Kansan tahto ja sananvapaus
Suomen Sisussa lienee noin 700 jäsentä ja yhdistyksen kokoukseen eli suurkäräjille kokoontui viime sunnuntaina tietääkseni 12 henkilöä. Tätä kokousta turvaamassa oli kuusi poliisipartiota ja alue oli eristetty mellakka-aidoin. Lehtitietojen mukaan kokouspaikan ulkopuolella järjestetty vastamielenositus sujui rauhallisesti. Silti ainakin kansanedustaja Jussi Halla-ahoa tuntui pelottaneen viisikymmenpäisen orgastis-fanaattisen työväenluokan mielenosoittajajoukon kohtaaminen.
Mitenkäs se nyt näin menee? Verkosta kadonneen periaateohjelman mukaan Suomen Sisun ihanneyhteiskunnassa toteutetaan aitoa kansanvaltaa, jossa kansan tahto on ylin auktoriteetti. Viisikymmentä mielenosoittajaa on enemmän kuin kaksitoista kokoontujaa, joten kansan tahto oli ainakin Sisun omien periaatteiden mukaan selvästi nähtävillä. Jos vastakkain asetettaisiin Sisun jäsenet ja eri mieltä olevat, niin se kansan tahto olisi vielä selvempi.
Ei se näin menekään. Suomen Sisu määrittelee itse kansan tahdon ja kansan tahto on tietenkin se, mitä Sisu sanoo sen kulloinkin olevan:
Tällaisessa yhteiskunnassa eivät kansan tahtoa sido muutaman henkilön solmimat vapautta rajoittavat sopimukset, pienen eliitin säätämät lait tai hallitsevan propagandakoneiston tahto. Ainoastaan edustuksellisuuteen perustuva demokratia on kansanvaltaisuuden irvikuva.
Myöskään sanan- ja kokoontumisvapaus eivät ole itsestään selviä ja kaikille kuuluvia asioita. Olen aina silloin tällöin yrittänyt turhaan avata Suomen Sisun ohjelman mukaista sananvapauskäsitettä. Siinä nimittäin toinen kappale lyö armotta korville ihan järkevältä vaikuttavaa ensimmäistä kappaletta:
Sanan-, ajatuksen- ja omantunnonvapaudet ovat jo sinällään arvokkaita, mutta erityinen painoarvo niille tulee yhteiskunnallisen kehityksen valvomisessa. Sananvapauden rajoittaminen ja riistäminen radikalisoivat turhan vuoksi, joten ei saa olla yhtäkään asiaa, josta ei saisi puhua tai jota ei saisi arvostella. Totuutta ei saa uhrata poliittisen korrektiuden alttarille.
Rajoittamattoman sananvapauden vastapainona pitää jokaisella olla vastuu sanomisistaan. Mielipidevaikuttajat eivät saa jäädä rangaistuksetta, mikäli he ovat vilpillisesti sanavapautta hyväksi käyttäen vahingoittaneet yhteiskuntaa tai sen jäseniä.
Tästä voi vetää oikeastaan yhden ainoan johtopäätöksen. Suomen Sisu määrittelee itse sen, kuka sananvapautta käyttää oikein ja kuka väärin. Ei ole vaikea arvata kumpaan joukkoon mielenosoittajat tässä tapauksessa kuuluivat.
Mitähän vaikkapa Halla-ahon mielestä näille työväestön kiilusilmäisille fanaatikoille olisi pitänyt tehdä?
Lueskelin tuota Halla-ahon kirjoitusta ja olen kyllä yhdestä asiasta samaa mieltä. Nimittäin siitä kohdasta, jossa hän kirjoittaa erilaisista suhtautumistavoista mielenosoitukseen. Tarkoitan tällä sitä, että meillä on yhteiskunnassa kovin valikoiva sananvapaus.
Meillä on muodostunut sellainen joukko, eliitti, joka katsoo oikeudekseen määritellä miten, missä ja millaisia kannaottoja ihmiset saavat tehdä. Erityisesti he määrittelevät sen mitkä niistä voidaan ottaa vakavasti, mitä ei. Sopimattomat leimataan höperöiksi.
Niinpä “sivistymättömän” kansan spontaniit kannanotot, joitka ovat suorasukaisia ja perustelemattomia leimataan huuhaaksi. Vain sivistyneistöllä on oikeus keskustella ja ilmaista mielipiteensä. Aitoon sanavapauteen kuuluu mielestäni myös äärioikeiston mielipiteiden sietäminen niin kuin äärivasemmistonkin. Niin kuin joudumme sietämään ikuisten toisaalta ja toisaalta -selittäjienkin mielipiteet.
“Mielipidevaikuttajat eivät saa jäädä rangaistuksetta, mikäli he ovat vilpillisesti sanavapautta hyväksi käyttäen vahingoittaneet yhteiskuntaa tai sen jäseniä.”
Sisulaisten pitäisi jo olla vapaaehtoisesti rangaistustaan kärsimässä.