Kurkistus lakiviidakkoon

Useimmilla ihmisillä on vain kalpea aavistus siitä lakipykälien rämeestä, jossa työtön työnhakija joutuu jatkuvasti tarpomaan. Otetaanpa ihan tavallinen esimerkki elävästä elämästä:

Työkykyinen henkilö osallistuu kunnan järjestämään kuntouttavaan työtoimintaan työpajalla neljä tuntia päivässä. Hän asuu viidentoista kilometrin päässä työpajasta eikä hänellä ole omaa autoa. Hänellä ei voi autoa ollakaan, koska hän ei fyysisen rajoitteensa takia voi koskaan saada ajokorttia. Joukkoliikenne tuo hänet aamulla paikalle, mutta kotiin hän pääsee vasta kolme tuntia työtoiminnan päättymisen jälkeen lähtevällä joukkoliikenteen taksilla. Niinpä kunnan työvalmentajan ja TE-keskuksen kanssa on sovittu, että työtoiminnassa olevalla on oikeus yksin taksilla normaalihintaan tehtävään kotimatkaan.

Sitten ilmoitetaan, että ei kotimatka onnistukaan näin, vaan hänen on odoteltava iltapäivän joukkoliikennettä. Odotusaika pitäisi mieluiten käyttää tekemällä työpajalla sitä kuntouttavaa työtä, vaikka selvästi on sovittu vain neljästä päivittäisestä työtunnista.

Asiaa pitää tietenkin selvitellä lakipykälien avulla. Lähdetäänpä liikkeelle kuntouttavasta työtoiminnasta annetusta laista. Sen 18 § sanoo näin:

Henkilöllä on oikeus saada korvaus kuntouttavaan työtoimintaan osallistumisesta aiheutuvista matkakustannuksista siten kuin toimeentulotuesta annetun lain 10 a §:ssä säädetään.

Selvä juttu, katsotaanpa sitten toimeentulotukilain 10 a §. Se sanoo asiasta näin:

Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukaiseen kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle toimeentulotuen saajalle maksetaan julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun kulukorvauksen suuruinen toimintaraha osallistumispäivää kohti. Toimintarahaa ei kuitenkaan suoriteta niiltä päiviltä, joilta henkilö saa työttömyysturvalain 10 luvun 6 §:ssä tarkoitettua kulukorvausta.

Lisäksi kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle maksetaan osallistumisesta aiheutuvista matkakuluista toimeentulotukena matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti.

No voi pentele. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 9 luvun 2 §:n 1 momentti kertoo, että toimintaraha on sama kuin kulukorvaus. Tämä tarkoittaa sitä yhdeksän euron päivittäistä korvausta, jonka kuntouttavassa työtoiminnassa oleva saa. Tämä lakiviittaus ei siis edistä asiaa yhtään. Entäpä sitten työttömyysturvalain 10 luvun 6 §, mitä se sanoo?

Matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvaamisesta työllistymistä edistävään palveluun osallistuvalle työnhakijalle säädetään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa.

Kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle työttömyysetuutta saavalle maksetaan kulukorvausta yhdeksän euroa kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain 5 §:ssä tarkoitetun aktivointisuunnitelman mukaiselta osallistumispäivältä.

Ja taas päädyttiin siihen samaiseen yhdeksän euron kulukorvaukseen. Tässä vaiheessa ei kenellekään jää epäselväksi, että se korvaus tosiaan on yhdeksän euroa. Ei siihen tarvitsisi jokaista annettua lakiviittausta seuraamalla päätyä.

Mennäänpä takaisin tuohon toimeentulotukilain 10 a §:än ja sen toiseen momenttiin. Siellä sanotaan, että kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvalle maksetaan osallistumisesta aiheutuvista matkakuluista toimeentulotukena matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti.

Halvin matkustustapa on joukkoliikenne. Kun sitä ei ole, niin työtoiminnassa olevan, TE-toimiston ja kuntouttavan työtoiminnan ohjaajan kanssa on sovittu poikkeusmenettelystä. Sopimusoikeuden lähtökohta on, että sopimus on pidettävä. Niinpä kuntoutettavalla on oltava oikeus toimeentulotukena maksettavaan taksimatkaan.

Jos kuntoutettava velvoitetaan odottelemaan kolme tuntia joukkoliikennettä, niin sopimusta on rikottu. Jos hänet velvoitetaan osallistumaan odotteluaikana työhön, niin silloin sitä sopimusta vasta onkin rikottu ja henkilöllä on oikeus kieltäytyä kuntoutettavasta työtoiminnasta.

Joskus epäilen, että työttömiä koskeva lainsäädäntö on tahallaan tehty tavattoman monimutkaiseksi monine eri lakeineen ja toistuvine viittauksineen eri säädöksiin. Yllättävään tilanteeseen joutuneen pitäisi selvitellä tiensä tämän lakiryteikön läpi voidakseen pitää puoliaan.

¤ ¤ ¤

Muutama sananen noista blogiini ilmestyneistä mainoksista, joista minulle on ihan aiheesta huomautettu. Valitettavasti en voi niitä estää enkä poistaa, koska blogipohjan ilmaiseksi tarjoava kertoi mainosten lisäämisestä yksipuolisella ilmoituksella. Se on niitä ilmaispalvelun haittoja, mutta jollainhan palvelun tarjoajan on toimintansa rahoitettava.