Selviä sanoja
Sipoossa on tänään vuoden tauon jälkeen avannut ovensa linja-autoaseman kahvila, kertoo Sipoon Sanomat.
Minua ei enää yllätä näiden uutisten positiivisuuttaa uhkuva henki, mutta eipä toimittajaakaan näytä häiritsevän yhtään se tosiasia, että koko henkilökunta tekee ilmaista työtä. Ei se varmaan häiritse asiakkaitakaan, koska onhan taas saatu joukko innokkaita ”työelämään” pois kotisohvalta syrjäytymästä.
Kahvilavastaava siis on oppisopimuskoulutuksessa ja loput työntekijät tulevat Toimintakeskus Risteyksestä. He ovat luultavasti kuntouttavassa työtoiminnassa eli saavat työstään työmarkinatuen ja yhdeksän euron päivittäisen ylläpitokorvauksen.
Facebookissa sattui silmiini Tasavallan harjoittelijat ja tukityöllistetyt THT ry:n hallituksen puheenjohtaja Kari Laurilan kommentti eräälle, joka ihasteli tätä hienoa työllistämistä. Näin Laurila:
Tarja Filatovin tuoreessa välityömarkkinaselvityksessä todetaan, ettei juuri kukaan näistä työllisyyspolittisiin toimiin osallistuneista työllisty tukijakson jälkeen. Työllistyneitä on yleensä vain muutama prosentti.
Myös valtiontalouden tarkastusvirasto on eräässä raportissaan todennut, että huonosti toteutetut työllistämistoimet saattavat jopa lisätä syrjäytymistä.
Eräässä tutkimuksessa puolestaan todetaan, että kun työtön tukijakson jälkeen joutuu kuitenkin palaamaan takaisin kortistoon, niin se lisää masennusta.
Johannes Kananen toteaa opinnäytetyössään, että näillä sosiaaliturvan kiristämisillä pyritään saamaan ihmiset hyväksymään sellaisia työehtoja, joita he eivät missään nimessä muuten hyväksyisi. Näin pyritään luomaan uusi matalien palkkojen ja huonojen työolosuhteiden palvelusektori.
Mitä ihmeen positiivista tässä näette?
Positiivisia vaikutuksia henkisen hyvinvoinnin suhteen en ole nähnyt todetun missään tutkimuksessa. Se on propagandaa tai mutu -tietoa.
Jos osoitatte minulle tätä väitettä tukevan tutkimuksen, niin luen sen mielelläni ja kerron siitä kaikille kiinnostuneille.
Tarja Filatovin tuorein selvitys välityömarkkinoista löytyy täältä.
Minä allekirjoitan Laurilan jokaisen sanan ja ilmoittaudun myös halukkaaksi lukemaan näitä positiivisia väitteitä tukevia tutkimuksia. Vielä ei ole silmiini sattunut yhtään, mutta sitäkin enemmän saa lukea hihasta ravisteltua ylistystä sellaisilta, jotka eivät edes tunnista työllistämisen ja työvoimapoliittisen toimenpiteen eroa.
Minulle on jäänyt epäselväksi se mitä asiaa ajat ja kenen etua tai haittaa. Eikö jo se että saadaan työttömät ihmiset ylös sohvilta, merkitse jotain. Etenemistä eteenpäin, mahdollisuutta aloittaa uusi elämä. Ihmisten ilmoilla, muitten ihmisten seurassa usein saa uusia ideoita, intoa jatkaa elämää, ehkä sen kaikkien kunnioittaman palkkatyökin joskus. Palkka ei välttämättä ole työttömän ihmisen moninaisissa vaikeuksissa se tärkein asia, vaan se että jaksaa päivästä toiseen ja toive siitä, että ehkä huomenna on jo paremmin, jos sille annetaan mahdollisuus. ”Työllistyneitä on yleensä vain muutama prosentti”. Eikö sekin ole parenpi kuin nolla prosentti.
Palkka ei olekaan työttömien suurin ongelma, mutta sen puuttuminen on. Pidän erittäin vaarallisena sellaisen ajattelun yleistymistä, että ilmaiseksi tehtävä työ on jollain tavalla hieno asia työttömän tai koko yhteiskunnan kannalta. Mitä etenemistä se on, jos noustaan sieltä kotisohvalta (sic!) tekemään palkatonta työtä rinnakkain sellaisen kanssa, joka saa samasta työstä palkkaa? Kaipailen edelleen sitä tutkimustietoa asiasta.