Karkotuksen ongelma

Mitä pitäisi tehdä naapurin puista minun puolelleni pudonneille lehdille, kun naapuri ei suostu niitä haravoimaan? Näin kiteytti Suomessa rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisen ongelman osuvasti eräs kaverini Facebookissa iltauutisten jälkeen.

Uutisissa kerrottin, että Suomi päättää karkottaa vuosittain noin 200 henkilöä. Osaa karkotettaviksi määrätyistä ei voida poistaa maasta, koska mikään maa ei suostu ottamaan heitä vastaan. Samalla näytettiin eduskunnan kyselytuntia, jossa Ben Zyskowiczilla oli asiasta painavaa sanottavaa, mutta ei mitään ratkaisua. Hän sanoi yksiviivaisesti, että tarvitaan vain yksi tai kaksi rotevaa poliisimiestä saattamaan nämä henkilöt pois maasta. Hän ei sanonut minne nämä karkotettavat pitäisi saattaa.

Itse karkotuspäätös ei ole mikään ongelma. Ulkomaalaislain 149 §:n mukaan karkottaa voidaan sellainen ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta, taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin.

Samoin voidaan karkottaa henkilö, joka on käyttäytymisellään osoittanut olevansa vaaraksi muiden turvallisuudelle tai joka on ryhtynyt taikka jonka voidaan aikaisemman toimintansa perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä ryhtyvän Suomessa kansallista turvallisuutta vaarantavaan toimintaan.

Myös pakolaisen saa karkottaa rikoksiin syyllistymisen perusteella. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Päätöksenteko ei siis ole ongelma, mutta täytäntöönpano voi olla. Jotkut maat eivät huoli edes omia kansalaisiaan takaisin, joten saattaa käydä ja on käynytkin niin, että yksikään maa maailmassa ei huoli jotain henkilöä. Suomi ottaa aina omat kansalaisensa takaisin ja niin tekee suurin osa muistakin maista. Kaikki eivät ota.

Silloin pitää toimia kriminaalipolitiikan ja diplomatian keinoin eli ottaa se harava käteen ja ruveta töihin. Rikoksiin Suomessa syyllistynyt kärsii rangaistuksensa ja sillä aikaa käydään neuvotteluja hänen kotimaansa kanssa karkottamisesta. Jos sopua ei synny, niin sitten toimitaan kuten omien syntyperäisten rikollisten kanssa: yritetään sopeuttaa yhteiskuntaan. Näin tekevät muutkin maat, koska sama karkotusongelma on ihan yleinen.

Jos jollain on parempi ratkaisu, niin kertokoon minullekin. Älkää kuitenkaan enää vaivautuko ehdottamaan sitä saunan taakse taluttamista. Sivistysvaltio ei tapa ihmisiä.

*  *  *

Olen huomannut, että tämä asia on aika usein käsitetty väärin. Sinänsä ymmärrettävää, koska harvapa lakikirjaa jaksaa huvikseen selata. Oikaistaan nyt tavallisimmat epäselvyydet:

Ulkomaalaiset rikolliset eivät ole oman maansa lakeja pakoilevia rikollisia maahan tullessaan, vaan syyllistyvät rikoksiin vasta Suomessa. Heidät tuomitaan Suomen lakien mukaan ja he kärsivät rangaistuksensa Suomessa. Vasta sen jälkeen harkitaan karkotusta. Sama toimii myös toisin päin: ulkomailla rikoksiin syyllistynyt suomalainen saa rangaistuksen rikoksentekomaan lakien mukaan ja kärsii sen myös siinä maassa. Suomella on vain muutamien maiden kanssa sellainen sopimus, että vanki saa itse valita minkä maan vankilassa kärsii rangaistuksensa.