Viime päivien satoa
Punaiset pirut saastuttavat koko Vienan. Suomalais-punakaartilaiset huligaanit, nuo otsatukkaiset lurjukset, levittävät kuppatautia ennen niin viattomaan Vienaan. Kaikki on yhtä punaista helvettiä.
Näin surkeasti parahti Ilmari Kianto kirjeessään vuonna 1918 ollessaan Kajaanissa matkalla osallistumaan K.M. Walleniuksen johtamaan Vienan retkikuntaan. Hän oli pitkän matkan päässä Vienasta, mutta tiesi ihan varmaksi, että siellä odottaa punainen helvetti.
Toissapäivänä kirjoitin viherpunaisesta suvaitsevaistosta ja eilen ulkomaalaisista kerjäläisistä. Facebookin puolella sivulleni pöllähti useita sellaisia, jotka tiesivät samalla vaistomaisella varmuudella kuin Kianto aikoinaan, että minä olen väärässä enkä yleensä muutenkaan tiedä mistään mitään. Se on luonnollista, koska olen viherpunainen suvakki ja pahinta lajia oleva hyysäri. Sellaisena olen siis täysin rinnastettavissa vaikkapa otsatukkaiseen ja kuppatautiseen punakaartilaislurjukseen. Erään herrasmiehen diagnoosin mukaan olen joko alkoholisti tai mielenterveyskuntoutuja.
Viherpunaista suvaitsevaisuutta ei tietenkään kukaan viitsinyt selittää. Sehän on itsestään selvä oppirakennelma, jolla nykyisin pilataan lapset jo päiväkodista alkaen. Sillä tuhotaan isänmaallisuus ja mädätetään aivot. Se on ovelasti ujutettu kaikkialle oppianeeksi niin, että mihinkään ammattiin ei voi valmistua joutumatta sen uhriksi.
Kerjäläiset ovat ilman muuta tulleet loisimaan tänne veronmaksajien varoilla ja mafian kätyreinä. He ovat tientukkona kaikkialla, he haisevat, he vievät leipäjonossa leivän kotimaisten köyhien suusta. He ovat kerta kaikkiaan epäihmisiä, jotka tulisi kiireen vilkkaa kuskata takaisin sinne mistä ovat tulleet. Yksikin heille annettu kolikko on suoraan pois suomalaisilta köyhiltä, vaikka antaja antaakin sen kolikon omasta kukkarostaan. Jotenkin se kolikko nyt vain kuitenkin kaventaa toimeentulotukea saavan suomalaisen elintasoa. Ovathan nämä ryökäleet nyt jo vaatimassa itselleen jopa peseytymismahdollisuuksia ja se on tietenkin suoraan pois suomalaisilta köyhiltä
Olen ennenkin siteerannut tätä Pentti Haanpään lausetta ja teen sen taas:
Köyhyys tekee ihmisestä ala-arvoisen ja tympeän olennon, kateellisen ja katkeran, selaisen, joka kaivaa sokeripalan toisen suusta.
Nämä kommentoijani eivät ole köyhiä, vaikka sanovat sellaisia olevansa. He ovat vain itsekkäitä ja ilkeitä ihmisiä, jotka pelkäävät lipsuvansa köyhyteen. Sitä ennen he käyttävät kaikki tilaisuudet solvatakseen itseään köyhempiä. He sanovat puolustavansa suomalaista köyhää, mutta tosiasiassa he olisivat valmiita pilkkaamaan kotimaista kerjäläistä ihan samalla tavalla. Toistaiseksi heillä on muuta pilkattavaa.
Lukisittepa joskus ulkopuolisen silmin omia tekstejänne. Niistä huokuu sellainen pahansuopa ilkeys, että hyvin voi kuvitella uuneja jo lämmitettävän.
Hyvin sanottu…kaikki asiaa. ..Hienoa Timo.
“Jos on lusikalla annettu ei voi kauhalla vaatia” totesivat sananlaskussaan vanhat ja viisaat.
Tuntuu kuin monet yleisönosastoon kirjoittaneet eivät olisi syntyessään saaneet kuin teelusikalla.
Tai ehkä he aikuisena ovat jääneet noihin Ilmari Kiannon ajatuksiin kiinni kuin kala verkkoihin.
Sakari kirjoittaa asiaa ja minä pahoittelen hänen puolestaan noita loan heittäjiä.
Pidä pää pystyssä Sakari, sinua myös kunnioitetaan.