Liikkuminen kielletty

Viime viikolla Juuan kunnasta kuului positiivisia uutisia. Kunnanjohtaja Markus Hirvonen sai loistavan ajatuksen käyttää kilpailukykysopimuksen mukainen työajan pidennys työajalla tapahtuvaan liikuntaan. Kiky-sopimus pidentää työaikaa kunta-alalla kuusi minuuttia päivässä eli puoli tuntia viikossa. Koska kuuden minuutin päivittäisellä työajan lisäyksellä ei ole mitään käytännön merkitystä eikä sillä kunnan talous lähde nousuun, niin ajatuksena on käyttää sekin aika työntekijöiden terveyden ja työhyvinvoinnin edistämiseen. Juuassa tästä innostuttiin kovasti ja niin innostuttiin monessa muussakin kunnassa.

Tänään sitten tuli kylmää vettä niskaan. KT Kuntatyönantajat ei innostunut, vaan lähetti kirjeen, jossa työajan pidennyksen käyttäminen liikuntaan yksiselitteisesti kielletään.
KT Kuntatyönantajat muistuttaa, että säännöllisen työajan pituudesta ei voida paikallisesti poiketa tai sopia toisin. Työaikana pidetään ainoastaan työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä taikka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä.
 
Esimerkiksi liikunnan harrastaminen työajalla ei siten ole työajaksi luettavaa aikaa.
Laitetaanpa vielä kuva koko kirjeestä:

KT Kuntatyönantajat on siis sitä mieltä, että ei käy. Pitää nimenomaan tehdä sitä työtä kuusi minuuttia pitempään, eikä paikallisesti voida muuta sopia. Liikunta työajalla ei ole työajaksi laskettavaa aikaa.

Tätä tulkintaa me emme Juuassa ihan helpolla nielaise. Minne unohtui Suomen perustuslain 121 §, jonka mukaan kunnan hallinto perustuu kunnan asukkaiden itsehallintoon? Jos me kunnan jäsenten vaaleilla valitsemat päättäjät päätämme käyttää työajan pidennyksen liikuntaan ja kunnan työntekijät ottavat päätöksen ilomielin vastaan, niin miksi se ei KT Kuntayönantajille sovi?

KT vetoaa Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen kohtaan, jonka mukaan säännöllisen työajan pituudesta ei voida paikallisesti sopia. Tällainen määräys tosiaan on I luvun 4 §:ssä, mutta ei sitä ollakaan rikkomassa. Työajan pituutta ei olla muuttamassa kiky-sopimuksen vastaisesti, vaan ainoastaan puolen tunnin viikottaisen työajan sisältöä ollaan muuttamassa.

Tähän KT vastaa sanomalla, että työaikana pidetään ainostaan työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä taikka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Tätäkään III luvun 4 §:n kohtaa ei olla rikkomassa, sillä myös liikuntaa työaikana harrastava on työnantajan käytettävissä. Jos tulee kiireellinen työtehtävä, niin hän lopettaa liikkumisen ja hoitaa varsinaista työtään.

KT:n tulkinta johtaisi tilanteeseen, jossa työntekijän on oltava työpaikalla työnantajan käytettävissä mieluummin vaikka tekemättä mitään, kunhan vain ei kohenna kuntoaan liikkumalla.

KT:n väite työtapaturmavakuutuslain soveltumattomuudesta on huteralla pohjalla. Vakuutus kattaa lähtökohtaisesti kaikki työssä sattuneet tapaturmat työn sisällöstä riippumatta.

KT unohti myös työnantajan työnjohto-oikeuden. Se tarkoittaa sitä, että työnantajalla on oikeus määrätä siitä, mitä työaikana tehdään. Unohtuivat myös kaikki kauniit puheet työhyvinvoinnista, ikääntyneiden työntekijöiden työssä jaksamisesta, työurien pidentämisestä terveyttä edistävillä toimepiteillä ja ties mitä muuta vielä unohtui. Miksi unohtui?

Minäpä kerron. Unohtui siksi, että pienet kunnat innostuivat ideasta ja suuret kaupungit kauhistuivat. Pienissä kunnissa ei töitä voida jakaa uudelleen vähäiselle henkilökunnalle, mutta suurissa kaupungeissa voidaan. Niissä on jo tehty suunnitelmia väen vähentämiseksi. Kuuden minuutin päivittäiset työajan pidennykset lasketaan yhteen ja sitten katsotaan kuinka paljon on “ylimääräistä” väkeä. Monessa kaupungissa suunnitellaan jo yt-neuvotteluja ihan laskennallisella työajan pidentämisen perusteella.

Nyt pieni Juuka sotki koko hienon suunnitelman yrittämällä löytää järkeä itsensä kannalta järjettömään työajan pidennykseen.

Katsotaan mitä tapahtuu, kun meillä kiellosta huolimatta liikutaan.