Liikennepolitiikkaa ja punahuoria
Liikenneministeri Anne Berner aikoo ujuttaa maantieverkoston yhtiöittämisen läpi käyttäen Troijan hevosena autoveron poistamista kokonaan ja polttoaineveron tuntuvaa alentamista. Uuden auton ostaminen halpenisi ja mitä enemmän sillä uudella autolla ajaisi, niin sitä halvempaa se suhteessa olisi. Polttoaineen halpenemisen lisäksi uusi tiemaksu kerättäisiin aikaperusteisena ja näillä näkymin vuosimaksu olisi keskimäärin 539 euroa. Maksu porrastettaisiin hiilidioksidipäästöjen perusteella, joten vanhemmilla autoilla ajaminen olisi kalleinta.
Kilometripohjainen hinnoittelu toteutettaisiin sitten myöhemmin, kun kansa olisi ensin pehmitetty omaksumaan ajatus maksaa jo kertaalleen verorahoilla maksettujen teiden käyttämisestä. Minä en vieläkään suostu ymmärtämään, että minun pitäisi maksaa tiellä liikkumisesta operaattorille, joka ei ole koskaan pannut eikä tule panemaan tikkua ristiin teiden rakentamisen ja kunnossapidon eteen. Operaattori vain rahastaa, välittää maksun liikenneverkkoyhtiölle ja ottaa välistä oman siivunsa voitosta.
Nyt näyttää siltä, että vanhoilla autoillaan liikkuvat köyhät halutaan pois maanteiltä parempien ihmisen riesana olemasta. Vaikka vanhaankin autoon saisi polttoainetta halvemmalla, niin vuotuinen yli 500 euron tienkäyttömaksu tuntuu kipeästi pienituloisen kukkarossa. Uuden auton verottomuudesta ei vaikkapa kuntouttavassa työtoiminnassa omalla autollaan käyvä pääse nauttimaan.
On toinenkin asia, jota en ymmärrä. Käyn päivittäin kirkonkylän keskustassa reilun parin kilometrin päässä. Puolet matkasta on valtion tietä ja puolet kunnan kaavateitä. Jos ja näköjään kun joudun maksamaan tästä liikkumisesta reilut 500 euroa vuodessa, niin miten Bernerin yhtiö jakaa saamansa tulot kunnan kanssa? Vai pitääkö se kaiken itse, jolloin kaavatiet ovat edelleen kunnan vastuulla? Entä jos käyttäisin yksityistietä, kuka silloin saa maksun?
Tietenkin hankkeella on kiire. Tämän hallituksen hankkeilla on aina kiire, sillä hallitus tietää kamppailevansa aikaa vastaan. Seuraavissa vaaleissa nykyiset hallituspuolueet tulevat kärsimään murskatappion, joten yhteiskunta on muutettava rikkaita suosivaksi mahdollisimman nopeasti.
Sitten kun köyhät on saatu pois maanteiltä, niin heidät voidaan heittää joukkohautaan. Punahuorista tietysti aloitetaan. Ei minun pitänyt tästä asiasta oikeastaan sanoa mitään, mutta se tunkee koko ajan silmiin sosiaalisen median uutisvirrassa.
Poliitikollakin on tietysti oikeus taide- tai viihdeharrastukseensa, ja Juho Eerola kertoo sanoituksen perustuvan Kjell Westön romaaniin. Romaanissa kuvataan sisällissodan aikaisia jännitteitä suomenruotsalaista näkökulmaa painottaen. Valkoisen terrorin vaihetta kuvataan kohtauksella, jossa punaisten vankina ollut päähenkilö kostaa vankeusaikansa kohtelun omankädenoikeudella.
Olkoon näin, sillä en todellakaan ole lyriikan asiantuntija. Siitä ei pääse mihinkään, että kuva on mauton, mutta en ole sanoituksestakaan ihan vakuuttunut. Jo vuosia olen huomannut osan perussuomalaisten kannattajista fantasioivan jatkuvasti sisällissodan uusinnalla. Itsensä he sijoittavat valkoisten asemaan ja monta kertaa on minutkin luvattu taluttaa teloitettavaksi sitten, kun sotaa jatketaan.
Näitä on kuitenkin vähän. En jaksa uskoa, että läheskään kaikki tämän päivän perussuomalaisten kannattajat sijoittuisivat mielessään sosiaalisen taustansa takia ja eliittivihassaan ainoastaan sisällissodan valkoiselle puolelle. Jos Eerolan laulu oli tarkoitettu kunnallisvaalikampanjan avaukseksi, niin se on suunnattu kovin pienelle kohderyhmälle. Jos se on vain musiikkia, niin olkoon sitten vain musiikkia.
On siis ihan turha sanoa, että nyt vedin herneen nenääni. En vetänyt. Se minua vain ihmetyttää, että kansanedustajalla on enemmän aikaa tällaisiin harrastuksiin kuin yhteisten asioiden hoitamiseen. Ehkä ne yhteiset asiat hoitaa hallitus vaikkapa ministeri Bernerin tavalla, jolloin hallituspuolueiden kansanedustajia tarvitaan vain äänestämään jaa.
***
Blogiin tulee työmatkan takia muutaman päivän julkaisutauko, ja siksi suljen kommentoinnin myöhemmin tänä iltana. On turha roikottaa kommenttejanne monta päivää odottamassa moderointia.
Bernerin esitys on yhtä perverssi kuin Juho Eerolan poliittiseen profiiliinsa kytkemät seksuaalisesta turhautumisesta (luultavasti) johtuvat fantasiat. Molemmila on nyt elämänsä hekuma päällä, mutta pianpa se aika kuluu ja vaalitkin tullee…
Eerola kertoo tuon kuvan olevan materiaalia sodasta, mutta sitä on todellisuudessa muokattu. Naista osoittava pistooli on nykyaikainen ase minkä valmistus aloitettiin 80-luvulla. Tulee väkisinkin mieleen että laulu kuvaa itseasiassa nykyaikaa.
Eikä silloin tainnut minimekkojakaan olla.