Kaikki ja enemmänkin

Vanha kansa tiesi neuvoa, että talosta pitää lähettää viisain mies markkinoille ja vahvin myllyyn. Pääministerimme kävi taas Euroopan markkinoilla ja palattuaan julistaa olevansa mielettömän iloinen saavutetusta tuloksesta. Samaa tuntuvat julistavan kaikki Euroopan johtajat. Jokainen on saanut kaiken haluamansa ja vieläpä vähän ylikin. Kaikkialta lienee siis lähetetty se viisain markkinoille.

Mitenkähän oikeasti lienee? Yleensäkin nämä neuvottelut tuntuvat olevan sellaisia, että moneen päivään ei oikein kukaan tiedä päätösten sisältöä. Yksityiskohdat alkavat selvitä vasta vähitellen enkä ainakaan minä usko koskaan ymmärtäväni läheskään kaikkea. Jotain olen kuitenkin jo lukenut.

Katainen iloitsi ainakin siitä, että Suomen nettomaksuosuuden kasvu saatiin taitettua. Maksuosuutemme vuosina 2014 -2020 on 0,31 % bruttokansantuotteesta. Tähän asti se on ollut 0,22 %. Ensi vuonna maksamme 657 miljoonaa euroa eli 121 euroa jokaista suomalaista kohti. Jos maksuosuusprosentti olisi pysynyt ennallaan, niin maksuosuus olisi ollut 466 miljoonaa eli 86 euroa asukasta kohti. Mten ihmeessä tämä voidaan selittää kasvun taittamiseksi, kun sekä prosentti että euromäärät kasvavat?

Taittuuhan se kasvu jos BKT laskee, mutta sen nyt ei luulisi olevan erityisen hyvä uutinen.

Nämä maksuosuudet kummastuttavat vähän muutenkin. Ainakin Hollanti, Tanska, Ruotsi, Itävalta, Saksa ja Britannia saivat jäsenmaksujansa alennettua. Tanska jopa uhkasi kaataa koko sopimuksen, jos sen vaatimukseen ei suostuta. Suomi ei vaatinut eikä edes pyytänyt alennuksia. Meillähän on millä mällätä.

Suomen saamat maataloustuet tulevat pienenemään ja tämäkin on kuulemma voitto. Vastavuoroisesti saimme ehkä luvan maksaa itse lisää omaa maataloustukea. Maksamme siis EU:lle enemmän, saamme sieltä vähemmän ja maksamme lisäksi EU:lta saamatta jäävän tuen itse.

Nyt en enää ole ollenkaan varma siitä, että meiltä lähetettiin markkinoille viisain mies.

Entinen europarlamentaarikko Esko Seppänen sanoikin blogissaan, että neuvottelijamme taitavat istua päättäjien pöydän alla keräilemässä putoavia muruja.

¤ ¤ ¤

Olen kirjoittanut tätä blogia maaliskuusta 2010 lähtien ja tämä on juttu numero 1 000. Kiitos seurasta tähän asti, palaan asioihin sitten kun siltä taas tuntuu.