keskinäinen kilpailukyky perustuu mahdollisuuksien maksimointiin niin yksilöidenkö ei saisi?
Mitenköhän Ehrnrooth pärjäisi nyky-yhteiskunnassa jos sattuisi syntymään ns. nollatasolle? Malttaisiko todella jättää ilmaisen koulutuksen ja korkotuetun opintolainan ottamatta? Ehkä hyväksyisi minimipalkkaa pienemmän korvauksen työstään ja hoitaisi lastensa korvatulehdukset omin konstein?
Ehrnroot on harras extremisti. Lainaus eräästä hänen kirjastaan alla:
”Vaimoni kysyi, enkö psykoanalyysissani tutkinut syytä siihen, miksi minulla kaikki tahtoo mennä yli? Miksi piti polttaa kaikki kuubalaiset sikarit ja kirjoittaa aiheesta kaksi kirjaa? Miksi piti injektoida joulukalkkuna viidellä eri-ikäisellä calvadosilla? Miksi pitää joka aamu tehdä sata syväkyykkyä? Eikö vähempikin riitä? En saanut aikaiseksi kunnollista vastausta. Ehkä kaikki vain siksi, että mittani täyttyisi.” (26)
http://www.kiiltomato.net/jari-ehrnrooth-juoksu/
Tulee mieleen Kierkegaardin esteettinen reippailija.
Vaikuttaa myös erittäin itseriittoiselta wannabe-elitistiltä, joka viettäisi aikaansa jossakin korpitorpassa pohtien syntyjä ja syviä kunnalliskirjaston ja sosiaalituen avulla, ellei avittajana olisi suku ja vauraus.
Toki tuontyyppiselläkin kaverilla on sananvapaus, mutta kuuntelijoille olisi hyvä tarjota selittävä esittelyteksti heti alkuun.
”Tämän kaverin juttuja ei sitten tarvitse ottaa ihan tosissaan, koska…”
Tuolta http://www.vasenkaista.fi/2016/10/ehrnroothin-ontot-argumentit/ löytyy allekirjoittaneen mielestä se järjen ääni. …nimittäin Juhana Vartiaisen kommentista.
Höpö höpö, se Vartiaisen kommentti oli, jälleen kerran, normioikeistopropagandaa, joka vaan on naamioitu mukamas totuudeksi. Juuri sellainen talouspolitiikka tukahduttaa ja syventää talousahdinkoa.
Ja Joni Pelkosen kommentista Vartiaiselle eritoten. Itse viime vuonna asiasta kirjoitin:
http://www.kimmoklemola.fi/blog/veronkierron-purulla-talouteen-tasapainoa-etela-saimaa-mielipide-31-03-2015/
Kiitos, Kimmo Klemola, että jaksat kommentoida aihetta laajemmin kuin minä. Vartiainen tuskin korvaansa lotkauttaa muulle kuin omalle kirjaviisaudelleen (ja EK:n lobbareiden tarjoamille numeroille), mutta onhan sentään muu kansa jonka on hyvä saada parempaa tietoa.